Kirkkokäsikirja on yleisnimitys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen hyväksymille kirjoille, jossa määritellään ja annetaan ohjeet siitä, miten jumalanpalveluselämää seurakunnissa vietetään.

Nykyisessä evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkokäsikirjassa on kolme osaa: Jumalanpalvelusten kirja (2000), Evankeliumikirja (1999) ja Kirkollisten toimitusten kirja (2003). Käsikirjalla on pitkä historia, jonka juuret ulottuvat keskiaikaiseen katoliseen käsikirjaan Missale Aboense (1488). Ensimmäisen luterilaisen käsikirjan toimitti Mikael Agricola vuonna 1549.

• Evankeliumikirjassa on kullekin pyhäpäivälle evankeliumi, epistola ja Vanhan testamentin lukukappale sekä psalmi ja päivän rukoukset. Kutakin pyhää varten on yleensä kolme tekstivuosikertaa.

• Jumalanpalvelusten kirja sisältää jumalanpalveluskaavat (esim. messu, viikkomessu) ja niihin liittyvät tekstiaineistot sekä messusävelmistöt. Lisäksi kirjassa on monia kirkkovuoden juhla-aikoihin liittyviä jumalanpalveluksia (esim. pääsiäisyön messu).

• Kirkollisten toimitusten kirjassa ovat esimerkiksi kasuaalitoimitukset sekä vihkimisiä, virkaan asettamisia ja tehtävään siunaamisia sekä rukoushetkiä eri tilanteisiin.