<\/p>\n\n\n\n
Vuoden alkupuolella julkaistu Millenniaalien kirkko<\/em> -julkaisu kuvaa suomalaisen uskontojen maiseman muutosta siirtym\u00e4n\u00e4 kohti kasvavaa yksil\u00f6n uskonnollista valinnanvapautta ja siit\u00e4 seurannutta uskonnollista ja katsomuksellista monimuotoisuutta. Kulttuuriluterilaisuuden v\u00e4heneminen tarkoittaa enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin heikompaa luterilaisen kristillisyyden piirteiden itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4 periytymist\u00e4 esimerkiksi perhe- tai kouluinstituutioiden kautta. Aikaisemmin kirkolliseen identiteettiin kasvettiin erilaisten jaettujen kulttuuristen ja sosiaalisten k\u00e4yt\u00e4nteiden kautta, nyky\u00e4\u00e4n uskonnollisuudessa korostuvat yksil\u00f6lliset valinnat ja katsomuksen erilaiset yksil\u00f6lliset merkitykset.<\/p>\n\n\n\n Teoksen loppukatsauksessa Jarmo Kokkonen<\/strong> ja Katri Vappula <\/strong>kysyv\u00e4t, onko lis\u00e4\u00e4ntynyt vapaus uhka vai mahdollisuus?<\/p>\n\n\n\n Useissa julkaisun artikkeleissa uskonnollisuuden muutosta pidet\u00e4\u00e4n v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin haastavana. Bj\u00f6rn Vikstr\u00f6m<\/strong> nostaa artikkelissaan \u201dperinteen v\u00e4littymi[sen] uusille sukupolville\u201d uskonnollisen yhteis\u00f6n kohtalonkysymykseksi. Erityisen haastavaa t\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta on se, ett\u00e4 juuri ne sukupolvet, \u201djotka n\u00e4in\u00e4 vuosina tai l\u00e4hitulevaisuudessa perustavat perheit\u00e4 ja kasvattavat lapsia, ovat tutkimusten mukaan et\u00e4\u00e4ntyneet kaikkein eniten perinteisest\u00e4 uskonnollisuudesta\u201d. My\u00f6s Kati Tervo-Niemel\u00e4n<\/strong> ja Jenni<\/strong> Sp\u00e4nn\u00e4rin <\/strong>kiinnostuksen kohteena oli nimenomaan perheet ja niiss\u00e4 tapahtunut uskonnollisuuden siirtyminen. Sama painotus l\u00f6ytyy Laura<\/strong> Kallatsan<\/strong> artikkelista, jonka huolena ovat kirkon j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t nuoret aikuiset, joiden lapset eiv\u00e4t \u201dsosiaalistu kirkkoon samalla tavalla kuin mennein\u00e4 vuosikymmenin\u00e4 on Suomessa totuttu\u201d.<\/p>\n\n\n\n Millenniaalien kirkko<\/em> -julkaisun kriittisen\u00e4 teemana on uskonnon henkil\u00f6kohtainen merkitys ja erityisesti merkityksen v\u00e4littyminen tiettyjen instituutioiden kautta. Yhdeksi \u2013 jos ei keskeisimm\u00e4ksi \u2013 n\u00e4ist\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nousevan perheinstituutio. Pietari Hannikainen<\/strong> siteeraa viimeisint\u00e4 kirkon nelivuotiskertomusta (2020), jossa keskeisimm\u00e4ksi syyksi kirkosta eroamiselle annetaan juuri kokemus kristinuskon henkil\u00f6kohtaisen merkityksen puuttumisesta. Tutkimuksen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksiss\u00e4 merkityksellisyyden kokemuksen keskeisyys artikuloidaan missiologisella kielell\u00e4: \u201d[j]otta seurakunta toteuttaisi mission\u00e4\u00e4rist\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4, tulisi sen sovittaa usko my\u00f6s nuorempien sukupolvien suomalaisten kulttuuriseen, kielelliseen ja uskonnolliseen todellisuuteen.\u201d Ongelman ytimess\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n yhteensopimattomuus \u201dseurakunnan\u201d, \u201dkirkon\u201d tai \u201duskon\u201d ja \u201dnuorempien sukupolvien\u201d kulttuurisen, kielellisen ja uskonnollisuuden todellisuuden v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Monet Millenniaalien kirkko<\/em> -julkaisun tekstit sivuavat keskeist\u00e4 kysymyst\u00e4 instituutioista, niihin kuulumisesta ja niiden yhteiskunnallisesta roolista. Avainkysymys n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin olevan, mill\u00e4 tavalla yksil\u00f6llinen merkityksen kokemus nivoutuu instituutioihin. Toimijuuden ja instituutioiden suhdetta pohtivaa keskustelua vaivaa usein vastakkainasettelu. Instituutiot ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n abstrakteiksi ja pysyviksi yksil\u00f6iden vapautta ja toimijuutta rajoittaviksi rakenteiksi. Vastaavasti toimijuus n\u00e4ytt\u00e4ytyy helposti yksil\u00f6n kapasiteettina ammentaa omasta sis\u00e4isest\u00e4 vapaudestaan ja tehd\u00e4 itsen\u00e4isi\u00e4, ulkoisista rajoitteista vapaita ratkaisuja. Vastakkainasettelun seuraukset n\u00e4kyv\u00e4t jo nyt: pysyvien instituutioiden huomaan etsiytyminen n\u00e4hd\u00e4\u00e4n menneisyyteen kuuluvana auktoriteettiuskona, josta postmoderni omaa identiteetti\u00e4\u00e4n rakentava yksil\u00f6 pysyy mieluummin mahdollisimman et\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Edell\u00e4 esitetty yksil\u00f6iden ja instituutioiden v\u00e4linen vastakkainasettelu ei ole erityisen hy\u00f6dyllinen eik\u00e4 tarpeellinen. Keskustelun eteenp\u00e4in viemiseksi tarvitaan moniulotteisempi k\u00e4sitys instituutioista sek\u00e4 instituutioiden ja yksil\u00f6iden v\u00e4lisist\u00e4 suhteista. Ensimm\u00e4isen\u00e4 askeleena on monipuolistaa puhetta instituutioista. Instituution k\u00e4site on ollut sosiologian, sosiaalifilosofian ja esimerkiksi politiikan ja taloustutkimuksen erityisen\u00e4 kiinnostuksen kohteena jo vuosia.<\/p>\n\n\n\n Instituution k\u00e4sitteelle ei ole yht\u00e4 yksiselitteist\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4, mutta jonkinlaisia avauksia instituutioiden ilmi\u00f6n moniulotteisemman ymm\u00e4rt\u00e4misen suuntaan voidaan tehd\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Yleisen\u00e4 haasteena n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan, ett\u00e4 instituutiot ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n ensisijaisesti organisaatioina. Kaikki organisaatiot ovat instituutioita, mutta kaikki instituutiot eiv\u00e4t ole organisaatioita. Instituutioissa ei ole kysymys ensisijaisesti kasvottomista korporaatioista vaan kielen ja toimijuuden kautta n\u00e4kyv\u00e4ksi tulevasta sosiaalisesta toiminnasta. Ihmisten sosiaalinen ulottuvuus rakentuu instituutioiden kautta. Instituutioiden luonteeseen kuuluvat ohjaavuus ja pysyvyys. Ne auttavat ennakoimaan toimintaa ja mahdollistavat ajattelun j\u00e4sentymist\u00e4 ja ennakointia sek\u00e4 j\u00e4sent\u00e4v\u00e4t inhimillist\u00e4 toimintaa. Instituutiot eiv\u00e4t ainoastaan rajoita vaan my\u00f6s mahdollistavat yksil\u00f6iden toimijuutta.<\/p>\n\n\n\n Instituutiot n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t monesti ennen kaikkea pysyvyyden ja jatkuvuuden yll\u00e4pit\u00e4jin\u00e4. Tutkimuksessa on kuitenkin jo pidemm\u00e4n aikaa oltu kiinnostuneita siit\u00e4, miten instituutiot muuttuvat yksil\u00f6iden vuorovaikutteisten suhteiden kautta. Margaret Archer<\/strong> (2020) on kuvannut t\u00e4t\u00e4 morfogenesiksen ja morfostaasiksen k\u00e4sitteiden kautta. Morfogenesiksell\u00e4 Archer viittaa siihen, miten yksil\u00f6iden toimijuus luo uutta kulttuuria, uutta kielt\u00e4 ja uusia mahdollistavia instituutioita. Morfostaasiksella taas tarkoitetaan instituutioiden yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4\u00e4 ja itse\u00e4\u00e4n toistavaa voimaa.<\/p>\n\n\n\n Kirkon missionaarisuuden teht\u00e4v\u00e4 toteutuu yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 uutta luovan ja mahdollistavan, toisaalta yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4n ja s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n ristipaineessa. Miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin yksil\u00f6iden toiminnan sallitaan luoda uutta kirkollisiin instituutioihin, kirkon kieleen, tapakulttuuriin ja rakenteisiin? Ja miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin puolestaan halutaan tukea instituutioiden rakenteita ja toimijuuden muotoja s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4 voimaa? Millenniaalien kirkko<\/em> -kirjan tutkimusartikkeleista piirtyy kuva, jossa esimerkiksi perheinstituution rooli uskonnollisten identiteettien syntymisess\u00e4 on muuttunut perinteit\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 yksil\u00f6n uskonnollista toimijuutta tukevaksi. Ongelma ei kuitenkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole instituutioissa itsess\u00e4\u00e4n vaan instituutioiden kautta toimivien yksil\u00f6iden haluttomuudessa antaa instituutioiden muuttua. Kirkon missionaarisuuden kohtalonkysymys on siin\u00e4, kenen toimijuutta kirkko, seurakunta tai perhe instituutiona vahvistavat.<\/p>\n\n\n\n Archer, Margaret S. (ed.). 2020. Social Morphogenesis. Springer.<\/p>\n\n\n\n Mikkola, Sini & Saarelainen, Suvi-Maria (toim.). 2023. Millenniaalien kirkko. Kulttuuriset muutokset ja kristillinen usko. Suomen ev.-lut. kirkon tutkimusjulkaisuja 139. Kirkon tutkimus ja koulutus.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Minna Hietam\u00e4ki toimii Kirkkohallituksen ulkoasiainosastolla l\u00e4hetysteologian asiantuntijana.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Suomalaisessa uskontojen maisemassa on tapahtunut muutos kohti kasvavaa uskonnollista valinnanvapautta. Missionaarisen kirkon tulevaisuuden koetinkiven\u00e4 on yksil\u00f6iden suhde instituutioihin.<\/p>\n","protected":false},"author":440,"featured_media":136092,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"126463,126401,126465,136078,126456,136064","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[13544],"tags":[],"class_list":["post-136090","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirkon-tutkimus"],"acf":false,"yoast_head":"\nKirjallisuus<\/h2>\n\n\n\n
Kirjoittajat<\/h2>\n\n\n\n
Minna Hietam\u00e4ki<\/h6>\n\n\n\n