Demokratia

Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa. Demokraattisen käsityksen mukaan valtiovalta on kokonaisuudessaan peräisin kansalta ja vallankäyttö on järjestettävä oikeussäännöksin. Länsimaisen oikeusvaltion keskeisinä päämäärinä pidetään yhteisen hyvän edistämistä, pahan minimoimista ja heikkojen suojaamista.

Aina demokratia ei ole ollut arvostettua, vaan esimerkiksi kreikkalainen filosofi Aristoteles piti sitä toiseksi huonoimpana hallintomallina heti tyrannian jälkeen. Demokraattisen yhteiskuntakehityksen juuret Euroopassa ovat lähinnä Ranskan vallankumouksessa 1789.

Raamatussa näkyy kaksi mallia yhteiskunnan asemasta

Uudessa testamentissa on edustettuna toisaalta apostoli Paavalin käsitys esivallasta Jumalan antamana instituutiona, toisaalta Ilmestyskirjan malli, jossa korostetaan Jumalan kansan ja maailman vastakkaisuutta.

Luterilaisuudessa seurataan Paavalin opetusta

Luterilainen malli yhteiskunnasta on perustunut yleensä Paavalin opetuksiin. Luterilaisen kirkon opetuksen mukaan ei ole olemassa yhtä oikeaa kristillistä yhteiskuntajärjestystä. Mikään yhteiskuntajärjestelmä ei ole täydellinen. Kuitenkin pohjoismainen demokraattinen oikeusvaltio vastaa parhaiten luterilaisen kirkon näkemystä hyvästä yhteiskuntajärjestyksestä. Se antaa kansalaisille vastuuta ja mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan ja vallankäyttäjien valintaan.

Julkisyhteisönä kirkon hallinnossa on omaksuttu edustuksellinen demokratia. Kirkon hallinnossa ovat edustettuina toisaalta kaikki kirkon jäsenet, toisaalta hengellisen viran edustajat eli piispat ja papit, joilla on oma kiintiönsä muun muassa kirkon ylimmässä päättävässä elimessä, kirkolliskokouksessa. Kirkolliskokouksen, hiippakuntavaltuustojen ja paikallisseurakuntien hallintoelinten jäsenet ovat pääosin maallikoita.