<\/p>\n\n\n\n
Helmikuun lopussa, yhten\u00e4 viime valtiop\u00e4ivien viimeisimmist\u00e4 teoista, eduskunta hyv\u00e4ksyi uuden kirkkolain. Uusi laki ei muuta kirkon ja valtion v\u00e4list\u00e4 suhdetta Suomessa. Siin\u00e4 s\u00e4ilyy my\u00f6s sen toisessa pyk\u00e4l\u00e4ss\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6s kirkon tunnustuksesta ja teht\u00e4v\u00e4st\u00e4, joita t\u00e4smennet\u00e4\u00e4n kirkkoj\u00e4rjestyksess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Edellinen yritys uudistaa kirkkolakia kaatui perustuslakivaliokunnan pohdintoihin, ett\u00e4 tunnustuksellinen s\u00e4\u00e4ntely ei kovin hyvin sovellu eduskunnan s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4\u00e4n lakiin. Kirkon tunnustuksessa ei valiokunnan mukaan ollut kyse perustuslaissa tarkoitetusta kirkon j\u00e4rjestysmuodosta ja hallinnosta. S\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 pidettiin ongelmallisena my\u00f6s uskonnollisen yhdyskunnan sis\u00e4isen autonomian kannalta.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen sis\u00e4llytt\u00e4mist\u00e4 on nyt perusteltu enemm\u00e4n, perustuslakivaliokunta ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n pit\u00e4nyt asiaa t\u00e4ysin ongelmattomana. Valiokunta hyv\u00e4ksyi kirkolliskokouksessa hyv\u00e4ksytyn lakiesityksen t\u00e4ll\u00e4 kertaa kuitenkin yksimielisesti. Vaikka uusi laki muuttaa paljon, p\u00e4\u00e4asiat s\u00e4ilyv\u00e4t entisell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Nykyp\u00e4iv\u00e4n yhteiskunnat ovat uskonnollisessa ja el\u00e4m\u00e4nkatsomuksellisessa mieless\u00e4 moninaisia. Kaikki maailman suuret uskonnot ovat Suomessakin l\u00e4sn\u00e4 lukuisine variaatioineen, ja monet pienemmist\u00e4kin. Lis\u00e4ksi suuri osa v\u00e4est\u00f6st\u00e4 ei katso kuuluvansa mihink\u00e4\u00e4n uskonnolliseen yhteis\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n
Etenkin p\u00e4\u00e4kaupunkiseutu on kulttuurisesti hyvin moninainen. Evankelis-luterilaiseen kansankirkkoon kuuluvien osuus v\u00e4est\u00f6st\u00e4 on laskenut alle puoleen kaupunkilaisista. Suuri osa v\u00e4est\u00f6st\u00e4 on tilastojen perusteella uskontokuntien ulkopuolella, mutta kaikki uskonnolliset ryhm\u00e4t ja yhteis\u00f6t ja niiden j\u00e4senet eiv\u00e4t ole virallisesti rekister\u00f6ityj\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 siten my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tilastoituja.<\/p>\n\n\n\n
Euroopassa kirkko ja valtio ovat hakeneet toimivaa suhdetta noin viidensadan vuoden ajan, aina siit\u00e4 asti, kun alueellisesti yhten\u00e4iset ja keskitetysti johdetut modernit valtiot alkoivat muodostua ja kun maanosan uskonnollinen yhten\u00e4isyys rapautui protestantismin eri muotojen vakiintumisen my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ajan mittaan v\u00e4hemmist\u00f6uskontoihin kuuluville alettiin my\u00f6nt\u00e4\u00e4 vapauksia tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan. My\u00f6s oikeus olla kuulumatta mihink\u00e4\u00e4n uskontokuntaan kehittyi. Uskonnonvapaus sai asteittain my\u00f6s positiivisia ulottuvuuksia: l\u00e4sn\u00e4olon siet\u00e4misen ohella moni valtio alkoi eri tavoin tukea mahdollisuuksia harjoittaa uskontoaan.<\/p>\n\n\n\n
Euroopan uskontopoliittiset j\u00e4rjestelm\u00e4t ovat perinteisesti jakautuneet kahtia. Joissain maissa, l\u00e4hinn\u00e4 Pohjois-Euroopassa, on ollut valtionkirkko (tai sit\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 oleva j\u00e4rjestelm\u00e4). Toisissa maissa, kuten Ranskassa ja Alankomaissa, kirkko ja valtio on enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n tiukasti erotettu toisistaan.<\/p>\n\n\n\n
Viime aikojen uudistukset ovat tuoneet n\u00e4m\u00e4 perusmallit l\u00e4hemm\u00e4ksi toisiaan, ja useimmat Euroopan maat ovat nyky\u00e4\u00e4n jonkinlaisia hybridej\u00e4. Valtiot ovat uskonnollis-el\u00e4m\u00e4nkatsomuksellisesti l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti neutraaleja, mutta jollain tai joillain kirkkokunnilla on silti selv\u00e4sti muita vahvempi asema. Uskonnollista toimintaa tuetaan, mutta et\u00e4isyyden p\u00e4\u00e4st\u00e4, uskontokuntien itsen\u00e4isyytt\u00e4 kunnioittaen.<\/p>\n\n\n\n
Moninaisuuden oloissa jokainen valtio joutuu miettim\u00e4\u00e4n uudelleen suhteitaan kieleen ja kieliin, uskontoon, uskontokuntiin ja el\u00e4m\u00e4nkatsomuksiin sek\u00e4 laajemmin arvoihin ja kulttuuriin liittyviin kysymyksiin. Haasteena on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 toimiva tasapaino yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 perinteen kunnioittamisen ja jatkamisen ja toisaalta oman ajan olosuhteisiin sopeutumisen v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kysymys on my\u00f6s kansakuntien rakentamisen jatkamisesta. Jokaisen yhteiskuntaan kuuluvan ihmisen pit\u00e4isi tulla hyv\u00e4ksytyksi ja tunnustetuksi omana itsen\u00e4\u00e4n ja voida el\u00e4\u00e4 omien arvojensa ja kulttuuristen k\u00e4yt\u00e4nteittens\u00e4 mukaisesti. N\u00e4in vahvistetaan kaikkien yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yhteiskunnan rakenteiden muutos pakottaa muuttamaan my\u00f6s k\u00e4sityst\u00e4 kansakunnasta.<\/p>\n\n\n\n
Oma arvonsa on kuitenkin my\u00f6s historian tunnustamisella ja perusteltujen traditioiden s\u00e4ilytt\u00e4misell\u00e4. On t\u00e4rke\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 kukaan ei koe kotimaansa perinteiden ja identiteetin t\u00e4ysin katoavan. My\u00f6s muualta tulijoiden ja v\u00e4hemmist\u00f6ihin kuuluvien on helpompi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikkansa maassa, joka tiet\u00e4\u00e4, mik\u00e4 se oikein on. Uutta on siis rakennettava vanhan pohjalta.<\/p>\n\n\n\n
Valtionkirkon k\u00e4site sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ajatuksen siit\u00e4, ett\u00e4 valtion sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4t kansakunta ja uskontokunta ovat viime k\u00e4dess\u00e4 yht\u00e4. Vaikka uskonnonvapaus antaa jokaiselle oikeuden harjoittaa uskontoaan ja olla my\u00f6s uskontokuntien ulkopuolella, valtionkirkkoinstituutiota on vaikea pit\u00e4\u00e4 perusteltuna ratkaisuna nykyaikaisiin oloihin. Ruotsi ja Norja ovatkin vastik\u00e4\u00e4n uudistaneet kirkkopoliittisia j\u00e4rjestelmi\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Lievemm\u00e4ss\u00e4 muodossa samat ongelmat koskevat my\u00f6s niin sanottuja virallisia kirkkoja, jotka mainitaan perustuslaissa, joita s\u00e4\u00e4dell\u00e4\u00e4n lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ll\u00e4 ja joilla on muihin uskontokuntiin verrattuna erityinen, etuoikeutettu asema. Vaikka osassa Suomea evankelis-luterilaisen kirkon asema on yh\u00e4 vahva, t\u00e4m\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 riit\u00e4 perusteluksi nykyisenkaltaisen julkisoikeudellisen kansankirkon aseman s\u00e4ilytt\u00e4miseen.<\/p>\n\n\n\n
Kielen suhteen yksik\u00e4\u00e4n valtio ei voi olla t\u00e4ysin neutraali, mutta uskontojen ja el\u00e4m\u00e4nkatsomusten suhteen puolueettomuus on mahdollista. Uskonnon tuleekin nykyisiss\u00e4 oloissa olla jokaisen yksityisasia, ja uskontokuntien tulee kuulua yhdenvertaisina ja tasa-arvoisina kansalaisyhteiskuntaan. My\u00f6s Suomen kansankirkkojen pit\u00e4isi olla juridisessa mieless\u00e4 uskonnollisia yhdyskuntia muiden joukossa.<\/p>\n\n\n\n
Uskonnolla on kuitenkin suuri merkitys useiden kansalaisten el\u00e4m\u00e4lle ja toiminnalle. Lis\u00e4ksi uskonnolliset yhteis\u00f6t toteuttavat parhaimmillaan paljon my\u00f6nteisi\u00e4 yhteiskunnallisia ja kulttuurisia teht\u00e4vi\u00e4. Uskontoihin liittyy kuitenkin my\u00f6s riskins\u00e4: ne voivat esimerkiksi rajoittaa j\u00e4sentens\u00e4 valintoja, ja ne saattavat tuottaa ja levitt\u00e4\u00e4 yhteiskunnasta vieraannuttavia ja jopa vihamielisi\u00e4 k\u00e4sityksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4in ollen valtioiden on my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 tunnustaa uskontojen ja uskonnollisen el\u00e4m\u00e4n l\u00e4sn\u00e4olo yhteiskunnassa. Se antaa mahdollisuuden tukea \u2013 yhteis\u00f6jen itsen\u00e4isyytt\u00e4 kunnioittaen \u2013 rakentavaa ja hy\u00f6dyllist\u00e4 toimintaa. Se antaa my\u00f6s mahdollisuuden tarvittaessa kontrolloida toimintaa ja omalla tahollaan varmistaa, ett\u00e4 lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4 ja esimerkiksi sen taustalla olevia ihmisoikeuksia ei rikota.<\/p>\n\n\n\n
Tunnustaminen on my\u00f6s symbolinen teko. Kansakunta ei koostu vain laeista ja instituutioista, vaan my\u00f6s kuvista ja kertomuksista, identiteetist\u00e4. Moninaisessa yhteiskunnassa on t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 tunnustaa sek\u00e4 sen identiteetin moninaisuus ett\u00e4 kansakunnan historialliseen rakentumiseen vahvasti vaikuttaneet tekij\u00e4t. Suomessa viimeksi mainittuja ovat olleet suomen kieli ja evankelis-luterilainen uskonto. Tasapaino sek\u00e4 moninaisuuden ett\u00e4 traditioiden tunnustamisen ja yll\u00e4pidon v\u00e4lill\u00e4 on varmasti l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
Pasi Saukkonen on politiikan tutkija ja dosentti Helsingin ja Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopistoissa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Eduskunnan vastik\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksym\u00e4 uusi kirkkolaki ei muuta valtion ja kirkon v\u00e4list\u00e4 suhdetta Suomessa. Vaikka tarpeellinen lakiuudistus saatiin onnellisesti maaliin, keskustelua evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6llisest\u00e4 asemasta on syyt\u00e4 jatkaa.<\/p>\n","protected":false},"author":440,"featured_media":136104,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"136086,135920,126424,126401,127171,136082","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[13544],"tags":[],"class_list":["post-136103","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirkon-tutkimus"],"acf":false,"yoast_head":"\n