Filioque

Filioque-lisäyksellä tarkoitetaan lännen katolisen eli latinalaisen kirkon lisäystä Toledon kirkolliskokouksessa 589 Nikean uskontunnustuksen kohtaan ”Pyhä Henki lähtee Isästä”. Tähän lisättiin ”ja Pojasta” (lat. filioque). Filioque-kiista on yksi idän ja lännen kirkon eroon johtaneista syistä.

Kristillisen uskon mukaan Pyhässä Kolminaisuudessa ei ole mitään suurempaa tai pienempää, vaan kaikki jumalalliset persoonat ovat yksi Jumala. Isä, Poika ja Henki ovat yhtä iankaikkisia, eikä Kolminaisuudessa ole aikaisempaa tai myöhempää. Pyhän Hengen virtaaminen Isästä ei oikeastaan ole luonnollisella kielellä ilmaistavissa. Kuitenkin tiettyjen uskontotuuksien rajoissa voidaan ilmaista se usko, joka on kristillinen ja pelastava.

Filioquen teologinen tausta

Korostaakseen Jumalan ykseyttä ja jakamattomuutta lännen katolinen kirkko lisäsi jumalallisen Hengen ”virtaamista” koskevaan kohtaan myös Kristuksen persoonan, sillä Raamatussa Pyhää Henkeä kutsutaan useissa kohdissa Kristuksen Hengeksi, jaJeesus lupasi seuraajilleen Pyhän Hengen läsnäolon ja siunauksen. Koska idän (kreikkalais-)katolinen kirkko ei ollut mukana keskusteluissa eikä tässä päätöksessä, se ei pidä lisäystä pätevänä eikä oikeana.

Suomen luterilainen kirkko käyttää Nikean tunnustuksessa filioque-lisäystä, koska liturgisena kirkkona se kuuluu lännen riitukseen eli läntiseen jumalanpalvelusperinteeseen.