Sinulle, joka johdat Polku -prosessia seurakunnassa

Tässä muutamia näkökulmia siihen, miten Polku-työskentelyä pitäisi johtaa, jotta päästäisiin sille asetettuihin tavoitteisiin

Mitkä ovat Polku-toimintamallin hyödyntämisen tavoitteet tässä yhteisössä? 

Johtamisen tasolta on ilmaistava selkeästi Polku-työskentelyn mahdollistava linjaus.  

• Millä tavoin ja minkälaisin tavoittein rakennamme Polkua seurakunnassa?  
• Kuka tai ketkä ovat vastuussa työskentelyn ohjaamisesta ja johtamisesta? 

Polku-toimintamallin käyttötavoista ja tavoiteasetteluista on löydettävissä kolme pääsuuntaa. Tavoitellaanko seurakunnassanne yhtä, vai onko tarkoituksena edetä useammassa tavoitesuunnassa? 

Tavoite 1: Seurakuntalaisten roolin vahvistaminen 

Polku-toimintamalli edellyttää seurakuntalaisten roolin vahvistumista. Tavoitteena on luoda seurakuntalaisille uudenlaisia vaikuttamisen ja rakentamisen rooleja seurakunnassa suunnittelusta monimuotoisiin toteutuksiin ja arviontiin. Myös kuulluksi tulemisen tavat rakentuvat toimintakulttuurin välttämättömäksi osaksi. 

Tavoite 2: Resurssien uudelleenkohdentaminen ja valinnat  

Polku-työskentelyn käynnistämisen yhteydessä on hyödyllistä laatia  konkreettisia kuvauksia eri tavoin toteutuvan seurakunnan toiminnan, läsnäolon, yhteyden ja merkityksen muodoista.  

• Mitä Polku tällä hetkellä on?  
• Mitä ikäkausia /jäsenprofiileja huomioimme / olemme päättäneet erityisesti huomioida seurakunnassamme? 
• Millä tavalla eri ikäkausien /jäsenprofiilien sisällä näkyvät jäsentävät elementit?  

Kuvausten avulla nähdään resurssien jakautuminen eri seurakuntalaisten kohdalle. Polun mallintamiset voidaan myös toteuttaa siten, että niissä näkyy tiettyjen seurakuntalaisryhmien polku – tai vaikkapa muiden työalojen kuin kasvatuksen polut. Jos kuvauksista nähdään toimintojen, resurssien ja seurakuntalaisyhteyksien epätasainen jakauma, on luontevaa jatkaa valinta- ja keskittämispäätöksillä. Mitä ainakin haluamme varmistaa seurakuntamme Polun elementeistä, jotta se olisi yhtenäisenä jatkuva, tarpeiden mukaan resurssoitu? Usein nämä valinnat edellyttävät myös selkeitä luopumispäätöksiä. 

Tavoite 3: Sisällöllinen syventyminen valittuihin ikäkausiin, jäsenprofiileihin tai näkökulmiin  

Polku-työskentelyissä valitaan tietyt ikäkaudet tai jäsenprofiilit, joihin halutaan erityisesti keskittyä sisällöllisesti. Lapsia, nuoria ja aikuisia kutsutaan rakentamaan yhteyttä kristinuskoon ja seurakuntaan. Tavoitteena on syventyä yhdessä heidän kanssaan kyseisen ikäkauden tai jäsenprofiilin ihmisillemerkityksellisiin kysymyksiin. Mitä ovat luontevat tavat liittyä ja kokea yhteyttä? Mikä heille on tärkeää, vaikuttavaa ja seurakunnan ydintä?  

Edellä kuvatut kolme tavoitelinjausta ovat vaihtoehtoisia tulokulmia Polku-toimintamallin hyödyntämiseen. Optimaalista on, mikäli kaikki tavoitelinjaukset voidaan huomioida samanaikaisesti. Tällöin Polku rakentaa seurakunnan toimintaa ihmislähtöisesti, seurakuntalaisiin tukeutuen, mutta samalla välttäen organisaation kuormittumista aina uusilla tehtäväkokonaisuuksilla. Polku on siis monessa suhteessa muutoksen ja sen johtamisen työväline ja ajattelutapa. 

Polku toimii muutoksen työvälineenä 

Polku-toimintamalli näyttäytyy muutoksen edistäjänä. Se rakentuu organisaatiomalliksi, jossa raja seurakuntalaisten ja seurakuntaa työllään palvelevien välillä ei erotu, työntekijöiden työrooli muuttuu tai ainakin painottuu toisin. Tällöin työtä seurakunnassa ohjaa yhä vahvemmin intentio tehdä seurakuntalaisten osallisuus mahdolliseksi ja työntekijä toimii useammin mahdollistajan, fasilitaattorin roolissa. 

Polku-toimintamallin hyödyntämistä suunnitellessa on hyvä ottaa kantaa muutostarpeisiin. Onko seurakunnan osallistumisen mahdollistava työkulttuuri jo vallitseva, vai onko tässä tehtävä yhdessä muutosta, rohkaistava työyhteisöä ottamaan selkeitä askeleita avainten antamiseen seurakuntalaisille. Onpa kyse sitten konkreettisesta kirkkotilan haltuunotosta tai kuvaannollisemmin luvasta ja kehotuksesta osallistua aktiivisessa roolissa seurakunnan toimintojen ja viestinnällisen läsnäolon rakentamiseen.  

Polku talousjohtamisen, resursoinnin näkökulmasta 

Polku-toimintamallin laaja-alainen hyödyntäminen edellyttää sen puitteissa rakentuvien käytänteiden tiivistä kytkentää osaksi talouden ja toiminnan suunnittelumalleja. Polkua rakennettaessa tehdään valintoja, jotka voivat samalla olla hyvinkin merkittäviä TTS-linjauksia resurssien käytön painopisteistä. Talouden ja hallinnon toimijoiden on tärkeä osallistua Polku-työskentelyyn ja sille asetettavien tavoitteiden määrittelyyn.  

Työntekijän roolin muutos: tapahtumatuottajasta ihmisten kohtaamisten fasilitaattoriksi 

Polku-toimintamallin toteuttaminen lähtee ajatuksesta, jossa seurakuntaa tarkastellaan ja rakennetaan ihmislähtöisesti. Tarvitaan valmiutta kuulemiseen, erilaisten ja uusienkin näkökulmien esiintuloon. Vakiintuneen organisaation ja sen toiminnan sijaan keskiöön nousee elävä yhteys ihmisten välillä. Tämän yhteyden mahdollistaminen edellyttää useimmiten varsin merkittävää muutosta työorientaatiossa. Ehtoolliskutsun sanat ”Tulkaa, sillä kaikki on valmista” ovat vaikuttaneet laajalti seurakuntien työkulttuureissa ja työorientaatiossa. Kun olen suunnitellut, valmistellut kaiken hyvin, olen tuolloin tehnyt kaiken juuri niin kuin pitää, työni hyvin. Työntekijät ovat valmistelleet niin tilaisuudet kuin kerho-ohjelmatkin, on voitu esittää kutsu saapua, kaikki tervetuloa! Entä jos alueen ihmiset, seurakuntalaiset eivät enää vastaakaan kutsuun, heidän odotuksensa ovatkin jotakin muuta? Kun lähdetään vaikkapa palvelumuotoilun keinojen avulla suuntaamaan työtä uudelleen, avaamaan seurakunnan työtapaa seurakuntalaisille suunnitteluvaiheista lähtien, työorientaatio voi muuttua hyvinkin paljon. Uskallanko, suostunko – ja jos työntekijän kysymys on tämä, miten työskentelyn johtajana tuen tätä.  
 
Kun Polkua tarkastellaan työorganisaation sijaan seurakuntalaisten suunnasta, työalarajat väistämättä hämärtyvät. Mikä on se seurakuntalaisella mielekäs, tarpeellinen tapa, jolla hän kokee mahdolliseksi ja tarpeelliseksi olla – tavalla tai toisella – mukana seurakunnassa? Vai onko inhimillinen elämä siinä kohdassa, että nyt tarvitaan ennen kaikkea apua, tukea ja kuuntelua? On mahdotonta sanoa etukäteen, missä laajuudessa Polun rakentaminen tapahtuu vaikkapa kirkkomusiikin keinoin tai vahvalla diakonisella otteella. 

Seurakuntalaisten rooli Polun suunnittelussa 

Seurakuntien työkulttuuri on rakentunut kasvun vuosikymmeninä varsin vahvasti työntekijälähtöiseksi. Samalla on tapahtunut erikoistumista ja jakautumista työaloille. Työalapohjaisessa organisoitumisessa on tausta-ajatuksena usein se, että seurakuntalaisilla on jokin tietty tarve, johon sitten vastataan kehittämällä kyseisellä työalueella seurakunnan toimintaa ja palveluita. Tässä suhteessa organisaatiomalli on varsin samanlainen kuntien kanssa. Seurakuntalaisuus ei kuitenkaan välttämättä jakaudu palvelutarpeisiin ja eri työalueilla rakennettaviin kohtaamisiinkaan, vaan elämäntilanne vaihtelee. Suhde seurakuntaan elää, ajoittain rooli voi muodostua aktiiviseksi osallistujaksi, suunnittelijaksi ja rakentajaksi, joskus enemmän etäältä liittyjäksi tai seurailijaksi, avun tarvitsijaksi. Joillekin nämä roolit ovat pysyvämpiä, toisille nopeasti vaihtuvia elämän kuljettaessa. 

Kun seurakunta rakentuu seurakuntalaisesta ja seurakuntalaisista käsin, työalat ja niiden rajat on syytä häivyttää. Ennemminkin seurakunnan työyhteisössä on koolla asiantuntijoiden joukko, joka omalla erityisosaamisellaan luo edellytyksiä yksilölliselle liittymiselle. Polku-mallia hyödynnettäessä avautuu luonteva tarve ja mahdollisuus avata työalarajoja ja nostaa seurakunnan kokonaisuus etualalle. 

Ihmisten kutsuminen ja sitouttaminen seurakunnan – Polun – rakentajiksi 

Seurakunta on kohtaamisen ja yhteyden paikka. On tärkeää, että jokainen seurakuntalainen voi itse määritellä yhteyden tavan, etäisyyden ja tiiviyden. Työntekijän roolina on rakentaa viestinnän kanavat tukemaan tätä. Pohjana on kuitenkin pyrkimys vuorovaikutteiseen, henkilökohtaiseen viestintään. 

Viestinnän avulla luodaan kuulemisen edellytykset. Miten hyvin tunnemme seurakuntamme ihmiset? Keitä alueellamme asuu – onko olemassa jotakin sellaista, joka laajemmassa määrin yhdistää ihmisten arvoja ja tapaa kohdata hengellisyys, suunnata omia ajatuksiaan seurakunnan suuntaan; miten he näkevät seurakunnan olemuksen ja ytimen? 

Viestintä edellyttää järjestelmällisyyttä, jotta alueen ihmiset voidaan tavoittaa. Mitä keinoja on tavoittaa heidät, jotka haluaisivat ja voisivat antaa omaa osaamistaan seurakunnan käyttöön? Miten tavoitetaan tietyn alueen tai ikävaiheen ihmiset? Mikä on se viestinnän vuorovaikutteisuuden aste? Ketkä kaikki me tunnemme ja tavoitamme? Keitä emme? 

Seurakunta rakentuu ja kokoontuu myös viestinnällisissä kanavissa. Seurakunta on seurakunta myös verkossa.