Piispainkokouksen historia

Piispat ovat kokoontuneet apostolien ajoista asti.

Apostolien teot kuvaa 15. luvussaan sitä, kuinka apostolit ja vanhimmat kokoontuivat käsittelemään kirkon uskoon ja oppiin liittyviä asioita. Tuolloin apostolien eli ensimmäisten piispojen ajankohtaisena kysymyksenä oli se, pitäisikö kristityiksi kääntyneet pakanat ympärileikata ja velvoittaa noudattamaan Mooseksen lakia.

Kun kristinusko jatkoi leviämistään ensimmäisten vuosisatojen aikana Välimeren alueella, joutuivat piispat pohtimaan uudenlaisia teologisia kysymyksiä. Varsinaisia piispojen alueellisia kokoontumisia alettiin järjestää 300-luvulla Rooman valtakunnassa. Piispojen alueelliset kokoontumiset ovat jatkuneet eri muodoissaan nykypäivään asti. Alueellisten kokousten lisäksi piispat kokoontuivat myös koko kirkkoa koskeviin kokouksiin.

Piispainkokous Suomessa

Suomessa nykymuotoisen piispainkokouksen kehittäminen alkoi 1800-luvun loppupuolella. Suomen evankelis-luterilainen kirkko sai oman kirkkolain vuonna 1869 ja samalla oman lainsäädäntöelimen eli kirkolliskokouksen. Kirkon yhteiset hallintoasiat kuuluivat vielä tuolloin Keisarilliselle Suomen Senaatille eli maan hallitukselle.

Kirkon omaa keskushallintoa ryhdyttiin rakentamaan 1800-luvun lopussa. Alkuna olivat silloisten piispojen (3) epäviralliset kokoontumiset. Jo siitä lähtien piispainkokouksen tehtäviin kuuluivat muun muassa kirkolliskokouksen valmistelutehtävät. Lisäksi piispainkokous toimi jo tuolloin yhteistyössä hiippakuntien kanssa.

Nykyään piispainkokoukselle kuuluu käytännössä runsaasti erilaisia tehtäviä ja se on profiloitunut kirkossa ennen kaikkea kirkon uskoa, oppia ja etiikkaa koskevien kysymysten käsittelyyn. Koska piispainkokouksen tehtävät ovat moninaiset ja runsaat, on piispainkokouksen resursseja viime aikoina vähitellen lisätty.

Vuonna 2008 piispainkokous täytti 100 vuotta

Piispainkokous perustettiin lähes nykyisessä kokoonpanossaan v. 1908. Sen alkuperäinen tarkoitus oli olla piispojen ja tuomiokapitulien neuvotteluelin, mitä se pääasiassa on edelleenkin. Käytännön syistä sille kuitenkin kasaantui myös hallinnollisia tehtäviä, jotka liittyivät kirkolliskokouksen valmisteluihin.

Monipolviset valmistelut johtivat siihen, että v. 1944 perustettiin laajennettu piispainkokous ja kirkkohallitus. Laajennettu piispainkokous toimi kirkon johtoelimenä kirkolliskokouksen väliajoilla. Kirkkohallitus perustettiin kirkon yhteisiä hallinto- ja talousasioita varten.

Laajennettu piispainkokous lakkautettiin vuoden 1974 alusta. Osa sen tehtävistä siirrettiin piispainkokoukselle, jonka tehtävät ovat edelleenkin suunnilleen tämän päätöksen mukaiset.