Erilaiset oppijat

Oppiminen on aina yksilöllistä. Merkittävällä osalla väestöstä (20-25 %) on jonkinasteisia luki- tai oppimisvaikeuksia. Monilla oppimiseen liittyy sellaista erilaisuutta, että on välttämätöntä ottaa se huomioon rippikoulun organisoinnissa ja toteutuksessa.

Jotkut oppimisen esteet edellyttävät erityis- ja pienryhmien järjestämistä, jotta nuoren rippikoulutyöskentely olisi mahdollista ja mielekästä.

Yhtä tärkeää on etsiä sellaisia käytäntöjä, joissa jokainen nuori omine erilaisine lähtökohtineen on osallinen seurakuntayhteydestä ja voi osallistua seurakunnan yhteiseen rippikoulutoimintaan jonkin ryhmän jäsenyydessä (inkluusion näkökulma).

Kehitysvammaisille on järjestetty jo vuosikymmenien ajan erityisrippikouluja. Kuuroille ja huonokuuloisille on ollut omat työntekijänsä, jotka ovat pystyneet järjestämään heille sopivan kielellisesti erilaisen rippikoulun.

Viime vuosina on tullut kuvaan uusia rippikouluryhmiä: kielellisistä erityisvaikeuksista kärsivät nuoret , autistit, asperger-nuoret, nuoret joilla on keskittymis- ja tarkkaavaisuus-häiriöitä (ADHD, ADD, MBD). Joillakin voi olla esimerkiksi paniikki- tai mielenterveysongelma, mikä estää suuressa ryhmässä työskentelyn. Aina nuoren vaikeuden taustaa ei ole edes selvitetty.

Jokaisella nuorella lähtötilanteesta riippumatta on kuitenkin oltava yhtäläinen oikeus käydä rippikoulu. Tehtävämme onkin etsiä siihen mielekkäitä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia siten, että nuori halutessaan voi kuulua luontevalla tavalla johonkin hänelle sopivaan rippikoululaisten ryhmään joko seurakunnassa tai laajemmin kirkon piirissä. Näin osaltaan mahdollistetaan nuorta löytämään itselleen seurakuntayhteys.

Erityisryhmiin kuuluvien nuorten lukumäärä on usein paikallisesti pieni. Seurakunnan, joka kantaa vastuun kaikkien jäsentensä rippikoulun käymisestä, on vaikea järjestää yksin kaikille erityisryhmille sopivaa rippikoulumahdollisuutta. Tarvitaan alueellista yhteistyötäseurakuntien kesken. Tarvitaan yhteistyötä seurakuntien, hiippakuntien ja kokonaiskirkon kesken.