Porvoon julistus

Porvoon yhteinen julkilausuma ja sen sisältämä Porvoon julistus on Pohjoismaiden ja Baltian luterilaisten kirkkojen sekä Britannian ja Irlannin anglikaanisten kirkkojen vuonna 1992 valmistunut yhteinen teologinen asiakirja, jolla solmittiin ehtoollisyhteys ja läheiset kirkolliset yhteydet julkilausuman allekirjoittaneitten kirkkojen välille. Porvoon yhteinen julkilausuma esittää anglikaanien ja luterilaisten käsityksen kirkon ykseydestä ja lähetystehtävästä nykymaailmassa.

Porvoon julistuksen hyväksyneet kirkot tunnustavat toinen toisensa ja toistensa tavan julistaa evankeliumia. Julistuksen allekirjoittaneet kirkot tunnustavat toistensa apostolisen uskon, toistensa virat ja toistensa piispallisen kaitsennan tehtävän sekä näissä kirkoissa apostolisessa suksessiossa säilytetyn piispan viran.

Kirkot myös sitoutuvat kymmeneen kohtaan, joita ovat rukous toisten puolesta, voimavarojen jakaminen, sakramenttien ja pastoraalisten palvelujen tarjoaminen, toisten kirkkojen jäsenten pitäminen oman kirkon jäseninä, piispojen, pappien ja diakonien toivottaminen tervetulleeksi palvelemaan omassa kirkossa, pyrkimys yhteiseen käsitykseen diakonian virasta sekä yhteiset neuvottelut kirkon opista, käytännön elämästä ja työstä.

Porvoon julistuksen hyväksymisen jälkeen kirkkojen on sovellettava omaa lainsäädäntöään niin, että yhteisesti sovitut periaatteet voivat toteutua käytännössä.

Porvoon julistuksen ovat vuonna 1996 allekirjoittaneet Islannin, Liettuan, Norjan, Ruotsin, Suomen ja Viron luterilaiset kirkot sekä Englannin, Irlannin, Skotlannin ja Walesin anglikaaniset kirkot. Näiden kirkkojen jäsenmäärä on yhteensä noin 40 miljoonaa. Tanskan luterilainen kirkko allekirjoitti julistuksen vuonna 2010. Asiakirjaa laatimassa olleista kirkoista Latvian luterilainen kirkko ei toistaiseksi ole allekirjoittaneet asiakirjaa.

Porvoon julistukseen johtanut neuvotteluprosessi sai alkunsa Canterburyn arkkipiispa Robert Runcien ja Upsalan arkkipiispan Bertil Werkströmin aloitteesta vuonna 1989. Porvoon yhteinen julkilausuma valmistui Järvenpäässä 9.–13.10.1992 pidetyssä kokouksessa. Nimensä asiakirja sai sen johdosta, että Järvenpään kokoukseen osallistuneet kirkkojen edustajat viettivät yhdessäehtoollista Porvoon tuomiokirkossa.