Hedelmöityshoidot

Hedelmöityshoito on naisen, miehen tai parin hedelmättömyyden takia suoritettava toimenpide, jonka tarkoituksena on parantaa raskauden alkamisen todennäköisyyttä. Nainen tai pariskunta määritellään hedelmättömäksi, jos raskaus ei ole alkanut, kun suojaamattomia yhdyntöjä on harjoitettu vuoden ajan.

Tämän päivän hedelmöityshoidot ovat melko tehokkaita: jopa 80 prosenttia hoitoon tulleista pareista saa lapsen, jos kaikkia tarjolla olevia hoitokeinoja käytetään hyväksi. Nykyään noin kolme prosenttia Suomessa vuosittain syntyvistä lapsista on saanut alkunsa koeputkihedelmöityshoidolla (IVF). Hedelmöityshoitoja tarjotaan Suomessa sekä julkisella sektorilla että yksityisillä klinikoilla.

Raamatussa ei oteta hedelmöityshoitoihin kantaa. Sen teksteissä kirjoitetaan kunnioittavasti kohdussa sikiävästä ihmiselämästä (Ps. 139:13; Jes. 44:2; Luuk. 1:15, 41; Gal. 1:15).

Piispojen sosiaalieettisessä kannanotossa Rakkauden lahja (2008) piispat muistuttavat kirkon myönteisestä suhtautumisesta hedelmöityshoitoihin, kun käytetään aviopuolisoiden omia sukusoluja. Kirkon sisällä hedelmöityshoidoista ajatellaan monin eri tavoin. Siinä tapauksessa, jos käytetään luovutettuja sukusoluja, molempien puolisoiden tulee sitoutua lapsen vanhemmiksi ja vanhempien on tärkeä kertoa lapselle hänen alkuperästään. Aikuisiän saavuttaneella on lainkin mukaan oikeus saada tieto sukusolujen luovuttajan henkilöllisyydestä. Sosiaalinen vanhempi on kuitenkin juridisesti lapsen vanhempi.

Hedelmöityshoitoihin hakeutumisessa ja niiden keskellä ihmiset saattavat tarvita henkistä ja hengellistä tukea, ohjausta ja apua. Kirkon perheneuvontaan on mahdollisuus hakeutua yksin tai pariskuntana lapsettomuus- ja hedelmöityshoitokysymysten kanssa. Kirkon työntekijät ja vapaaehtoiset auttavat Palvelevan puhelimen, netin ja kirjeen sekä erilaisten nettipalstojen kautta myös anonyymisti.