Lapsiystävällinen seurakunta

Lapsivaikutusten arviointi liittyy yleensä yksittäiseen päätökseen ja sen valmisteluun, mutta sen periaatteita voidaan soveltaa myös laajempana toimintatapana. Tätä suositellaan myös lapsivaikutusten arviointia koskevan säännöksen (kirkkojärjestys 23 luku 3§) yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Lapsivaikutusten arvioinnin soveltaminen seurakunnan toimintaan tarkoittaa lapsen oikeuksien toteuttamista käytännössä. Tällöin toimintaa suunniteltaessa ja erilaisia käytännön ratkaisuja tehtäessä asioita katsotaan lasten ja nuorten näkökulmasta, heidän mielipiteensä huomioidaan ja heille annetaan mahdollisuuksia vaikuttaa esimerkiksi toiminnan sisältöön. Lapsen oikeuksien laaja-alainen toteuttaminen vie kohti lapsiystävällistä seurakuntaa, jonka toimintatapaan kuuluu omien ratkaisujen ja toimintamallien arvioiminen lapsen parhaan näkökulmasta. Sitoutuminen lapsen oikeuksien edistämiseen edellyttää lasten ja nuorten näkökulman huomioonottamista kaikessa seurakunnan toiminnassa ja hallinnossa, ei vain kasvatuksen toimintamuodoissa.

Lapsiystävällisen seurakunnan toimintakulttuurissa keskeisiä asioita ovat vuorovaikutus, kaikenikäisten seurakuntalaisten osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet. Seurakuntaa rakennetaan yhteistyössä työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten kanssa. Seurakunnan toimintakulttuuria voidaan peilata lapsiystävällisen seurakunnan tuntomerkkeihin (ks. s.19). Tavoitteena on yhteisö, jossa lapset ja nuoret saavat sekä tarvitsemansa turvan ja tuen että mahdollisuuden olla itse toimijoita. Osallisuus seurakunnassa sisältää myös iän mukaista vastuuta oman, toisten ja koko yhteisön toiminnasta sekä tulevaisuudesta. Tämä vahvistaa osaltaan sitoutumista kirkkoon ja sen toimintaan.

Seurakunnan toiminnassa lapsiystävällisyys tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lapset ja nuoret otetaan mukaan suunnittelemaan kerhojen, retkien ja leirien sisältöjä ja toimintatapoja. Selvitetään, mikä lapsille ja nuorille on tärkeää jumalanpalveluksessa, millaisilla käytännön ratkaisuilla saadaan aikaan se, että he voivat kokea olevansa tervetulleita, ja millä eri tavoilla he itse haluavat olla mukana jumalanpalveluksen toteuttamisessa. Pienetkin lapset voivat olla mukana rukouksissa, kynttilän sytyttäjinä, tekstinlukijoina ja kolehdinkantajina.

Seurakunnan viestinnässä on hyvä kehittää lapset ja nuoret huomioivia ja vuorovaikutuksellisia viestinnän välineitä ja tapoja. Diakoniatyössä sekä perheneuvonnassa on erityisen tärkeää kuulla lasten ja nuorten ajatuksia ja kokemuksia heidän perhettään koskevissa kysymyksissä ja pitää huolta siitä, etteivät lasten tarpeet peity aikuisten ongelmien alle. Etenkin näissä toimintamuodoissa työntekijöiltä edellytetään hyvää lastensuojelulain tuntemusta ja verkostoyhteistyötä.

Lapsiystävällisessä seurakunnassa lapset ja nuoret saavat aikuisilta tarvittaessa apua ja tukea omien ajatusten ilmaisemiseen. Lapsilta ja nuorilta pyydetään säännöllisesti palautetta ja annetaan mahdollisuus olla mukana uuden ideoimisessa. Heillä on myös oltava mahdollisuus tehdä itsenäisiä päätöksiä heille tärkeissä asioissa. Nuorten kohdalla tämä toteutuu usein helpommin, mutta myös pienet lapset voivat tehdä valintoja ja päätöksiä, jos heille annetaan siihen tilaisuus. Aikuisten tehtävänä on miettiä, miten ja minkälaisissa asioissa tämä voisi olla mahdollista.

Lapsiystävällisyyden toteutuminen edellyttää kirkossa sekä ajattelu- ja toimintatapojen että työn rakenteiden muutosta. Tämä ei tapahdu hetkessä, vaan se vaatii aikaa. Tarvitaan tietoa lapsivaikutusten arvioinnista, lapsen kehityksestä ja hyvinvoinnista, lapsen oikeuksista ja osallistumisen menetelmistä. Koulutuksen ja kokemuksen avulla seurakunnan työntekijät ja luottamushenkilöt saavat välineitä lasten ja nuorten näkökulman huomioimiseen ja parempaan osallisuuden mahdollistamiseen.

Osallisuudella tarkoitetaan johonkin kuulumisen ja mukana olemisen tunnetta. Siihen liittyy myös mahdollisuus vaikuttaa niihin asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä. Osallisuuden ottaminen todesta tarkoittaa sitä, että lapsi ja nuori eivät ole kirkossa vain toiminnan kohteita vaan toimijoita. Työntekijöillä ja muilla aikuisilla tulee tällöin olla kykyä tehdä yhteistyötä lasten ja nuorten kanssa arjessa. On myös tärkeää arvioida työn rakenteita osallisuuden näkökulmasta ja muokata niitä mahdollisuuksien mukaan.