Hyppää sisältöön

Pyhiinvaellus on matka

Perinteisesti pyhiinvaellus on matka, johonkin pyhänä pidettyyn paikkaan.

Lähes kaikilla suurilla uskonnoilla on yksi tai useampia keskeisiä pyhiinvaelluskohteita. Ne ovat usein pyhiä kaupunkeja tai muita pyhiä paikkoja. Kristinuskossa tärkeitä pyhiinvaelluskohteita ovat esimerkiksi Rooma, Jerusalem ja Santiago de Compostela. Pyhiinvaellus on tärkeä ilmiö, sillä miljoonat ihmiset matkustavat vuosittain uskontoonsa liittyen eri kohteisiin. Fyysisen matkanteon lisäksi se on matka, jonka motiivina voi olla esimerkiksi uskonnollinen velvollisuus, kiitollisuudenosoitus tai Jumalalle tehty uhrilupaus.

Metsäpolulla pyöräilijät taluttavat pyöriä. Aurinko paistaa, alkukesä.

Pyhiinvaellus kiinnostaa ihmisiä entistä enemmän. Ihmiset etsivät merkityksellisyyttä, aitoja elämyksiä sekä pyhyyttä. Viime vuonna Espanjan tunnetulle Santiago de Compostelan vaellukselle osallistui 350 000 vaeltajaa. Pyhiinvaelluksia tehdään yhä enemmän myös Trondheimiin Pyhän Olavin muiston kunniaksi. Ruotsissa ja Norjassa on nykyisin 5 000 kilometriä pyhiinvaellusreittejä. Globaalisti voidaan puhua pyhiinvaelluksen uudesta tulemisesta.

Nykyaikana pyhiinvaellukselle voi lähteä kuitenkin monista eri syistä, joita ovat esimerkiksi kiinnostus kulttuurihistoriallisia kohteita kohtaan, halu ottaa irtiotto arjesta ja hiljentyä luonnon keskellä. Liikunta, matkailu ja turismi liittyvät pyhiinvaelluksiin yhtä lailla kuin hengelliset tai henkisetkin motiivit. Reitit tarjoavat kulkijoille luontoelämyksiä ja tarinoita historiasta. Pyhiinvaelluksen kuitenkin erottaa tavallisesta vaelluksesta juuri hengellinen tai henkinen ulottuvuus, jonka vaeltaja itse määrittelee.

"Pyhiinvaellus on enemmän kuin mikä tahansa vaellus, mutta toisaalta mistä tahansa vaelluksesta voi tehdä pyhiinvaelluksen."                                                                                                                                                                 Kalle Elonheimo

Kaksi vaeltajaa kulkemassa eteenpäin, vanha punamultainen rakennus oikealla. Kaunis alkukesän päivä.

 

Pyhiinvaelluksen seitsemän avainsanaa

Pyhiinvaelluksessa useat eri tekijät yhdistyvät kokonaisvaltaiseksi kokemukseksi. Liike, luonto, pyhät paikat ja merkityksellisten asioiden äärelle asettuminen tekevät pyhiinvaelluksesta kokonaisvaltaisen kokemuksen. Pyhiinvaelluksen kokonaisvaltainen ulottuvuus rakentuu seitsemän ydinidean, avainsanan kautta. Avainsanoihin liitetään toisinaan myös pyhiinvaelluksen hengessä seitsemän symbolia. Yhdessä pyhiinvaelluksen avainsanat ja symbolit kertovat, mistä pyhiinvaelluksessa on kyse: konkreettisesta matkanteosta pyhän äärelle. Avainsanat ovat yksinkertaisuus, vapaus, hitaus, hiljaisuus, huolettomuus, jakaminen ja hengellisyys/henkisyys.

Yksinkertaisuus – viitta/teltta

Suojelkoon sinua sateelta ja kovilta sanoilta

Pyhiinvaelluksella asiat yksinkertaistuvat. On helppoa huomata pieniä yksityiskohtia, joiden ohi tavallisesti tulee kuljettua. Matkan edetessä arkeen saa etäisyyttä ja huomaa, että hyvään elämään ei tarvita kovin paljoa. Pyhiinvaelluksella voi saada oivalluksen yksinkertaisuudesta, jota voi tuoda pienin askelin arkeen. Kohtuullisuus luo myös kestävämpää elämäntapaa luontoa arvostaen. Mikä sinun elämässäsi tuo yksinkertaista iloa?

Vapaus – sauva

Suojelkoon sinua vihollisilta ja vääriltä teoilta

Pyhiinvaelluksella voi kulkea vapaana arjen velvoitteista ja antaa liikkeen rytmin tyynnyttää mielen. Etsiessämme pyhyyttä etsimme vapautta. Pyhiinvaellus on vapautta kaikenlaisesta suorittamisesta.

Hitaus – kengät

Ohjatkoot sinut oikealle tielle ja hidastakoot sinun kiirettäsi

Miten ja missä matkaasi kuljetkaan, pyhiinvaelluksella tärkeä elementti on hitaus. Se ei tarkoita vain vauhtia vaan myös sitä, että kaiken rationaalisen järkeilyn voi hetkeksi jättää sivummalle ja antaa tilaa liikkeen luomalle levolle. Voi kulkea sydämenlyöntien ja hengityksen tahtiin itseään kuulostellen.

Hiljaisuus – simpukka

Ohjatkoon pois metelistä hiljaisuuteen ja hyviin ajatuksiin 

Hiljaisuus ei ole äänien puuttumista. Pyhiinvaelluksella hiljaisuus muodostuu luonnon äänistä, liikkeen rytmistä, tuulen huminasta, puheensorinasta ja kaupungin kaiuista. Hiljaisuus merkitsee hiljentymistä, huokausta ja rauhoittumista itsesi äärelle. Hiljaisuutta ei pyhiinvaelluksella tarvitse pelätä, saa puhua tai saa olla puhumatta. Riittää, kun on kaikessa rauhassa liikkeessä, matkalla, jolla voi kulkea ilman vaatimuksia. 

Huolettomuus – hattu

Suojelkoon päätäsi auringon paahteelta ja pahoilta ajatuksilta

Pyhä huolettomuus. Pyhiinvaelluksella ei tarvitse suorittaa, kilpailla tai pakottaa. Matka kulkee tavalla tai toisella, ja sen edetessä usein huomaa arkisten huolten unohtuvan. On vain tämä hetki ja tämän hetken sopivan kokoiset asiat mielessä. Kokeneet pyhiinvaeltajat toteavat, että ikuisuuden näkökulmasta omat huolet eivät paina mitään. Matkan edetessä perspektiivi muuttuu.

Jakaminen – laukku

Kantakoon ruokasi ja muut välttämättömät ja avautukoon jakamaan omastaan tarvitseville

Pyhiinvaelluksella ulkoisen maiseman lisäksi sisäinen näköala avartuu. Yhdessä vaeltaessa jakaminen nousee uuteen ulottuvuuteen, vaelluksella jaetaan eväitä, hierotaan kulkemisesta kipeytyneitä jalkoja, kerrotaan omaa tarinaa kipuineen, unelmineen ja onnistumisineen. Nauretaan ja itketään yhdessä. Koko sisintään ei tarvitse avata, vain sen verran kuin siinä hetkessä itse tahtoo. Jakaessaan omaa tarinaansa tulee näkyviin kokonaisena itsenään. Pyhiinvaelluksella ei tarvitse osata mitään tai olla mitenkään erityisesti. Kulkiessa tittelit katoavat, yhdessä olemme yhteisellä matkalla.

Hengellisyys/henkisyys – risti/lyhty

Valaiskoon ympäristösi ja sisimpäsi, valaiskoon tiesi pyhän lähteille

Pyhiinvaelluksella rajat näkyvän ja näkymättömän välillä ohenevat. Vaellus herättää kysymyksiä, mistä olen tulossa, mihin menossa, mikä on oma paikkani. Olemassaolo, elämä, kuolema, merkitys ja merkityksettömyys. Kenelläkään ei ole valmiita vastauksia näihin kysymyksiin. Pyhiinvaeltaja vaeltaa mysteerien maisemassa. Pyhä voi yllättää, tai se voi säilyä salaisuutena. Pyhiinvaelluksella on tilaa pohtia elämän isoja kysymyksiä rauhassa. Matkan varrella voi syntyä pieniä ituja, jotka versovat ja juurtuvat, kun aika on oikea. Syvyyssuunnassa tehty matka erottaa pyhiinvaelluksen mistä tahansa vaelluksesta.

 

Pähkinämäen kiviröykkiö, hautakalmisto ajalta 400-600 jaa. metsäinen kesäinen ilma, keskellä kiviä taustalla kuusia.

 

Lähteinä mm. Kati Jansa Pyhiinvaellus, Kalle Elonheimo Pieni pyhiinvaelluskirja, Pyhän Olavin merireittien sivut.

Etualalla suuri puinen risti, taka-alalla jokimaisema ja kolme pyöräilijää.
Kuva: Jussi Vierimaa