Pyhäinpäivä

Loka-marraskuun vaihteessa vietettävässä pyhäinpäivässä yhdistyy kaksi alkujaan erillistä juhlaa: kaikkien pyhien päivä (1.11.) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä (2.11.). Vuodesta 1955 lähtien pyhäinpäivää on vietetty 31.10. ja 6.11. välisenä lauantaina. Päivän aiempi suomalainen nimi oli pyhäin miesten päivä.

Pyhien muistaminen kirkossa palauttaa mieliin Jumalan uskollisuuden ja armollisuuden ihmistä kohtaan. Se vahvistaa uskonyhteisöä ja korostaa uskon universaalia luonnetta. Uskova liittyy sukupolvien ketjuun. Kasteensa perusteella jaKristukseen uskovana myös hän on pyhä. Pyhien esimerkki rakentaa ja ruokkii uskovan spiritualiteettia (Job 8:8–10; Hepr. 13:7).

Haudoilla käynti pyhäinpäivänä yleistyi Suomessa toisen maailmasodan jälkeen. Pyhäinpäivä on Suomessa hiljainen ja harras päivä, jolloin omaiset vievät edesmenneiden omaistensa haudoille kynttilöitä, jäkäläseppeleitä ja kukkia. Kirkoissa pyhäinpäivä on suosituimmista kirkkovuoden pyhistä. Erityisiä hartaustilaisuuksia saatetaan järjestää tällöin myös jonkin onnettomuuden uhrien muistoksi.

Viime vuosikymmeninä on tullut tavaksi, että seurakunnat järjestävät pyhäinpäivän iltajumalanpalveluksia, joissa muistellaan kuluneen vuoden aikana kuolleita seurakuntalaisia. Jokaisen vainajan nimi luetaan ja hänen muistokseen sytytetään kynttilä. Omaiset kutsutaan tilaisuuteen henkilökohtaisesti.