<\/p>\n\n\n\n
Lokakuussa 2023 katolisen kirkon ja teologian huomio keskittyy hyvin konkreettisesti Vatikaaniin, jonne roomalaiskatolisen kirkon 16. varsinainen piispainsynodi kokoontuu ensimm\u00e4iseen yleiskokoukseensa. Synodaalinen tie, jolle paavi Franciscus <\/strong>kutsui koko maailmanlaajan kirkon syksyll\u00e4 2021, on viime vuodet ohjannut katolista teologista reflektiota. Kyseess\u00e4 ei kuitenkaan ole vain hetkellinen muotik\u00e4site katolisessa ajattelussa, vaan synodaalisuuden teema ja haaste tulee m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n katolisuutta pitk\u00e4lle tulevaisuuteen. Ohjelmallisessa puheessaan piispainsynodin 50-vuotisjuhlassa vuonna 2015 paavi Franciscus totesi suorastaan, ett\u00e4 juuri synodaalisuus on se, mit\u00e4 Jumala odottaa kolmannen vuosituhannen kirkolta.<\/p>\n\n\n\n Paavi Paavali VI<\/strong> perusti piispainsynodin vuonna 1965 jatkamaan Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen (1962\u20131965) hengellist\u00e4 ja teologista perint\u00f6\u00e4 kirkossa. Piispainsynodi on yksi katolisen kirkon pysyvi\u00e4 laitoksia, jonka teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on auttaa Rooman paavia maailmanlaajan kirkon hallinnassa. Muutaman vuoden v\u00e4liajoin piispainsynodi kokoontuu Vatikaaniin k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n jotain ajankohtaista teemaa kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 (2021\u20132024) k\u00e4ynniss\u00e4 oleva synodaalinen prosessi on kuitenkin hyvin poikkeuslaatuinen. Se heijastaa monin tavoin sit\u00e4 syv\u00e4lle k\u00e4yv\u00e4\u00e4 uudistushenke\u00e4, joka paavi Franciscuksen my\u00f6t\u00e4 on alkanut puhaltaa katolisessa kirkossa.<\/p>\n\n\n\n Meneill\u00e4\u00e4n olevassa synodissa Franciscus haluaa her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kirkon siihen todellisuuteen, ett\u00e4 synodaalisuus eli \u201dyhdess\u00e4 kulkeminen\u201d on koko Jumalan pyh\u00e4\u00e4 kansaa koskeva kutsumus. Kuten jo Vatikaanin toinen kirkolliskokous painotti, kasteen kautta jokaisella kristityll\u00e4 on yht\u00e4l\u00e4inen arvo ja kutsumus pyhyyteen, vaikkakin hyvin eri muodoissa. Franciscuksen visioimassa synodaalisessa prosessissa kirkko opettelee v\u00e4hitellen sit\u00e4 moninaisuutta, jota Pyh\u00e4 Henki jatkuvasti luo (vrt. 1. Piet. 4:10), jotta kristillinen todistus voisi olla el\u00e4v\u00e4\u00e4 ja vakuuttavaa globalisoituneen ihmiskunnan keskell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Katolista synodaalisuutta m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 dynaaminen liike paikallisen ja yleismaailmallisen, lokaalin ja globaalin, v\u00e4lill\u00e4. Syksyll\u00e4 2021 alkoi synodaalisen tien ensimm\u00e4inen, hiippakunnallinen vaihe, jolloin selvitettiin, miten kristillinen yhdess\u00e4 kulkeminen toteutuu (tai ei toteudu) paikallistasolla eri puolilla maailmaa. Siit\u00e4 edettiin sitten laajemmille piispainkokousten ja lopulta maanosien tasoille. Eri maanosien kirkolliset edustukset toimittivat omat synodaalisuusraporttinsa Vatikaaniin alkuvuodesta 2023. Niiden perusteella synodin yleissihteerist\u00f6 julkaisi kes\u00e4kuussa ty\u00f6asiakirjan (Instrumentum laboris<\/em>) lokakuun yleiskokoukselle.<\/p>\n\n\n\n Synodin ty\u00f6asiakirjasta ei l\u00f6ydy lukkoon ly\u00f6tyj\u00e4 teemoja eik\u00e4 valmiita vastauksia. Se on lyhyt ja tiivis. Sen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on ker\u00e4t\u00e4 yhteen synodaalisen tien t\u00e4h\u00e4nastiset hedelm\u00e4t ja luoda avoin tila kirkon monimuotoisuuden ty\u00f6st\u00e4miselle yleiskokouksessa, kuten synodin neuvonantaja Giacomo Costa<\/strong> kirjoittaa. Ignatiaanisesta hengellisyydest\u00e4 vaikutteita saanut \u201dhengellinen keskustelu\u201d nousee ty\u00f6asiakirjassa keski\u00f6\u00f6n, ja sit\u00e4 suositellaankin metodiksi lokakuun yleiskokouksen ty\u00f6skentelylle. Yh\u00e4 selvemm\u00e4ksi tulee, ett\u00e4 synodaalisen prosessin kautta jesuiittapaavi haluaa ik\u00e4\u00e4n kuin johdattaa koko kirkon yhteisiin \u201dhengellisiin harjoituksiin\u201d, kuuntelemaan, mit\u00e4 Henki puhuu kirkoille eri puolilla maailmaa (vrt. Ilm. 2:7), ja tekem\u00e4\u00e4n konkreettisia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 kirkon el\u00e4v\u00f6itt\u00e4miseksi sen valossa.<\/p>\n\n\n\n Systemaattis-spekulatiivisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta voidaan nostaa esiin erityisesti kolme toisiinsa liittyv\u00e4\u00e4 huomiota katolisesta synodaalisuudesta:<\/p>\n\n\n\n 1. Katolinen synodaalisuus nousee \u201dalhaalta p\u00e4in\u201d, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 eletyst\u00e4 uskonnosta. Franciscus on koko synodaalisen prosessin ajan muistuttanut, ett\u00e4 sen tarkoituksena ei ole tuottaa yh\u00e4 lis\u00e4\u00e4 kirkollisia asiakirjoja, saati teologisia m\u00e4\u00e4ritelmi\u00e4. Kirkollinen yhdess\u00e4 kulkeminen haluaa ottaa huomioon kaikkien kastettujen uskontajun (sensus fidei<\/em>), jonka kautta he kaikki ovat pappeja ja profeettoja Kristuksessa. Piispallisten osanottajien ohella lokakuun yleiskokouksessa \u00e4\u00e4nioikeuden saavat nyt ensi kertaa my\u00f6s 70 ei-piispallista j\u00e4sent\u00e4, joista puolet on naisia. Se on kvantitatiivisesti pieni, mutta kvalitatiivisesti merkitt\u00e4v\u00e4 muutos uudistumaan pyrkiv\u00e4ss\u00e4 katolisessa kirkossa.<\/p>\n\n\n\n 2. Katolinen synodaalisuus merkitsee l\u00e4nsimaisen metafysiikan ylivallan h\u00e4lventymist\u00e4 ja globaalin monimuotoisuuden kirkastumista kirkossa. Ei ole vain yht\u00e4 tapaa sanoittaa kristillist\u00e4 uskoa; Kristuksen seuraamisessa ei ensisijaisesti ole edes kyse \u00e4lyllisten ideoiden m\u00e4\u00e4rittelyst\u00e4 vaan hyvin konkreettisesta el\u00e4m\u00e4ntyylist\u00e4. Kristillisen el\u00e4m\u00e4ntyylin haasteet puolestaan voivat olla hyvinkin erilaisia eri puolilla maapalloa. Euroopassa valitellaan edelleen yh\u00e4 etenev\u00e4\u00e4 maallistumiskehityst\u00e4, mutta kristittyjen jatkuva vaino on paljon relevantimpi teema L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4 tai ilmastonmuutoksen tuhoisat seuraukset Oseaniassa. Synodaalinen kirkko ei voi sulkeutua mihink\u00e4\u00e4n yhteen kristinuskon kulttuuriseen muotoon vaan on avoin evankeliumin yh\u00e4 laajenevalle monimuotoisuudelle. Kontekstuaalisuus ei ole valinnainen lis\u00e4 todella globaalille kirkolle vaan olennainen osa sen el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja ajattelua.<\/p>\n\n\n\n 3. Katolinen synodaalisuus katsoo toiveikkaasti eteenp\u00e4in. Synodaalisuus on 1,4 miljardin j\u00e4senen kirkolle suuri yhteinen haaste, mutta tarkoituksena ei olekaan tulla siin\u00e4 valmiiksi t\u00e4m\u00e4n synodin aikana. Kirkollisen monimuotoisuuden opettelu tulee m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n katolista el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja ajattelua pitk\u00e4lle tulevaisuuteen. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 katolinen kirkko on sen synodaalisen prosessin kautta todellinen globaalin kristinuskon koelaboratorio. N\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4\u00e4, miten tulevaisuuden kirkko onnistuu pit\u00e4m\u00e4\u00e4n avoimena eri n\u00e4kemysten v\u00e4lisen kohtaamisen ja vuoropuhelun yhden kirkon ja roomalaisen tradition sis\u00e4ll\u00e4. Rooman paavilla on t\u00e4ss\u00e4kin suhteessa ratkaiseva merkitys kirkon ykseyden kannalta, mutta mill\u00e4 konkreettisella tavalla?<\/p>\n\n\n\n Katolinen synodaalisuus kannustaa my\u00f6s uudenlaiseen ekumeeniseen ty\u00f6skentelyyn. Yhteinen kaste yhdist\u00e4\u00e4 kaikkia kristittyj\u00e4, ja se my\u00f6s velvoittaa yhteiseen todistukseen Kristuksesta. Mit\u00e4 jos ekumeniankaan tavoite ei olisi niink\u00e4\u00e4n kirkollisten asiakirjojen ja teologisten m\u00e4\u00e4ritelmien luominen vaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n yhteen tuleminen, kohtaaminen ja yhdess\u00e4 todistaminen? Ekumeeniseen ty\u00f6skentelyynkin voisi vahvemmin soveltaa hengellisen keskustelun metodia, jossa p\u00e4\u00e4paino ei ole \u00e4lyllisess\u00e4 diskurssissa tai \u201doikeassa olemisessa\u201d vaan hiljaisessa toisen ja ennen kaikkea Toisen kuuntelemisessa (vrt. hengellisen keskustelun nelj\u00e4n vaiheen esittely synodin Instrumentum laborisista<\/em>).<\/p>\n\n\n\n Lopuksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa, ett\u00e4 katolisen kirkon synodaalisessa prosessissa ei ole kyse uudesta kirkolliskokouksesta vaan yh\u00e4 edelleen Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen panemisesta k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n. Viimeisimm\u00e4n ekumeenisen kirkolliskokouksen lupaus todella globaalista kirkosta alkaa hitaasti mutta varmasti kantaa hedelm\u00e4\u00e4. Katolinen teologi ei ole kutsuttu vain ajattelemaan vaan ennen kaikkea \u201dtuntemaan\u201d kirkon kanssa (sentire cum Ecclesia<\/em>!) t\u00e4ss\u00e4 historiallisessa murrosvaiheessa. Kaiken taustalla on vakaumus siit\u00e4, ett\u00e4 Kristuksen Henki on parhaillaan eri puolella maapalloa inspiroimassa yh\u00e4 autenttisempia paikallisen kristinuskon muotoja, jotka juuri oman autenttisuutensa ansiosta ovat yh\u00e4 todemmin globaaleja.<\/p>\n\n\n\n Costa, Giacomo. 2023. \u201dL\u2019\u00abInstrumentum Laboris\u00bb per la prima sessione del Sinodo 2021\u20132024\u201d. La Civilt\u00e0 Cattolica 4154.121\u2013135.<\/p>\n\n\n\n International Theological Commission. 2018. \u201dSynodality in the Life and Mission of the Church\u201d. https:\/\/www.vatican.va\/roman_curia\/congregations\/cfaith\/cti_documents\/rc_cti_20180302_sinodalita_en.html<\/a>.<\/p>\n\n\n\n \u201dInstrumentum laboris of the 16th Ordinary General Assembly of the Synod of Bishops\u201d. 2023. https:\/\/press.vatican.va\/content\/salastampa\/en\/bollettino\/pubblico\/2023\/06\/20\/230620e.html<\/a>.<\/p>\n\n\n\nL\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n