Vapaaehtoisten kouluttaminen tehtäviinsä

Vapaaehtoisille järjestetyt koulutukset ovat tärkeä osa toimintaa. Joskus lyhyt perehdyttäminen tehtäviin riittää, toiset aihepiirit taas vaativat pidemmän koulutuksen.

Vapaaehtoisena toimimisen myötä herää monenlaisia kysymyksiä. Sen vuoksi on tärkeää järjestää myös jatkokoulutusta erilaisista teemoista.

Säännöllisten koulutustapaamisten on todettu vahvistavan vapaaehtoisten keskinäistä yhteyttä ja vahvistavan motivaatiota.

Koulutuksen pituus ja sisältö vaihtelevat riippuen siitä, mihin tehtäviin vapaaehtoisia on tarkoitus kouluttaa.

Kaikille kursseille yhteisiä teemoja ovat ainakin

• vapaaehtoistyön periaatteet, 
• potilaan tai asukkaan ja hänen läheisensä kohtaaminen, 
• vaitiolo- ja vastuukysymykset, 
• hoitolaitoksen toimintaperiaatteet, 
• yhteistyö henkilökunnan kanssa sekä 
• vapaaehtoisen oma jaksaminen.

Koulutuksen jälkeen huolehditaan hyvin myös hoitolaitoksessa tapahtuvasta perehdyttämisestä ja tehtäviin ohjaamisesta.

Lyhyt perehdyttäminen

Monilla vapaaehtoiseksi hakeutuvilla ihmisillä on kokemusta erilaisten ihmisten kohtaamisesta ja hoitolaitoksissa toimimisesta joko omaisen, ystävän, ammattilaisen tai vapaaehtoisen näkökulmasta.

Silti on tärkeää selventää vapaaehtoisen erityistä roolia suhteessa kohdattaviin ihmisiin, heidän omaisiinsa ja ammattihenkilöstöön.

Vapaaehtoinen ei toimi hoitolaitoksessa yksityishenkilönä. Hänen tulee sitoutua yhteisesti sovittuihin periaatteisiin ja vaitiolovelvollisuuteen.

Vapaaehtoisena toimivan on tiedettävä, miten toimia yllättävissä tilanteissa ja mistä hän saa tukea ja apua vaikeissa tai kuormittavissa asioissa.

Lyhimmillään perehdytys on yhden kokoontumisen mittainen. Perehdytyksen tukena on hyvä olla jaettavaa materiaalia. Hoitolaitoksessa toimiville vapaaehtoisille tarjotaan pitkin vuotta koulutus- tai keskustelutuokioita, joissa syvennetään erilaisia teemoja ja käsitellään aiheita, joita toiminnassa tulee eteen.

Lyhyen perehdytyksen etuna on se, että alusta asti päästään käytännön toimiin. Vapaaehtoisena toimiminen ja koulutus liittyvät kiinteästi yhteen.

Erityisen hyvin lyhyt perehdytys toimii silloin, kun toiminta tapahtuu ryhmässä hoitolaitoksen yhteisissä tiloissa tai vapaaehtoiseksi pyrkivä on ennestään tuttu ja luotettu ihminen.

Perehdytyksen kautta toimintaan voi tulla mukaan uusia ihmisiä myös silloin, kun varsinaista kurssia ei olla lähiaikoina järjestämässä.

Lyhyen perehdytyksen haasteena on, ehtiikö vapaaehtoisen ja työntekijän välillä syntyä luottamus. Jos ei tunne toista tarpeeksi, on vaikeaa löytää parhaiten sopivia tehtäviä.

Esimerkit ohjeesta vapaaehtoiselle ja vapaaehtoisen vihkosta löytyvät sivun alareunasta.

Pidempi peruskoulutus

Pidempijaksoinen koulutus antaa vapaaehtoiseksi tulevalle hyvät valmiudet toimia erilaisissa tilanteissa. Vapaaehtoiset saavat aikaa itsensä ja motiiviensa tutkimiselle.

Työntekijöille ehtii muodostua laajempi näkemys mukana olevien ihmisten osaamisesta, voimavaroista ja mahdollisista toiminnan esteistä tai rajoitteista.

Pitkän koulutuksen haasteena on, miten ihmiset saadaan sitoutumaan koulutuksen jälkeiseen käytännön toimintaan. Koulutuksiin hakeutuu usein ihmisiä, jotka haluavat vain tiedollisesti kehittää itseään.

On paljon kokemuksia siitä, että pitkään koulutukseen käytetään paljon aikaa ja vaivaa, mutta käytännön toimijoita saadaan vapaaehtoisiksi vain vähän.

Koulutusta suunniteltaessa pitää ratkaista sekä käytännöllisiä että sisällöllisiä asioita.

• Onko jokin arki-ilta tai viikonpäivä toistaan parempi?
• Käytetäänkö koulutukseen viikonloppuja? 
• Montako kertaa olisi hyvä kokoontua eli mikä olisi koulutuksen kesto? 

Ensimmäinen konkreettinen päätös on lyödä lukkoon koulutuksen päivämäärät, kellonajat ja alustava runko käsiteltävistä aiheista. 
Peruskoulutus voi olla 5-8 kokoontumisen sarja, joka koostuu teoriasta, käytännön harjoituksista ja tutustumiskäynneistä.

Koulutukseen on hyvä sisällyttää tutustumiskäynti tulevaan työkenttään ja hoitohenkilökuntaan kuuluvan puheenvuoro, jossa kerrotaan hoitolaitoksen arjesta. Myös kokeneen vapaaehtoisen näkökulma on tärkeä kuulla, jos se vain on mahdollista.

Koulutusaiheita toiminnan tavoitteista riippuen ovat mm. 

• Koulutuksen tavoitteet
• Vapaaehtoistoiminnan periaatteet
• Hoitolaitoksen hoitotyön periaatteet ja henkilöstö
• Henkilökunnan ja vapaaehtoisten yhteistyö
• Vaitiolo- ja vastuukysymykset
• Sitoutuminen vapaaehtoistehtävään
• Vapaaehtoisen toimenkuva hoitolaitoksessa
• Ihmisen kohtaaminen ja vuorovaikutus
• Ryhmätoiminnan ohjaaminen
• Eri-ikäisten tukena oleminen
• Sairastuminen, kriisit ja luopuminen
• Vapaaehtoisena kuolevan lähellä
• Kehitysvammaisen vapaaehtoisystävänä toimiminen
• Henkisten ja hengellisten / eksistentiaalisten tarpeiden kohtaaminen
• Työnohjauksen merkitys vapaaehtoistyössä
• Vapaaehtoisen oma jaksaminen
• Apuvälineisiin tutustuminen ja fyysinen avustaminen

Vapaaehtoiskurssin kouluttajiksi ja luennoitsijoiksi voidaan kutsua kurssin vastuuhenkilöiden lisäksi esimerkiksi

• lääkäri
• psykoterapeutti
• osastonhoitaja
• sosiaalityöntekijä
• kotisairaanhoitaja
• eri tehtävissä toimineita vapaaehtoisia
• seurakunnan työntekijöitä
• järjestöjen asiantuntijoita

Ohessa on koulutusesimerkkejä hoitolaitosten tukihenkilötoimintaan ja saattohoidon vapaaehtoisiksi.

Tukihenkilötyön peruskurssi, Saattohoidon 5 kerran vapaaehtoistyön koulutus ja Saattohoidon pitkä vapaaehtoiskoulutus löytyvät sivun alareunasta.

Tehtäviin ohjaaminen

Uuden vapaaehtoistyöntekijän on päästävä tehtäväänsä mahdollisimman pian. Jos vapaaehtoiselle ei löydy heti mielekästä tehtävää, työntekijän tulee olla häneen säännöllisesti yhteydessä. Tärkeintä on, että vapaaehtoinen tuntee kuuluvansa työyhteisöön ja vakuuttuu siitä, että hänen työpanostaan tarvitaan.

Tukihenkilö- tai potilasystävätoiminnassa ensimmäisellä tapaamiskerralla vapaaehtoisen mukana on joku hoitajista, joka esittelee hänet potilaalle tai asukkaalle. Ensimmäisellä käynnillä sovitaan vierailujen ajankohdista sekä siitä, minkälaista tukitoimintaa vapaaehtoiselta odotetaan. Tehtäviin ohjaaminen voi tapahtua jo peruskoulutuksen aikana.

Hoitolaitoksessa, jossa on jo ennestään vapaaehtoisia, voidaan järjestää aloittelevalle vapaaehtoiselle "kummi". Hän on toiminnassa mukana ollut kokeneempi vapaaehtoinen, jonka työparina aloittelija saa olla ensimmäiset kerrat. Kummi tutustuttaa hänet työyhteisöön, perehdyttää hänet tehtäviinsä, kannustaa ja motivoi sekä on henkisenä tukena vapaaehtoistehtävien eri vaiheissa.