Teologia on jatkuvaa oppimista

Teologia ei ole koskaan valmista, vaan se kehittyy, kun etsimme vastauksia kysymyksiin, joita elämä eteemme heittää.

Teologia on ”mannaa matkalle”, ei valmis reittiopas

Kun Israelin kansa vaelsi erämaassa kohti luvattua maata, Jumala antoi heille ruuaksi mannaa. Mannaa ei voinut varastoida, mutta sitä löytyi joka aamu maasta kerättäväksi. Kontekstuaalinen teologia on kuin mannaa matkalle: se ei pyri laatimaan kaikenkattavia teorioita, vaan vastaa paikallisen kristittyjen yhteisön konkreettisiin kysymyksiin. Teologia muuttuu sanoista teoiksi: jos haluamme olla uskollisia Kristuksen seuraajia, mitä meidän juuri tänään ja tässä pitäisi tehdä tai jättää tekemättä?

Tällainen teologia hyväksyy sen tosiasian, että elämä heittää kristityn eteen joka hetki uusia haasteita, joihin ei ole valmiita vastauksia. Teologia on arkista. Se alkaa käytännöstä ja päättyy käytäntöön. Kysymykset voivat olla todella yksinkertaisia, mutta niihin vastaaminen kertoo siitä, mihin uskomme.

Teologia on käytännöllistä viisautta

Kun kristittyjen yhteisö pohtii arkisia, yhteisön elämään liittyviä asioita, se tekee teologista reflektiota. Teologisen reflektion tavoitteena on käytännöllinen viisaus, joka näkyy siinä, miten ihmiset elävät suhteessa toisiinsa, toteuttavat yhteisöllisyyttä ja keskinäistä huolenpitoa ja elävät todeksi hengellisyyttä. Viisas ihminen tai yhteisö tunnistetaan siitä, että sen arvot ja toiminta eivät ole ristiriidassa.

Teologinen reflektio on oppimisen prosessi, joka lähtee kokemuksesta. Elämä heittää eteemme yhä uusia kysymyksiä, joihin emme vielä osaa vastata. Siksi kristittyjen yhdessä tekemä teologia on jatkuvaa oppimista.

Esimerkiksi saavutettavuuden huomioiminen on kontekstuaalista teologiaa. Kuinka huonojalkainen pääsee kirkkoon sisälle? Miten lapset ja heidän äänensä saavat näkyä ja kuulua seurakunnan tilaisuuksissa? Arkiselta näyttävät ratkaisut paljastavat sen, kuka on tervetullut seurakuntaan. Ne tekevät näkyväksi yhteisön arvoja ja teologiaa. Lue lisää kirkon saavutettavuudesta.

Teologinen reflektio oppimisen prosessina yhdistää elämän ja kokemuksen sekä teologian suuret kertomukset, teemat ja traditiot. Sen tuloksena on tekemistä, olemista ja tekemättä jättämistä.

On hyvä muistuttaa varsinkin meitä "sanojen kirkon" luterilaisia, että teologinen reflektio ei ole vain puhumista tai ajattelemista. Teologiaa voi tehdä myös taiteen keinoin ja hiljaisuudessa. Rukous on teologian tekemisessä välttämätöntä.

Näe – arvioi – toimi: kolmen askeleen kontekstuaalisen teologian malli

Miten kontekstuaalista teologiaa voidaan tehdä käytännössä?

• Näe: Mikä on se kysymys, josta syntyy tarve tehdä teologiaa? Millaisia kokemuksia ja havaintoja kysymykseen liittyy? Pohdi, millaisia yhteyksiä eri asioiden välille hahmottuu.
• Arvioi: Miten kysymykset ja havainnot liittyvät laajempiin yhteyksiin? Miten ne käyvät vuoropuhelua Raamatun, teologian ja yhteiskunnallisen tiedon kanssa?
• Toimi: Mitä käytännöllisiä johtopäätöksiä voidaan tehdä? Millaisiin toimiin olisi nyt syytä ryhtyä? Mitä pitäisi jättää tekemättä?

Teologia on jatkuvaa oppimista. Mitä uusia kysymyksiä tästä herää?