Erilaiset yhteisöt seurakunnassa

Seurakunta on ihmisten muodostama yhteisö, jonka palveluksessa työntekijät ovat. Tavoitteena on että seurakunta on ihmislähtöinen, monimuotoinen ja sekä jäsenille että alueen muille ihmisille merkityksellinen yhteisö tai yhteisöjen tukija. Teologisesti ajatellen Kristus itse kokoaa seurakunnan. Siksi on olennaista välttää työntekijäkeskeistä seurakuntaa, jossa jäsenten konkreettista osallistumista yhteisön toimintaan arvioidaan ja arvotetaan. Seurakunta muotoutuu yhteisönä myös ihmisten arjen keskellä.  

Yhteisöllisyyspuhe seurakunnassa tarkoittaa montaa asiaa. Seurakunnan olemus on toisaalta yhteisönä oleminen ja toisaalta lähetettynä oleminen. Seurakunta on itse yhteisö. Seurakunnan sisälle voi muodostua erilaisia seurakuntalaisten yhteisöjä. Seurakunta synnyttää ja ruokkii myös ihmisten omaehtoisia yhteisöjä. Seurakunta on myös mukana alueensa erilaisissa yhteisöissä. Yhteisöjä on myös verkossa. 

Erilaiset yhteisöt ovat rikkaus ja voivat palvella ihmisiä eri tavoin eri elämäntilanteissa. Monimuotoiseen yhteisöön kuuluvat yhteisöllisyyden erilaiset puolet, eivätkä ne sulje toisiaan pois. Seurakunta voi yhtä hyvin rakentaa omia yhteisöjään kuin myös liittyä toisiin yhteisöihin. Nämä yhteisöllisyyden erilaiset puolet parhaimmillaan tukevat ja rikastuttavat toisiaan. Seurakunta elävänä yhteisönä tarvitsee niin jumalanpalvelusta kuin yhteyttä alueensa ihmisten arkeen. Se tarvitsee tukevia juuria mutta myös moneen suuntaan kurkottavia oksia ja vuorovaikutusta ympäristön kanssa.  

Nuoremmat sukupolvet ja yhteisöllisyys 

Yhteisöllisyys ja sen kaipuu vaihtelee myös sukupolvikokemuksena. Siinä missä Suomen nykyisille vanhimmille sukupolville laajoihin jumalanpalvelusyhteisöihin kuuluminen on monelle ollut luonteva tapa liittyä omaan paikalliseen seurakuntaan, tuntuvat nuoremmat sukupolvet vierastavan näin laajaa ja “valmiiksi pureskeltua” yhteisöllisyyttä. Heille luontevia yhteisöjä ovat pienet, itsevalitut, samanhenkisten läheisten ihmisten yhteisöt tai vaihtoehtoisesti yhteisen tekemisen ympärille muodostuvat väliaikaiset yhteisöt. Ollakseen relevantti myös nuoremmille sukupolville, seurakunnan on hyvä huomioida eri sukupolville luontevat yhteisöllisyyden muodot ja tavat liittyä yhteisöihin. 

Mihin vesi virtaa? 

Yksi tapa on ajatella seurakunnan yhteisöllisyyttä veden symboliikan avulla. Veden olemassaolo on elämän edellytys. Vesi on näkyvä elementti kasteessa, jossa ihminen liitetään seurakunnan jäseneksi. Vesi virtaa luonnossa moniin paikkoihin monin eri tavoin, samoin virtaa se elävä vesi, jota ihmiset saavat ammentaa yhteydessään kolmiyhteisen Jumalaan. Kristittyjen yhteys on sekä yhteyttä maailmanlaajuiseen kristuksen kirkkoon että yhteyttä siellä “missä kaksi tai kolme on koolla”. 

Seurakuntaa voi hyödyttää, jos yhteisöajattelua jäsennetään ja yhteisöjen rakentumista tarkastellaan erikseen eri yhteisöllisyyden muotojen osalta. Tässä mallissa yhteisöt jäsennetään kuudeksi eri yhteisöllisyyden muodoksi. Nuorille sukupolville luontevimmat tavat ovat esitetty ensimmäisenä, perinteisemmät seurakunnan yhteisöllisyyden muodot seuraavat niitä.