Hyppää sisältöön

Nyt voisi laskea rimaa

Kaikki Juha Pettersonin työhön liittyvät tapaamiset ovat nyt etäyhteyksien päässä. Töölön seurakunnan perheneuvojana työskentelevälle Pettersonille tilanne on hieman mutkikas, mutta vielä mutkikkaampi se on asiakkaille.

Paritapaamisiin tarvittava yhteinen aika on hankala löytää.

– Joudutaan esimerkiksi jakamaan vastaanottoaika niin, että ensin on toinen puolisoista kolme varttia linjoilla ja sitten toinen. Isovanhemmat ovat saattaneet olla lastenhoitoresurssi, mutta nyt se on viimeinen vaihtoehto, jota voi hyödyntää.

Korona itsessään ei ole Pettersonin mukaan keskusteluissa vahvasti esillä, mutta jollain tavalla taustalla kuitenkin. Se on muuttanut ihmisten arkea, tuonut epävarmuutta ja pelkoa. Jos elämässä on jo ennestään meneillään jokin kriisi, poikkeuksellinen aika ei sitä perheneuvojan mukaan ainakaan helpota. Esimerkiksi palveluiden saaminen on nyt tavallista vaikeampaa.

Erimielisyyksistä voisi puhua avoimemmin

Juha Petterson rohkaisee miettimään, voisiko olla mahdollista puhua erimielisyyksistä avoimesti. Ei niin, että kaikkia suhteen pulmia edes yrittäisi tässä hetkessä ratkaista, mutta niin, että niiden kanssa voisi nyt tulla toimeen. Hänen mukaansa olisi hyvä myös erottaa, mitkä kuormittavista asioista liittyvät suhteeseen, mitkä ulkoisiin olosuhteisiin.

– Ollaan kaikki samassa liemessä. Mikä tässä tilanteessa voisi meitä oikeasti auttaa? Sekö, että riidellään jostain asiasta, vai se, että saadaan tilanne rauhoittumaan, Petterson kysyy, ja patistaa kireässä tilanteessa vaikka käymään ulkona haukkaamassa happea.

Jos tilanne on jo alkujaan hankala, hän kannustaa miettimään, mitä voisi kaikesta huolimatta tehdä yhdessä. Vaikka se ei olisi mukavaa, niin edes jotenkin siedettävää.

– Voisiko esimerkiksi yhteinen pyöräretki olla sellainen asia, joka veisi ajatuksia muualle kuin parisuhteeseen, Petterson esittää, ja toteaa kuitenkin, että se tietysti toimii ainoastaan silloin, kun olosuhteet ovat edes jotenkin järkevät.

Oli koronaa tai ei, tietyt perusasiat kuuluvat parisuhteen hoitoon. Juha Petterson uskoo, että jos haluamme, voimme olla empaattisia ja myötätuntoisia toisia kohtaan.

– Pitäisi uskoa toisesta hyvää. Parisuhdekriisien ja ongelmien taustalla on usein se, että uskomme toisesta pahaa, että toinen on idiootti ja pahantahtoinen, mutta ei se niin ole. Siihen on varmaan joitakin muita syitä, helpommin lähestyttäviä ja rauhaa rakentavampia selityksiä. Ihmiset pystyvät ratkaisemaan erimielisyyksiä ja luomaan keskinäistä ymmärrystä, jos vain haluavat.

Petterson muistuttaa, että kun kysyy puolisolta mitä kuuluu, ja miten toisen oloa voi helpottaa, siitä tulee hyvä olo myös itselle. Kun pystyy tekemään asioita toisen hyväksi, voi saada aikaan positiivisen kierteen.

Jos on väsymystä, tilanne nähdään helposti nollasummapelinä. Että jos toisen tarpeita kuunnellaan ja täytetään, se on jotenkin pois minulta.

Olisi hyvä miettiä myös, voisiko joistakin standardeista antaa periksi. Että laitetaan aina ruokaa, lapset tekevät niin ja näin – mistä kohtaa voisi joustaa? Mitä helpotuksia voisi itselleen tässä tilanteessa antaa?

Petterson on työssään huomannut, että oman turhautumisen jakaminen on vaikea ottaa vastaan. Se nähdään herkästi valittamisena. Kun toinen yrittää kertoa tunteistaan, ja toinen kommentoi siihen ärhäkästi jotain vähättelevää, tulee helposti konflikti.

– Ja mihin ihmiset loppujen lopuksi reagoivat? Ei reagoida siihen, että toinen kertoo olevansa ihan puhki, kun kotona on niin paljon tekemistä. Koetaan, että minua kritisoidaan, että minä en ole tehnyt tarpeeksi. Ollaan häpeässä. Se ei ole reagointia siihen, mitä toinen sanoo, vaan niihin omiin tunteisiin, joita on vaikea sietää. Että mitä helvettiä sinä oikein kitiset, Petterson kuvaa.

Kaikesta huolimatta hän näkee koronan luomissa poikkeusoloissa myös hyviä asioita. Kun esimerkiksi lasten harrasterumba puuttuu, yhteistä aikaa on enemmän. Liian tiukoille viritetty elämä tuo normiarkeen kireyttä.

– Kun omakin syke on laskenut, on mahdollisuus keskittyä perheeseen ja läheisiin. Se on saattanut tuoda positiivisia oivalluksia, kuinka kiire arjessa onkin ollut itse luotua. Kun vauhtia hidastaa, on leppoisampaa olla.