Albert Einsteinia pidet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 kaikkien aikojen suurimmista tiedemiehist\u00e4. Einsteiniin yhdistet\u00e4\u00e4n kertomus \u00e4idist\u00e4, joka halusi my\u00f6s lapsestaan tiedemiehen. H\u00e4n kysyi Einsteinilta, miten h\u00e4n voisi parhaiten valmistaa lastaan tiedemiehen uralle. Einstein k\u00e4ski \u00e4iti\u00e4 lukemaan pojalleen kertomuksia. \u2013 No mit\u00e4 sen j\u00e4lkeen? tiedusteli \u00e4iti, olettaen ett\u00e4 sitten olisi jo aika siirty\u00e4 \u2019t\u00e4rke\u00e4mpien\u2019 teemojen, kuten matematiikan ja luonnontieteiden, pariin. Vastaus oli kuitenkin sama, Einstein kehotti lukemaan lis\u00e4\u00e4 kertomuksia ja senkin j\u00e4lkeen viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4 kertomuksia.<\/p>\n\n\n\n
Kertomusten merkityst\u00e4 ajattelun kehittymiselle on korostanut my\u00f6s psykologi ja kasvatusfilosofi Jerome Bruner. H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 luonnontieteiden l\u00e4sn\u00e4oloa nykykoulutuksessa t\u00e4rke\u00e4n\u00e4, mutta per\u00e4\u00e4nkuuluttaa narratiivista, kertomuksellista ajattelua. Brunerin mukaan ihmisen \u00e4lykkyys on suurimmaksi osaksi vallitsevan kulttuurin tarjoamien v\u00e4lineiden, kuten kertomusten, sis\u00e4ist\u00e4mist\u00e4. \u00c4lykkyyden teht\u00e4v\u00e4 on kokemuksia selitt\u00e4vien mallien rakentaminen, joiden avulla voidaan j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kokemuksia. N\u00e4in ollen narratiivista ajattelua voidaan kehitt\u00e4\u00e4 kulttuurin tarjoamien mentaalisten ty\u00f6kalujen, kuten kertomusten, avulla.<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 narratiivinen ajattelu sitten on ja miksi se on t\u00e4rke\u00e4\u00e4? Mihin kertomuksia, erityisesti uskontojen kertomuksia, tarvitaan kasvatuksessa? Narratiivista ajattelua ei useinkaan k\u00e4ytet\u00e4 niink\u00e4\u00e4n fysikaalisen maailman ilmi\u00f6iden selitt\u00e4miseen, vaan se sopii pikemminkin yrityksiimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 ja heid\u00e4n monikerroksellisuuttaan. Brunerin mukaan annamme suurelle osalle v\u00e4litt\u00f6mi\u00e4 kokemuksia sek\u00e4 menneisyyden tapahtumille kertomuksen muodon. Kokemuksista tulee ymm\u00e4rrett\u00e4vi\u00e4 kertomusten avulla, ja nuo narratiivit heijastelevat kulttuuriin sis\u00e4ltyvi\u00e4 kertomuksia vaihdellen luovasti kulloisenkin tilanteen ja tarpeen mukaan. Tarvitsemme siis molempia, niin narratiivista kuin luonnontieteille tyypillist\u00e4 loogistieteellist\u00e4 ajattelua, itsemme ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n todellisuutemme ymm\u00e4rt\u00e4miseen.<\/p>\n\n\n\n
Ajattelun kehittymisen kannata on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 lapsi oppii ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n maailmaa kertomusten kautta sek\u00e4 muodostamaan itse kertomuksia. Bruner esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 lapsen tulisi tuntea oman kulttuurinsa myytit, historia, kansantarinat ja tavallisimmat kertomukset. Kasvatusfilosofi Mary Warnok on samoilla linjoilla todetessaan, ett\u00e4 lapselle tulisi opettaa muun muassa kulttuurin uskonnollisia kertomuksia, sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kertomukset muodostavat keskeisen osan kulttuurin historiaa. Brunerin mukaan kulttuuriset kertomukset kehyst\u00e4v\u00e4t ja vahvistavat ihmisen k\u00e4sityst\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n. My\u00f6s Warnock korostaa, ett\u00e4 lapsen tulisi oppia kertomaan kertomusta my\u00f6s omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 n\u00e4in lapsi oppii antamaan el\u00e4m\u00e4lleen muodon. K\u00e4sitys itsest\u00e4 siis tukeutuu kulttuurissa l\u00e4sn\u00e4 oleviin kertomuksiin, kulttuuriseen kertomusvarantoon, josta edelleen merkitt\u00e4v\u00e4n osan muodostavat eri uskontojen ja katsomusten kertomukset. Mit\u00e4 laajempi on t\u00e4m\u00e4 varanto, sit\u00e4 monipuolisempia mahdollisuuksia yksil\u00f6ill\u00e4 on j\u00e4sent\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n, kokemuksiaan ja yhteis\u00f6\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Filosofi Paul Ricoeur on kuvannut tulkintojen rakentumista k\u00e4ytt\u00e4en Aristoteleen mimesis-k\u00e4sitett\u00e4, jolla viitataan todellisuuden j\u00e4ljent\u00e4misen sijaan luovaan tulkinnan prosessiin. Tulkinnan rakentumisessa on kolme vaihetta, joista ensimm\u00e4inen on esiymm\u00e4rrys eli mimesis 1. Mimesis 1 -vaiheessa hahmottelemme alustavaa esiymm\u00e4rryst\u00e4 maailmasta hajanaisista kokemuksista, joista emme v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole viel\u00e4 t\u00e4ysin tietoisia. Mimesis 2 -vaiheessa sanoitamme n\u00e4m\u00e4 tapahtumat ehe\u00e4mm\u00e4ksi juonelliseksi kokonaisuudeksi, kun esimerkiksi kerromme kokemuksesta muille. Kerronta ei tapahdu tyhji\u00f6ss\u00e4, vaan meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6ivien kulttuuristen kertomusten tarjoamien mallien avulla. T\u00e4ss\u00e4 prosessissa my\u00f6s luovuudella ja mielikuvituksella on t\u00e4rke\u00e4 rooli, sill\u00e4 esiymm\u00e4rryksen hajanaisista kokemuksista voi rakentua monenlaisia kertomuksia. T\u00e4m\u00e4 vaihe toimii kuin palapeli, jonka voi koota aina uudelleen ja uudelleen. Fyysisest\u00e4 maailmasta poiketen lopputuloksen ei kuitenkaan tarvitse olla aina sama, vaan meill\u00e4 on mahdollisuus tehd\u00e4 kuvasta my\u00f6s toisenlainen kuin aiemmin. Mimesis 3 -vaiheessa t\u00e4m\u00e4 uusi kertomuksen kautta luotu tulkinta siirtyy osaksi ihmisen kokonaisvaltaista tulkintaa maailmasta, kunnes j\u00e4lleen uusien kokemusten my\u00f6t\u00e4 siihen liittyy uusia elementtej\u00e4 \u2013 toisin sanoen ihminen palaa j\u00e4lleen mimesis 1 -vaiheeseen. N\u00e4in ihmisen k\u00e4sitys itsest\u00e4 ja maailmasta tapahtuu oppimisen ja uudelleen tulkinnan kautta kulttuuristen kertomusten tarjoamien mallien avulla.<\/p>\n\n\n\n
Sekularisaation my\u00f6t\u00e4 olisi helppoa ohittaa erilaiset uskontojen ja katsomusten kertomukset ja todeta, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t ole t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 ainakaan kuulu muille kuin uskonnollisille ihmisille. Kuitenkin erityisesti uskontojen kertomuksissa on luontaisesti teemoja, jotka kutsuvat pohtimaan el\u00e4m\u00e4n syvi\u00e4 kysymyksi\u00e4. N\u00e4in ollen uskontojen kertomuksilla on mahdollisuus tukea niin lasten kuin aikuistenkin merkitysten etsint\u00e4\u00e4, kuten eksistentiaalista pohdintaa ja oman katsomuksen j\u00e4sent\u00e4mist\u00e4. (Ker\u00e4nen-Pantsu & Ubani, 2018; Ker\u00e4nen-Pantsu & Heikkinen, 2019). Uskontojen kertomuksissa on my\u00f6s vahvoja inhimillisi\u00e4 teemoja, joihin ihmisten on ajasta ja paikasta riippumatta helppo samastua. N\u00e4in kertomukset tarjoavat mahdollisuuksia dialogisuuteen, sill\u00e4 niiden kautta voi jakaa ajatuksia toisten kanssa turvallisesti, el\u00e4ytym\u00e4ll\u00e4 kertomuksen henkil\u00f6hahmoihin ja heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntilanteisiinsa. Samalla kuitenkin prosessoidaan my\u00f6s omia kokemuksia ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 laajemmin, sill\u00e4 kertomus kutsuu v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tutkimaan my\u00f6s omia ajatuksia ja tulkintoja.<\/p>\n\n\n\n
Hans-Georg Gadamer, hermeneuttisen filosofian is\u00e4 huomauttaa, ett\u00e4 eurooppalaista mielenmaisemaa, kuten arvopohjaa ja kulttuuria, on mahdotonta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ilman ymm\u00e4rryst\u00e4 Raamatusta, niin perustavaa laatua olevalla tavalla se on vaikuttanut eurooppalaiseen ajatteluun. Uskonnollisten kertomusten roolia korostaa my\u00f6s Warnock, jonka mukaan uskonnolliset kertomukset toimivat arvojen metaforina. N\u00e4iden kertomusten kautta lapsella on mahdollisuus ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 osalliseksi niiden v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 arvoista. T\u00e4m\u00e4 toki kutsuu my\u00f6s kertomusten kriittiseen tarkasteluun sek\u00e4 avoimeen l\u00e4hestymistapaan, jossa lapsen kasvulle ja ajattelulle tarjotaan monipuolisia l\u00e4hteit\u00e4 ja jossa monenlaiset tulkinnat ovat mahdollisia. Uskonnollisten kertomusten pedagoginen hy\u00f6dynt\u00e4minen ei aina ole aivan yksinkertaista, vaan vaatii opettajalta neuvottelua uskontojen itseymm\u00e4rryksest\u00e4 esimerkiksi kertomusten pyhyyden sek\u00e4 pedagogisten k\u00e4yt\u00e4nteiden v\u00e4lill\u00e4 (Ker\u00e4nen-Pantsu & Rissanen, 2018.)<\/p>\n\n\n\n
Einsteinista kerrotaan, ett\u00e4 h\u00e4n hahmotti ongelmia kolmiulotteisesti ja ehk\u00e4 siksi p\u00e4\u00e4tyi tutkimaan hyvin abstrakteja asioita, kuten aikaa ja avaruutta. My\u00f6s Suomen kansalliss\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Sibeliuksesta sanotaan, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki sointuja v\u00e4rein\u00e4. T\u00e4llaisia kykyj\u00e4 voi olla vaikea k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ja n\u00e4it\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen on turvauduttava mielikuvitukseen. Einstein korosti mielikuvituksen ruokkimisen t\u00e4rkeytt\u00e4 pyyt\u00e4ess\u00e4\u00e4n lukemaan lapsille kertomuksia. Yksi syy t\u00e4h\u00e4n voi olla kertomusten t\u00e4rkeys ajattelulle ja merkitysten antamiselle. Mit\u00e4 enemm\u00e4n lapsella on kulttuurista ja kerronnallista p\u00e4\u00e4omaa, sit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4nell\u00e4 on mahdollisuuksia ja valmiuksia ajattelunsa kehittymiseen ja j\u00e4sent\u00e4miseen. Uskontojen ikiaikaiset kertomukset ovat siirtyneet uusille sukupolville jo vuosituhansien ajan luoden pohjan monille kulttuureille. Olisi s\u00e4\u00e4li hukata niiden potentiaalia oppimisen ja ajattelun laajentajina sekularisaation tai kertomusten \u2019lapsellisuuden\u2019 takia. Kannustan siis s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kertomukset edelleen osana korkealaatuista, monimuotoista ja merkityksellist\u00e4 oppimista tukevaa opetusta ja kasvatusta.<\/p>\n\n\n\n
Jos ette usko minua, uskokaa Einsteinia.<\/p>\n\n\n\n
Bruner, Jerome (1986): Actual Minds, Possible Worlds. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press.<\/p>\n\n\n\n
Bruner, Jerome (1987): Life as Narrative. \u2013 Social Research 54\/1, 11\u201332.<\/p>\n\n\n\n
Bruner, Jerome (1990): Acts of Meaning. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press.<\/p>\n\n\n\n
Bruner, Jerome (1996) The Culture of Education. Cambridge, London: Harvard University Press.<\/p>\n\n\n\n
Ker\u00e4nen-Pantsu, Raili & Heikkinen, Hannu (2019):\u00a0Pedagogical Purposes of Narratives in Worldview Education: Teachers\u2019 Conceptions<\/a>.\u00a0\u2013 International Journal of Learning, Teaching and Educational Research\u00a018\/5, 58\u201372.\u00a0<\/p>\n\n\n\n Ker\u00e4nen-Pantsu, Raili & Rissanen, Inkeri (2018):\u00a0What kind of tensions are involved in the pedagogical use of religious narratives? Perspectives from Finnish Evangelic Lutheran and Islamic religious education<\/a>.\u00a0\u2013 Journal of Beliefs & Values\u00a039\/2, 157\u2013168.\u00a0<\/p>\n\n\n\n