T\u00e4ss\u00e4 osiossa tarkastellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniaty\u00f6t\u00e4 suhteessa yhteiskunnallisiin muutoksiin.<\/p>\n\n\n\n
Varhaiselta keskiajalta periytyneess\u00e4 kirkkopit\u00e4j\u00e4j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 seurakunnan vastuulla oli toimitusten ja jumalanpalvelusten lis\u00e4ksi k\u00f6yh\u00e4inhoito, kansanopetus ja yleinen j\u00e4rjestyksenpito. Vuonna 1865 kunnallishallinto ja seurakunnan hallinto erotettiin toisistaan. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 seurakuntien vastuulla olleita teht\u00e4vi\u00e4 ryhdyttiin siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n kunnille. Lopullisesti k\u00f6yh\u00e4inhoidon teht\u00e4v\u00e4t siirtyiv\u00e4t pois seurakunnilta vuonna 1923, jolloin k\u00f6yh\u00e4inhoitolaki astui voimaan.<\/p>\n\n\n\n
Miten kirkko suhtautui t\u00e4h\u00e4n? Kirkon piiriss\u00e4 oli k\u00e4ytetty tuolloin puheenvuoroja, joissa muutosta pidettiin hyv\u00e4n\u00e4. Jotkut kokivat k\u00f6yh\u00e4inhoidosta vastaamisen paitsi taloudellisesti raskaaksi my\u00f6s kirkon perusteht\u00e4v\u00e4n kannalta ep\u00e4olennaiseksi teht\u00e4v\u00e4ksi, niin kutsutuksi \u201dvieraaksi ikeeksi\u201d. Vuoden 1869 kirkkolaissa kuitenkin todettiin, ettei k\u00f6yh\u00e4inhoidon siirtyminen pois kirkolta saa merkit\u00e4 laupeudenty\u00f6n lakkaamista. Paikallishallinnossa tapahtuneet muutokset merkitsiv\u00e4t samalla seurakunnan toiminnan ja aseman uudelleenm\u00e4\u00e4rittely\u00e4. Kun vaivaishoito siirtyi maallisen hallinnon vastuulle, tuli seurakunnallinen laupeudenty\u00f6 m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 uudelleen. T\u00e4h\u00e4n muutokseen liittyi voimakkaasti virinnyt keskustelu seurakuntadiakoniasta, joka tarjosi siihen oman perustelunsa. (Ks. esim. Pyykk\u00f6 2004, 115.)<\/p>\n\n\n\n
Saksan sis\u00e4l\u00e4hetyksen synty 1800-luvulla vaikutti paitsi suomalaisen laitosdiakonian niin my\u00f6s seurakuntadiakonian syntyyn. Yhteiskunnallisten ep\u00e4kohtien kasvun ja kirkon aseman heikentymisen synnytt\u00e4m\u00e4 huoli kanavoitui uudistusliikkeeksi, jossa keskeisen\u00e4 n\u00e4kyn\u00e4 oli j\u00e4lleen kerran pyrkimys palata alkuseurakunnan ideaaliin. Ajateltiin, ett\u00e4 yhteiskunnallinen ja hengellinen rappio on korjattavissa evankeliumin julistamisen ja k\u00e4rsivien auttamisen kautta.<\/p>\n\n\n\n
Sis\u00e4l\u00e4hetyksen keskeinen uranuurtaja Johan Hinrich Wichern <\/strong>(1808\u20131881) m\u00e4\u00e4ritteli kolme diakonian uudistusaluetta. Tuli uudistaa \u201dvapaata diakoniaa\u201d eli ihmisten l\u00e4hipiiriss\u00e4 toteuttamaa l\u00e4himm\u00e4isenrakkautta; vapaata se oli siin\u00e4 merkityksess\u00e4, ett\u00e4 se on kirkollisista ja valtiollisista elimist\u00e4 riippumatonta. Toisena muotona oli \u201dyhteiskunnallinen diakonia\u201d, jolla Wichern tarkoitti nimenomaisesti yhteiskunnan vastuulla olevaa sosiaalihuoltoa. Kolmas ja keskeisin uudistuksen kohde oli \u201dkirkollinen diakonia\u201d, jolla Wichern tarkoitti k\u00f6yhien ja sairaiden auttamista. Tavoitteena oli, ett\u00e4 jokaiseen seurakuntaan perustettaisiin diakonian virka. T\u00e4m\u00e4 tavoite ei kuitenkaan toteutunut, ja seurakuntien sijaan diakoniareformaatio kanavoitui laitoksiin. (Wichernin lis\u00e4ksi keskeisi\u00e4 diakoniareformaation vaikuttajia olivat Theodor Fliedner<\/strong> (1800\u20131864, Kaiserswerthin diakonissalaitos) sek\u00e4 Wilhelm L\u00f6he<\/strong> (1808\u20131872, Neuendettelsaun laitokset). L\u00f6he edusti voimakasta n\u00e4kemyst\u00e4 vahvan seurakuntadiakonian kehitt\u00e4misest\u00e4; yhdistystoiminta oli vain v\u00e4liaikainen ratkaisu. Ks. esim. Ahonen 1991, 57\u201366.)<\/p>\n\n\n\n Kansainv\u00e4listen diakoniavaikutteiden innoittamana perustettiin vuonna 1867 Helsingin diakonissalaitos ja vuonna 1869 Viipurin diakonissalaitos. V\u00e4hitellen maassa toimi useita diakonialaitoksia ja -yhdistyksi\u00e4. (Suomalaisen laitosdiakonian synnyst\u00e4 ks. Mustakallio 2001, 21\u201331.) Diakonialaitoksissa ja -yhdistyksiss\u00e4 virinnytt\u00e4 laupeudenty\u00f6n aatetta haluttiin pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4 my\u00f6s seurakunnissa. Diakonissalaitoksista valmistuneet sisaret ty\u00f6skenteliv\u00e4t paitsi laitosten piiriss\u00e4 ja seurakunnissa my\u00f6s kuntien palkkaamina. Jo 1880-luvun lopulla esitettiin, ett\u00e4 seurakunnat palkkaisivat diakonissoja vierailemaan vankien, sairaiden, lapsien ja vanhusten luona. Vuonna 1905 perustetun Suomen Kirkon Sis\u00e4l\u00e4hetysseuran johtaja Otto Aarnisalo<\/strong> hahmotteli n\u00e4kemyst\u00e4 seurakuntadiakoniasta, joka omalta osaltaan voisi t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 kunnallista vaivaishoitoa. Niin sanotun laitosdiakonian rinnalle nousi n\u00e4in pyrkimys toteuttaa seurakuntadiakoniaa. Seurakuntia velvoitettiin perustamaan diakoniakassoja ja kokoamaan niihin varoja.<\/p>\n\n\n\n Merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 seurakuntadiakonian kehittymisen kannalta oli, ett\u00e4 seurakunnat palkkasivat diakonissoja usein valtionavulla, joka oli tarkoitettu kiert\u00e4vien sairaanhoitajattarien palkkaamiseen. Samalla t\u00e4t\u00e4 diakonissojen sairaanhoitajatoimintaa kritisoitiin, koska ajateltiin sen est\u00e4v\u00e4n heit\u00e4 keskittym\u00e4st\u00e4 seurakuntadiakoniaan. (Ks. Mustakallio 2001 ja 2002, 211\u2013214; Pyykk\u00f6 2004, 117\u2013118.)<\/p>\n\n\n\n Seurakuntadiakonian rooli n\u00e4htiin tuolloin j\u00e4nnitteisesti. Toisaalta haluttiin enemm\u00e4n \u201dseurakunnallistaa\u201d sairaanhoitoon keskittynytt\u00e4 diakoniaa, toisaalta taas oltiin huolestuneita siit\u00e4, mit\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4 seurakuntadiakonialle j\u00e4isi, kun yhteiskunta laajentaisi vastuutaan. Vuonna 1901 perustettiin Sortavalan diakonissalaitoksen rinnalle diakonilaitos<\/em> kouluttamaan seurakuntiin miesdiakoneja. Tavoitteena oli kouluttaa uudenlaisia ammattilaisia, joilla ei olisi vastuullaan sairaanhoitoa. Diakonien toiminta-alueiksi m\u00e4\u00e4riteltiin mm. vaivaishoito, puutteessa olevien lasten kasvatus ja opetus sek\u00e4 Raamattujen ja hengellisen kirjallisuuden levitt\u00e4minen. Lis\u00e4ksi ajateltiin, ett\u00e4 diakonit toimisivat sunnuntaisin kirkoissa suntioina. (Ks. esim. Mustakallio 2002, 209.)<\/p>\n\n\n\n Koska vain pieni osa seurakunnista palkkasi diakoneja, koulutus jouduttiin lakkauttamaan vuonna 1921. N\u00e4in esitetyst\u00e4 kritiikist\u00e4 huolimatta diakoniaty\u00f6 pysyi seurakunnissa vahvasti sairaanhoitopainotteisena. Kuitenkin keskustelu seurakuntadiakonian suuntaamisesta huoltotoiminnan suuntaan jatkui vilkkaana. T\u00e4m\u00e4n seurauksena Sortavalassa aloitettiin vuonna 1934 uusi koulutuslinja, huoltosisarkoulutus, josta oli karsittu pois sairaanhoitajap\u00e4tevyys. T\u00e4m\u00e4 koulutuskokeilu p\u00e4\u00e4ttyi kuitenkin pian, koska seurakunnat edelleen palkkasivat mieluummin valtionavun piiriss\u00e4 olevia sairaanhoitajakoulutuksen saaneita diakonissoja. Valtio ei antanut seurakunnille hoidettavaksi sosiaalihuollon teht\u00e4vi\u00e4. (Pyykk\u00f6 2004, 118\u2013122.)<\/p>\n\n\n\n Suomi s\u00e4ilyi pitk\u00e4\u00e4n maatalousvaltaisena yhteiskuntana. Vuoden 1918 sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeen maahan luotiin tarkoituksella runsaasti pientiloja. Ajateltiin, ett\u00e4 muuttamalla maaseudun poliittisesti arvaamaton k\u00f6yh\u00e4list\u00f6 maata omistavaksi pientilallisv\u00e4est\u00f6ksi voitaisiin paremmin turvata yhteiskuntarauha. Kun t\u00e4ll\u00e4 tavoin teollisuusty\u00f6v\u00e4est\u00f6n suhteellinen osuus koko v\u00e4est\u00f6st\u00e4 pysyi pienen\u00e4, ei syntynyt my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tarvetta sosiaaliturvaj\u00e4rjestelm\u00e4n kehitt\u00e4miseen. Maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa perhe ja suku yleens\u00e4 takasivat turvan koskien esimerkiksi ty\u00f6kyvytt\u00f6myytt\u00e4 ja vanhuutta. (Urponen 1994, 165\u2013167.) <\/p>\n\n\n\n Valtiojohtoinen, tulonsiirtoihin perustuva sosiaalipolitiikka alkoi Suomessa vasta toisen maailmansodan j\u00e4lkeen. Sodan aikana oli kehittynyt valtiollinen s\u00e4\u00e4ntelyj\u00e4rjestelm\u00e4 ja laaja-alainen yhteinen huoltovastuu. Sota oli synnytt\u00e4nyt uusia yhteiskunnallisia ongelmia: sotalesket, -orvot, rintamamiehet, sotainvalidit ja luovutetun Karjalan siirtov\u00e4ki. Sosiaalimenojen osuus valtion menoista oli ennen sotia noin kolme prosenttia, 1940-luvun loppuun menness\u00e4 osuus oli kasvanut 15 prosenttiin.<\/p>\n\n\n\n Uuden sosiaalipolitiikan avauksena voi pit\u00e4\u00e4 vuoden 1948 lapsilis\u00e4j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4. Asuntopolitiikassa ryhdyttiin suuntaamaan asuntotuotannon painopistett\u00e4 kaupunkien ja asutuskeskusten sosiaaliseen asuntorakentamiseen. Kansanel\u00e4keuudistus oli 1950-luvun merkitt\u00e4vin sosiaalipoliittinen uudistus. Suomi siirtyi 1960-luvulla maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta teollistuneeseen ja kaupungistuneeseen yhteiskuntaan. Muutos merkitsi siirtymist\u00e4 osittaisesta omavaraistaloudesta rahatalouteen. Ihmiset olivat yh\u00e4 enemm\u00e4n riippuvaisia palkkaty\u00f6st\u00e4 ja julkisesta sosiaaliturvasta.<\/p>\n\n\n\n Urponen luonnehtii sosiaalipolitiikan muutoksia siten, ett\u00e4 1940-luvun lopulla painopisteen\u00e4 oli perhepolitiikka, 1950-luvulla ty\u00f6llist\u00e4minen, sosiaalivakuutusj\u00e4rjestelm\u00e4t rakennettiin 1950- ja 1960-luvuilla. 1970-lukua voidaan kutsua sosiaalipalveluiden vuosikymmeneksi. (Urponen 1994, 228\u2013252.)<\/p>\n\n\n\n Suomalaisen sosiaalipolitiikan merkitt\u00e4vimm\u00e4n uudistajan, Pekka Kuusen, vaikutuksesta Suomessa omaksuttiin n\u00e4kemys sosiaalipolitiikan ja talouden my\u00f6nteisest\u00e4 suhteesta. Aiemmin sosiaalipolitiikka oli koettu l\u00e4hinn\u00e4 taloudelliseksi rasitteeksi. Taustalla on brittil\u00e4isen John Maynard Keynesin n\u00e4kemys, jonka mukaan valtion harjoittamalla tulonsiirtopolitiikalla pyrit\u00e4\u00e4n kasvattamaan kokonaiskysynt\u00e4\u00e4. Kun pienituloiset k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t saamansa lis\u00e4tulot kulutukseen, samalla my\u00f6s talouskasvu voimistuu. T\u00e4m\u00e4 puolestaan synnytt\u00e4\u00e4 kansantaloudessa enemm\u00e4n jaettavaa. Tulonsiirtojen avulla tuotannossa aktiivisesti mukana olevat tukevat niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t osallistu tuotantotoimintaan, kuten lapsia, vanhuksia, sairaita, ty\u00f6kyvytt\u00f6mi\u00e4 ja ty\u00f6tt\u00f6mi\u00e4. Sosiaalipolitiikan avulla pyrittiin vauhdittamaan yhteiskunnan rakennemuutosta; tuotantoa tuli tehostaa, joten teollisuuden ja palveluiden ty\u00f6ntekij\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 pyrittiin kasvattamaan.<\/p>\n\n\n\n Seurakuntadiakonian kehittymisen kannalta ratkaisevaa oli, ett\u00e4 vuonna 1943 kirkkolakiin lis\u00e4ttiin kohta, jonka mukaan jokaisessa seurakunnassa tuli olla diakoniaty\u00f6ntekij\u00e4n virka: \u201dJokaisen seurakunnan tulee harjoittaa kristillist\u00e4 laupeudentointa ja ottaa palvelukseensa siihen tarvittavia henkil\u00f6it\u00e4\u201d (KL 11 \u00a7). Osaltaan t\u00e4h\u00e4n vaikutti pelko, ett\u00e4 diakonissakoulutuksen saaneet hakeutuisivat terveyssisariksi kuntiin. (Mustakallio 2002, 217; Pyykk\u00f6 2004, 122.)<\/p>\n\n\n\n Kirkkolaissa m\u00e4\u00e4riteltiin diakoniaty\u00f6n sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Kristillisen laupeudentoimen tarkoituksena oli \u201dhengellisen, ruumiillisen ja aineellisen avun antaminen seurakunnan h\u00e4d\u00e4nalaisille\u201d. Lis\u00e4ksi linjattiin, ett\u00e4 diakonian \u201dtulee erityisesti kohdistua niihin, joiden h\u00e4t\u00e4 on suurin tai joihin muu avustustoiminta ei ulotu\u201d (KL 88 \u00a7). T\u00e4ss\u00e4 kohden linjataan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon taholta ensimm\u00e4isen kerran sit\u00e4, mill\u00e4 tavoin kirkon tulee etsi\u00e4 oma diakoninen toiminta-alueensa yhteiskunnallisessa muutoksessa. Ajateltiin, ett\u00e4 seurakuntadiakonian teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 kunnan tarjoamia palveluita. (Diakoniaty\u00f6n virallistamisesta ks. esim. Malkavaara 2007, 103\u2013105.)<\/p>\n\n\n\n Diakonissakoulutusta haluttiin kirkossa uudistaa siten, ett\u00e4 siin\u00e4 painottuisivat seurakunnalliset<\/em> tavoitteet. L\u00e4\u00e4kint\u00f6hallitus my\u00f6nsi uuden koulutusohjelman mukaisen koulutuksen saaneille diakonissoille oikeuden toimia my\u00f6s sairaanhoitajina. Vuonna 1953 Suomen kirkon seurakuntaopisto aloitti sosiaalihuollollista osaamista painottavan diakoniakoulutuksen. Koulutus kytkettiin yhteiskunnan sosiaality\u00f6h\u00f6n; ajateltiin, ett\u00e4 diakoniaty\u00f6ss\u00e4 tulisi laittaa painoa enemm\u00e4n h\u00e4d\u00e4n syiden ja yhteiskunnan rakenteellisten ongelmien selvitt\u00e4miseen. (Malkavaara 2002a, 237\u2013238; Pyykk\u00f6 2004, 124.)<\/p>\n\n\n\n Kirkon ohjauspyrkimyksist\u00e4 huolimatta diakonissat toimivat pitk\u00e4\u00e4n varsin tiiviisti sairaanhoitoty\u00f6ss\u00e4. Vallitsi ty\u00f6njako kuntien terveyssisarten kanssa: terveyssisaret keskittyiv\u00e4t lapsiin, kun diakonissojen ty\u00f6 suuntautui aikuisten ja vanhusten kotisairaanhoitoon. Kun kunnalliset terveydenhuoltopalvelut laajentuivat, alkoi kuitenkin tapahtua eriytymist\u00e4 siten, ett\u00e4 diakonissojen kotik\u00e4yntien sis\u00e4lt\u00f6n\u00e4 alkoi yh\u00e4 useammin olla sairaanhoidon sijaan henkinen ja hengellinen huolto eli sielunhoito. (Pyykk\u00f6 2004, 125\u2013126.)<\/p>\n\n\n\n Kirkon piiriss\u00e4 oli 1960-luvun lopulla eri\u00e4vi\u00e4 mielipiteit\u00e4 siit\u00e4, mik\u00e4 olisi seurakuntadiakonian paikka laajentuvassa hyvinvointivaltiossa. Toisaalta haluttiin painottua henkisen ja hengellisen h\u00e4d\u00e4n alueille, toisaalta taas vaadittiin suuntautumista yhteiskunnallisempaan diakoniaty\u00f6h\u00f6n. Vuonna 1972 aloitettiin uudenlaisten diakoniaty\u00f6ntekij\u00f6iden, seurakuntakuraattoreiden koulutus, joka painottui keski-ik\u00e4isille suunnattuun mielenterveys- ja sielunhoitoty\u00f6h\u00f6n. (Pyykk\u00f6 2004, 126\u2013127.)<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1972 s\u00e4\u00e4detty kansanterveyslaki vaikutti merkitt\u00e4v\u00e4sti seurakuntadiakoniaan. Valtionavun turvin kuntiin rakennettiin paitsi koulut ja kirjastot my\u00f6s terveyskeskukset. Terveyskeskusj\u00e4rjestelm\u00e4n my\u00f6t\u00e4 toteutettiin maksuttomat terveyspalvelut. Lakia s\u00e4\u00e4dett\u00e4ess\u00e4 sen ulkopuolelle j\u00e4tettiin kuitenkin seurakuntien sairaanhoitajadiakonissat. Kun aikaisemmin seurakuntadiakonian vastuu kotisairaanhoidosta oli osa virallista ty\u00f6njakoa kuntien kanssa, uudessa laissa ei en\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 huomioitu. Diakonissat menettiv\u00e4t n\u00e4in perinteisen toiminta-alueensa, kotisairaanhoidon. Luontevat yhteydet kunnan ja seurakunnan v\u00e4lill\u00e4 katkesivat. Diakoniaty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4 tuli selke\u00e4mmin kirkon ja seurakuntien ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4. Muutoksen seurauksena virkistystoiminta ja hengellisen ulottuvuuden korostus diakoniassa kasvoivat. (Sihvo 1970, 62\u201364; Malkavaara 2002b, 248\u2013249; Pyykk\u00f6 2004, 127\u2013128; Malkavaara 2007, 110\u2013111.)<\/p>\n\n\n\n Seurakuntien diakoniaty\u00f6 painottui 1980-luvun lopussa vanhusty\u00f6h\u00f6n ja sielunhoitoon. Ty\u00f6t\u00e4 oli suunnattu edellisten lis\u00e4ksi my\u00f6s vammaisryhmiin, perheisiin ja ty\u00f6tt\u00f6miin. Ty\u00f6ntekij\u00e4t itse n\u00e4kiv\u00e4t ty\u00f6ns\u00e4 keskeisen\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6n\u00e4 henkisen ja hengellisen tukemisen. Taloudellista avustamista ei n\u00e4hty diakoniaty\u00f6n toiminta-alueena; Suomeen oli luotu vuosikymmenen alussa toimeentulotukij\u00e4rjestelm\u00e4 ja muutoinkin elettiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluj\u00e4rjestelm\u00e4n vakiintumisen aikaa. Kun 1980-luvun loppupuolella yhteiskunnassa lis\u00e4ttiin niin kutsuttua avohoitoa, mielenterveysongelmista k\u00e4rsiv\u00e4t hakeutuivat diakoniaty\u00f6ntekij\u00f6iden luo. Sielunhoidollisten keskustelujen m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi. (Ks. esim. Malkavaara 2000b, 42\u201343.)<\/p>\n\n\n\n Samaan aikaan 1980-luvulla tapahtui diakonian sis\u00e4ist\u00e4 radikalisoitumista; kaikki diakoniaty\u00f6ntekij\u00e4t eiv\u00e4t olleet tyytyv\u00e4isi\u00e4 vanhus- ja virkistystoimintapainotteiseen diakoniaan. Kirkossa vaikutteita haettiin ja tuotiin tuolloin ulkomailta, esimerkiksi vapautuksen teologiasta ja ekumeenisesta k\u00f6yhyysteologiasta. Taustalla oli yhteiskunnallinen tilanne, jossa tulo- ja varallisuuseroista ja samalla k\u00f6yhyydest\u00e4 tuli aikaisempaa n\u00e4kyv\u00e4mp\u00e4\u00e4. Kirkon piiriss\u00e4 uskallettiin nostaa Yhteisvastuuker\u00e4yksen kotimaisiksi ker\u00e4yskohteiksi niin kutsuttuja kunniattomia ryhmi\u00e4, kuten p\u00e4ihdeongelmaiset, asunnottomat ja vangit. Kirkossa haluttiin vaikuttaa yhteiskunnalliseen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon ja koviin asenteisiin. (Malkavaara 2000a, 172\u2013174; 2007, 112\u2013114.)<\/p>\n\n\n\n Vaikka muutoksen merkkej\u00e4 oli havaittavissa jo 1980-luvulla, todelliseksi seurakuntadiakonian muutoksen vauhdittajaksi muodostui 1990-luvun lama.<\/p>\n\n\n\n Voimakas taloudellinen kasvu taittui 1990-luvun alussa Suomessa talouskriisiin, jonka seurauksena ty\u00f6tt\u00f6myys nousi yli 20 prosentin. Julkista taloutta leikattiin voimakkaasti. Leikkaukset sosiaaliturvassa n\u00e4kyiv\u00e4t seurakuntien diakoniaty\u00f6ss\u00e4. 1990-luvun laman murroksessa ty\u00f6ik\u00e4isten osuus avun tarvitsijoista kasvoi. Kotik\u00e4yntity\u00f6n sijaan ty\u00f6t\u00e4 tehtiin yh\u00e4 enemm\u00e4n vastaanotoilla. Henkisen ja hengellisen tuen rinnalle nousi voimakkaasti taloudellinen ja aineellinen avustaminen. Kun yhteiskunnan tarjoama perusturva osoittautui riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, syntyi j\u00e4lleen tiiviimp\u00e4\u00e4 tarvetta kunnan ja seurakunnan keskin\u00e4iseen yhteisty\u00f6h\u00f6n. Kuntien suhde my\u00f6s muihin palveluntuottajiin muuttui; j\u00e4rjest\u00f6jen ja niiden piiriss\u00e4 toimivien vapaaehtoisten merkitys tunnustettiin.<\/p>\n\n\n\n Diakonian rooliin kuuluu Kirkkoj\u00e4rjestyksen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n (3 luku 24 \u00a7) mukaisesti er\u00e4\u00e4nlainen yhteiskunnallinen tienraivaajan ja sosiaalisen innovaattorin teht\u00e4v\u00e4: \u201cDiakonia on kristilliseen rakkauteen perustuvaa avun antamista erityisesti niille, joiden h\u00e4t\u00e4 on suurin ja joita ei auteta muulla tavoin.\u201d Laman aikana kirkon ansiosta esimerkiksi perustettiin Takuu-S\u00e4\u00e4ti\u00f6, jonka toimintaideana on neuvotella velkojien kanssa ihmisen velkojen kohtuullistamisesta ja koota monet yksitt\u00e4iset lainat yhdeksi helpommin hoidettavaksi lainaksi, jonka Takuu-S\u00e4\u00e4ti\u00f6 sitten takaa. Toinen esimerkki diakonian tienraivaaja- ja innovaatioroolista on velkaneuvontatoiminta. Laman vaikutuksesta lukuisat kotitaloudet olivat ajautuneet velkakriisiin. Velkaongelmaiset alkoivat ottaa h\u00e4diss\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4 my\u00f6s seurakuntiin, joissa diakoniaty\u00f6ntekij\u00e4t ryhtyiv\u00e4t velkaneuvojiksi. Kolmas esimerkki liittyy diakonian nk. profeetalliseen eli yhteiskuntakriittiseen teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Joukkoty\u00f6tt\u00f6myyden kasvun ja pidentymisen my\u00f6t\u00e4 seurakunnat ryhtyiv\u00e4t j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n ruokailuja ty\u00f6tt\u00f6mille ja jakamaan ruokaa tarvitseville (ruokapankit). Kirkon ruokapankkiprojektin toimesta koottiin yhteiskunnallisten vaikuttajien ryhm\u00e4, niin kutsuttu Kirkon n\u00e4lk\u00e4ryhm\u00e4, joka vaikutti kannanotollaan mm. uuteen hallitusohjelmaan. (Malkavaara 2000a, 198\u2013207; K\u00f6yhyysongelman ratkaisua etsim\u00e4ss\u00e4<\/em> 1998.) Piispat esittiv\u00e4t puolestaan keskustelua her\u00e4tt\u00e4neen sosiaalieettisen puheenvuoron Kohti yhteist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4<\/em> (1999).<\/p>\n\n\n\n Laman my\u00f6t\u00e4 diakonian painopiste siirtyi vanhuksista ty\u00f6ik\u00e4isiin, lapsiperheisiin ja syrj\u00e4ytymisuhanalaisiin lapsiin. Samalla ty\u00f6 painottui aikaisempaa enemm\u00e4n taloudellisissa vaikeuksissa olevien tukemiseen. Seurakuntien diakoniaty\u00f6h\u00f6n tuli uusia ty\u00f6muotoja, kuten tukiasuntotoiminta, talous- ja velkaneuvonta, rikosuhrip\u00e4ivystys, henkinen huolto onnettomuustilanteissa, ruokapankit, ty\u00f6tt\u00f6mien ruokailut ja muu ty\u00f6tt\u00f6mien omaehtoinen toiminta. Avohoidon lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 mielenterveys- ja p\u00e4ihdeongelmaisten sek\u00e4 vammaisten ryhmien, leirien ja retkien merkitys kasvoi. (Anne Birgitta Pessi (ent. Yeung) on tyypitellyt julkisen sektorin ja kirkon sosiaalisen vastuun historiallisia kehityssuuntia, ks. Yeung 2003, 206; Kallunki 2009, 7.)<\/p>\n\n\n\n Muutokset taloudellisessa avustamisessa heijastavat osaltaan yhteiskunnallisia muutoksia. Elinkustannusten, kuten elintarvikkeiden ja vuokrien nousu n\u00e4kyi diakoniaty\u00f6ss\u00e4 mm. lis\u00e4\u00e4ntynein\u00e4 avustushakemuksina. Monella taloudellinen suojapuskuri on niin heikko tai sit\u00e4 ei k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ole, ett\u00e4 yhteiskunnalliset muutokset, kuten esimerkiksi sosiaaliturvaa koskevat leikkaukset, j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4t ihmisten toimeentulon perustaa. Sosiaaliturvaj\u00e4rjestelm\u00e4 on lis\u00e4ksi apua tarvitseville liian monimutkainen ja osin tukimahdollisuuksia ihmisilt\u00e4 k\u00e4tkev\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kuntien taloudellisen tilanteen heikentyess\u00e4 odotuksia on suunnattu mm. j\u00e4rjest\u00f6ille ja seurakunnille. Edell\u00e4 on kuvattu hieman, miten seurakunnat ovat tukeneet taloudellisissa vaikeuksissa olevia. Sen lis\u00e4ksi voi mainita muutamia muita yhteisty\u00f6alueita: maahanmuuttajaty\u00f6, vanhusten huolto, perheet, lasten ja nuorten syrj\u00e4ytyminen, asumisongelmat, p\u00e4ihdeongelmat, vammaiset, mielenterveysty\u00f6, omaishoitajat. Seurakuntia, kuntia ja hyvinvointialueita yhdist\u00e4\u00e4 yhteinen tavoite, terveyden ja hyvinvoinnin edist\u00e4minen.<\/p>\n\n\n\n Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on veronkanto-oikeus ja viranomaisteht\u00e4vi\u00e4, joiden perusteella sit\u00e4 voi kutsua julkisyhteis\u00f6ksi. Seurakuntien diakoniaty\u00f6, jossa on mukana my\u00f6s vapaaehtoisia, muistuttaa kuitenkin kolmannen sektorin toimintaa. Kirkon diakoniaty\u00f6, jota on aika ajoin kutsuttu my\u00f6s kirkon sosiaality\u00f6ksi, on laajuudestaan huolimatta ep\u00e4virallista sosiaality\u00f6t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Diakoniaty\u00f6 on tutkitusti paikannut yhteiskunnan turvaverkon aukkoja. (Juntunen 2011; Juntunen & Gr\u00f6nlund & Hiilamo 2006; Kinnunen 2009.) Kun yhteiskunnassa julkisten palvelujen kilpailuttaminen, ulkoistaminen ja yksityist\u00e4minen ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet, onkin kysytty, voisiko kirkon rooli hyvinvointipalveluiden tuottajana olla nykyist\u00e4 vahvempaa ja laajempaa. Yhteisty\u00f6 kuntien ja seurakuntien v\u00e4lill\u00e4 on 1990-luvun laman my\u00f6t\u00e4 monin paikoin syventynyt kumppanuudeksi. Seurakunnat ovat arvopohjaltaan, maantieteellisess\u00e4 kattavuudessaan ja my\u00f6s ty\u00f6ntekij\u00e4resurssiensa osalta merkitt\u00e4v\u00e4 yhteisty\u00f6kumppani.<\/p>\n\n\n\n Julkisen sektorin ja seurakuntien v\u00e4lisen yhteisty\u00f6n mahdollisuuksia kartoitettiin rakenteellisiin muutoksiin liittyen kahdesti 1970- ja 1980-luvuilla. Sosiaali- ja terveysministeri\u00f6n asettaman Diakoniaty\u00f6ryhm\u00e4n (1978) teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli selvitt\u00e4\u00e4 kirkon diakoniaty\u00f6n asemaa sosiaali- ja terveyspalvelujen jakajana, tehd\u00e4 ehdotus kirkon diakoniaty\u00f6n tarjoamien ja julkisen sektorin tarjoamien sosiaali- ja terveyspalvelujen v\u00e4lisest\u00e4 ty\u00f6njaosta ja yhteensovittamisesta sek\u00e4 tehd\u00e4 ehdotus toiminnan koordinoimisesta. (Ty\u00f6ryhm\u00e4muistio 1978:2. Sosiaali- ja terveysministeri\u00f6.) Sosiaali- ja terveysministeri\u00f6 asetti vuonna 1983 Diakoniaty\u00f6ryhm\u00e4n 2:n, jonka teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli arvioida, miten aiemmin suoritettu selvitysty\u00f6 kirkon diakonian ja julkisen sektorin tarjoamien sosiaali- ja terveyspalvelujen v\u00e4lisest\u00e4 ty\u00f6njaosta ja yhteensovittamisesta on toteutunut. (Ks. Diakoniaty\u00f6ryhm\u00e4 2 1985, 12\u201314 ja 19\u201330.)<\/p>\n\n\n\n Diakoniaty\u00f6ryhm\u00e4 2 totesi muun muassa, ett\u00e4 diakoniaty\u00f6n on joskus arveltu toimivan seurakunnan julistustoiminnan v\u00e4lineen\u00e4. Ty\u00f6ryhm\u00e4 arveli, ett\u00e4 ep\u00e4ily on saattanut johtua siit\u00e4, ett\u00e4 pyrkiess\u00e4\u00e4n auttamaan ihmist\u00e4 kokonaisvaltaisesti diakonia ei ole v\u00e4ist\u00e4nyt kohtaamasta my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ihmisten uskonnollisia kysymyksi\u00e4. Erityisesti diakonisessa vanhusty\u00f6ss\u00e4 uskonnollisten kysymysten kohtaamista on pidetty t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 ihmisen auttamisen ulottuvuutena. Diakoniaty\u00f6ryhm\u00e4 2 totesi merkitt\u00e4v\u00e4ksi haasteeksi sen, ett\u00e4 vaikka diakoniaty\u00f6h\u00f6n velvoitetaan kirkkolaissa, jokainen seurakunta voi itsen\u00e4isesti p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 nk. diakoniapalveluista. Vapaus paikallisissa ratkaisuissa toisaalta vaikeuttaa yhteisty\u00f6n suunnittelua, toisaalta tarjoaa mahdollisuuksia joustavuuteen ja uudenlaisiin yhteisty\u00f6mahdollisuuksiin kunnan kanssa. (Diakoniaty\u00f6ryhm\u00e4 2 1985, 82.)<\/p>\n\n\n\n Diakoniaty\u00f6ryhm\u00e4 2 totesi kuntayhteisty\u00f6ss\u00e4 yhdeksi kasvavaksi mahdollisuudeksi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 laajemmin diakoniaty\u00f6n kautta saatuja kokemuksia vapaaehtoisten rekrytoinnista ja vapaaehtoisty\u00f6n k\u00e4ytt\u00f6mahdollisuuksista. Ty\u00f6ryhm\u00e4 toteaa my\u00f6s, ett\u00e4 vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita on pyritty saattamaan entist\u00e4 paremmin kuntalaisten ulottuville tiedotuksen, neuvonnan ja ohjauksen avulla, on edelleen henkil\u00f6it\u00e4, jotka eiv\u00e4t tied\u00e4 palveluista eiv\u00e4tk\u00e4 heille kuuluvista etuuksista. T\u00e4ss\u00e4 seurakuntien diakoniaty\u00f6ll\u00e4 on mahdollisuus rohkaista ja ohjata palveluja tarvitsevia. Vastaavasti kunnan ty\u00f6ntekij\u00e4t voivat ohjata seurakuntiin ihmisi\u00e4, jotka haluavat k\u00e4sitell\u00e4 uskonnollisia kysymyksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Yleisesti Diakoniaty\u00f6ryhm\u00e4 2 linjasi, ett\u00e4 diakoniaty\u00f6n palvelukset ovat p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti ilmaisia, mutta mik\u00e4li kuntalaisten ja seurakuntalaisten kannalta on kuitenkin \u201dedullista\u201d, ett\u00e4 joitain palveluja tuotetaan diakonian toimesta, kunta korvaa t\u00e4st\u00e4 yhteisty\u00f6st\u00e4 koituvat kustannukset erikseen teht\u00e4v\u00e4n sopimuksen mukaisesti. (Diakoniaty\u00f6ryhm\u00e4 2 1985, 83.)<\/p>\n\n\n\n Kirkon diakonian ja yhteiskuntaty\u00f6n toimikunta k\u00e4sitteli puolestaan vuonna 2005 kannanotossaan kirkon roolia hyvinvointipalveluiden tuottamisessa. Siin\u00e4 todetaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piiriss\u00e4 aiemmin tehtyjen linjausten mukaisesti, ett\u00e4 kirkko on vahvasti pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin takana. Kirkon 1990-luvun laman j\u00e4lkeen esitt\u00e4miss\u00e4 kannanotoissa on johdonmukaisesti korostettu valtion ja kuntien vastuuta edist\u00e4\u00e4 kansalaisten hyvinvointia, terveytt\u00e4 ja turvallisuutta eli niin kutsuttua pohjoismaista mallia. Kun sanalla palvelu viitataan markkinoilla tuotettavaan ja korvausta vastaan tapahtuvaan kaupalliseen toimintaan, sit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n vieraana diakonialle, joka \u201dei ole palvelutuotantoa vaan osa kirkon el\u00e4m\u00e4nmuotoa\u201d. Kun palvelulla tarkoitetaan l\u00e4himm\u00e4isen rakastamista, ollaan kirkon ydinteht\u00e4v\u00e4n alueella. Kuten kannanotossa todetaan, kirkolla on vuosisataiset perinteet sellaisten palvelujen tuottamisessa, jotka edist\u00e4v\u00e4t ihmisten hyvinvointia.<\/p>\n\n\n\n Pohjoismaisessa mallissa julkisella vallalla on keskeinen rooli. Julkisen vallan rinnalla kirkot ja sosiaali- ja terveysalan j\u00e4rjest\u00f6t tuottavat hyvinvointipalveluita. N\u00e4m\u00e4 toimijat ovat tuottaneet lakis\u00e4\u00e4teisi\u00e4 palveluita kuntien kanssa tehdyin ostopalvelusopimuksin. Esimerkiksi kuntien ja seurakuntien v\u00e4lill\u00e4 on ollut ostopalvelusopimuksia vanhuspalveluissa, perheneuvonnassa, lasten iltap\u00e4iv\u00e4hoidossa ja p\u00e4ihdepalveluissa. Seurakuntien lis\u00e4ksi diakonialaitokset, -s\u00e4\u00e4ti\u00f6t ja -j\u00e4rjest\u00f6t toimivat hyvinvointipalveluiden tuottajina. (Diakoniaj\u00e4rjest\u00f6ist\u00e4 ks. esim. Malkavaara 2002a.)<\/p>\n\n\n\n Vuonna 2005 toteutetussa Kuntaliiton ja kirkkohallituksen selvityksess\u00e4 kartoitettiin, miten kunnissa ja seurakunnissa suhtaudutaan seurakuntien toimimiseen ostopalvelujen tuottajina. Lis\u00e4ksi kartoitettiin, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ja mink\u00e4laisia ostopalvelusuhteita kunnilla ja seurakunnilla on. (Kallunki 2007, 181.) Kuntavastaajat suhtautuivat my\u00f6nteisesti ajatukseen siirt\u00e4\u00e4 seurakunnille palvelujen tuottamista ostopalvelusopimuksin. Seurakuntavastaajat suhtautuivat kuitenkin ajatukseen huomattavasti kielteisemmin; diakonian ty\u00f6alalla toimivat vastaajat suhtautuivat ostopalvelumahdollisuuteen kielteisimmin. (Kallunki 2007, 182\u2013183.) Selvitysty\u00f6n tehnyt tutkija Valdemar Kallunki arvioi, ett\u00e4 merkitt\u00e4vin selitt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 saattaa olla diakonian yhteiskuntakriittinen asennoituminen. Diakoniassa on korostettu 1990-luvun lamakokemusten j\u00e4lkeen hyvinvointivaltion vastuuta; on pidetty kiinni n\u00e4kemyksest\u00e4, ett\u00e4 diakoniaty\u00f6n teht\u00e4v\u00e4 on olla yhteiskunnan palveluja t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4, ei korvaava. (Ks. esim. Gr\u00f6nlund & Hiilamo 2006, 41\u201342.) Laman aikana koettiin, ett\u00e4 hyvinvointivaltio ei vastannut sille kuuluvista teht\u00e4vist\u00e4. Esimerkiksi kysymys ruokapankkien roolista nousi tuolloin polttavaksi; korvattiinko siin\u00e4 yhteiskunnan palveluja ja tehtiin n\u00e4in tilaa palvelujen leikkaukselle. Ruokapankkitoiminnan valintaa Yhteisvastuuker\u00e4yskohteeksi jouduttiin perustelemaan yhteiskunnallisella h\u00e4t\u00e4huudolla ja protestilla. (Malkavaara 2000a, 204\u2013206; 2002b, 302.) Kuntien my\u00f6nteinen suhtautuminen ostopalvelukumppanuuteen seurakuntien kanssa n\u00e4ytt\u00e4isi selittyv\u00e4n 1990-luvun laman synnytt\u00e4mist\u00e4 hyvist\u00e4 yhteisty\u00f6kokemuksista ja kirkon tuolloin osoittamasta yhteiskuntavastuusta. (Kallunki 2007, 186\u2013187.)<\/p>\n\n\n\n Kallungin selvityksess\u00e4 k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 diakoniaty\u00f6n ja kuntien v\u00e4list\u00e4 yhteisty\u00f6 harjoitettiin aktiivisimmin vanhusty\u00f6ss\u00e4, kriisituen j\u00e4rjest\u00e4misess\u00e4, vammaisty\u00f6ss\u00e4 ja p\u00e4ihdety\u00f6ss\u00e4. Yhteisty\u00f6 vanhus- ja vammaisty\u00f6ss\u00e4 on vahvinta maaseudulla, kun taas kaupungeissa aktiivisinta on p\u00e4ihdehuollon yhteisty\u00f6. (Kallunki 2007, 190.)<\/p>\n\n\n\n Kirkon diakonian ja yhteiskuntaty\u00f6n toimikunnan kannanotossa (2005) todettiin, ett\u00e4 kuntien ja valtion rahapula suuntaa odotuksia yritysten ja kansalaisj\u00e4rjest\u00f6jen sek\u00e4 kirkon suuntaan. Palvelujen tuotteistaminen saattaa parhaimmillaan parantaa tuottavuutta, mutta on suuri riski, ett\u00e4 palvelujen laatu ja saavutettavuus heikkenev\u00e4t. Toimikunta totesikin, ett\u00e4 kunnilla on velvollisuus seurata ulkoistettujen julkisten palvelujen laadun kehityst\u00e4. T\u00e4m\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kirkon diakonialle t\u00e4rke\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n toimia haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten palvelujen laadun ja saavutettavuuden valvojana.<\/p>\n\n\n\n Toimikunta totesi Diakoniaty\u00f6ryhm\u00e4 2:n tavoin, ett\u00e4 omat reunaehtonsa asettaa se, ett\u00e4 jokainen seurakunta voi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 itsen\u00e4isesti diakoniaty\u00f6ns\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4. Seurakuntalaisilla ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n lakis\u00e4\u00e4teisi\u00e4 oikeuksia vaatia seurakunnalta tiettyj\u00e4 palveluja. T\u00e4m\u00e4 malli mahdollistaa toisaalta suuren paikallisen vaihtelun, toisaalta sen turvin seurakunta voi reagoida oman asuinalueensa haasteisiin ja kohdistaa apua kirkkolain mukaisesti erityisesti niihin, joiden h\u00e4t\u00e4 on suurin tai joita ei muulla tavoin auteta. Kannanotossa korostetaan, ett\u00e4 diakoniaty\u00f6n teht\u00e4v\u00e4 on puolustaa asiakasta selvitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, mihin palveluihin ja tulonsiirtoihin h\u00e4n on oikeutettu ja tarvittaessa auttaa niiden saavuttamisessa.<\/p>\n\n\n\n K\u00e4ydyiss\u00e4 keskusteluissa todettiin, ett\u00e4 diakonian tulee s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 vapautensa etsi\u00e4 yhteiskunnassa marginaaliin joutuneita h\u00e4d\u00e4nalaisia ja osoittaa yhteiskunnallisia kipupisteit\u00e4. Diakonian tulee olla ensinn\u00e4kin vapaa kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n uudenlaisia tapoja olla ja kulkea ihmisten tukena, mutta my\u00f6s siirt\u00e4\u00e4 ne aikanaan julkisen vallan vastuulle, kuten esimerkiksi velkaneuvonta. Mik\u00e4li seurakunnat l\u00e4htisiv\u00e4t m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisemmin mukaan esimerkiksi tilaaja-tuottaja-mallin mukaiseen toimintaan, tulisi silloin varmistaa, etteiv\u00e4t sopimukset sido seurakuntia sellaiseen toimintamuotoon, joka est\u00e4\u00e4 seurakuntaa reagoimasta muuttuneisiin olosuhteisiin. Diakoniaty\u00f6n joustavuus ja reagointiherkkyys tulee s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Seurakuntadiakoniassa yksi keskeinen k\u00e4site on diakoniaseurakunta; t\u00e4rke\u00e4 osa seurakunnan diakoniatoimintaa on seurakuntalaisten kutsuminen, innostaminen ja varustaminen diakonian toteuttamiseen. Sitoutuminen sopimuksellisten palvelujn tuottamisen voisi pahimmillaan kuluttaa seurakunnan voimavaroja ja n\u00e4in haitata esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan kehitt\u00e4mist\u00e4. Diakonian vapaus edellytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s nk. profeetallista vapautta tuoda kriittisesti esiin niit\u00e4 yhteiskunnallisia ep\u00e4kohtia ja v\u00e4\u00e4ryyksi\u00e4, joita diakoniaty\u00f6ss\u00e4 kohdataan. Jos seurakunta sitoutuu sopimukselliseen palvelujen tuottamiseen ja tulee siten osaksi palveluj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, voiko se aidosti puhua ihmisten oikeuksien puolesta. Voiko se t\u00e4ll\u00f6in pyyteett\u00f6m\u00e4sti ja vapaasti toimia ihmisten puolustajana suhteessa julkiseen valtaan. N\u00e4kemykset n\u00e4ist\u00e4 riskeist\u00e4 ja niiden painoarvosta ovat vaihdelleet. Esimerkiksi Valdemar Kallunki on esitt\u00e4nyt, ett\u00e4 osallistuminen palvelutuotantoon ei rajoittaisi diakonian yhteiskuntakriittisyytt\u00e4. (Kallunki 2007.) Heikki Hiilamo on puolestaan ehdottanut kirkolle kaksoisstrategiaa. Kirkko voi edelleen puolustaa pohjoismaista mallia, mutta mik\u00e4li julkisia palveluja puretaan, kirkko voi ottaa kantaakseen sellaista vastuuta, \u201djonka se voi luontevasti ottaa\u201d ja johon sill\u00e4 on osaamista ja resursseja. (Hiilamo 2005.)<\/p>\n\n\n\n Ammatillisten hyvinvointipalvelujen tuottaminen sopii jo osaamisenkin perusteella luontevimmin diakonialaitoksille, -s\u00e4\u00e4ti\u00f6ille ja -j\u00e4rjest\u00f6ille sek\u00e4 n\u00e4iden yhteydess\u00e4 toimiville yrityksille. Seurakuntien ja n\u00e4iden muiden diakoniatoimijoiden on kuitenkin mahdollista ja perusteltua edist\u00e4\u00e4 nykyist\u00e4 vahvempaa kumppanuutta. Vaativammat ammatilliset hyvinvointipalvelut on viisaampaa tuottaa em. diakoniatoimijoiden toimesta. Seurakuntien toiminnan painopistett\u00e4 voisi kohdistaa etsiv\u00e4\u00e4n ja osallisuutta edist\u00e4v\u00e4\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n sek\u00e4 kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan mahdollistamiseen.<\/p>\n\n\n\n Edell\u00e4 mainittua diakoniaa koskevaa palvelutuotantolinjausta l\u00e4hdettiin laajentamaan koskemaan koko kirkkoa. Diakonian ja sielunhoidon yksik\u00f6n (nyky\u00e4\u00e4n Diakonia ja yhteiskunta) johtajan Kalle Kuusim\u00e4en aloitteesta Kirkkohallitus k\u00e4ynnisti ensin selvitysty\u00f6n (ks. Valdemar Kallungin tutkimus Yhteisty\u00f6n kolmas polku \u2013 Palvelurooli kirkon yhteiskunnallisen aseman uudistajana<\/em> 2014), mink\u00e4 j\u00e4lkeen k\u00e4ynnistyi Kirkko ja julkiset palvelut -linjausprosessi. Prosessin lopputuloksena julkaistiin mietint\u00f6 Kirkko ja julkiset palvelut<\/em> (2018). Mietinn\u00f6ss\u00e4 linjattiin, ettei Suomen ev.lut. kirkon ja seurakuntien tule tavoitella \u201dmerkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 vastuuta julkisten palvelujen kilpailutetussa tuottamisessa\u201d. Mietinn\u00f6ss\u00e4 katsotaan, ett\u00e4 palveluiden tuottaminen on Suomen ev.lut. kirkon piiriss\u00e4 kirkollisten s\u00e4\u00e4ti\u00f6iden, j\u00e4rjest\u00f6jen, yhdistysten ja mahdollisten yhti\u00f6iden teht\u00e4v\u00e4. Seurakuntien roolina on luontevampaa toimia esimerkiksi taustayhteis\u00f6in\u00e4 sek\u00e4 yhteisty\u00f6kumppanina. Mietint\u00f6 korosti seurakuntien ja kuntien kumppanuuden vahvistamista.<\/p>\n\n\n\n Kuntien ja seurakuntien yhteisty\u00f6ll\u00e4 on pitk\u00e4t perinteet. Sote-uudistuksen my\u00f6t\u00e4 perinteinen yhteisty\u00f6malli on muutosvaiheessa (2023) hyvinvointialueiden otettua sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja pelastustoimen teht\u00e4vien j\u00e4rjest\u00e4misvastuun itselleen. Seurakuntien on asemoitava yhteisty\u00f6ns\u00e4 uudella tavalla ja tunnistettava uudet yhteisty\u00f6rakenteet ja niiden tuomat mahdollisuudet. Aikaisemmat julkaisut: Kunnat ja seurakunnat yhdess\u00e4<\/em> (1998), Kunta ja seurakunta \u2013 yhteisty\u00f6ss\u00e4 yhteis\u00f6n hyv\u00e4ksi (2002)<\/em>, Kunta ja seurakunta \u2013 vuorovaikutusta ja yhteisty\u00f6t\u00e4 (2011)<\/em>, Kunta ja seurakunta paikallisen hyvinvoinnin edist\u00e4jin\u00e4 (2018)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Tuorein kirkkoa ja diakoniaty\u00f6t\u00e4 haastanut kriisi oli koronapandemia.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4ss\u00e4 osiossa on kuvattu, mill\u00e4 tavoin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntadiakonia on etsinyt ja hahmottanut identiteetti\u00e4\u00e4n suhteessa yhteiskunnallisiin muutoksiin. Seurakuntadiakoniasta ja sen roolista suomalaisessa yhteiskunnassa voi todeta ensinn\u00e4kin, ett\u00e4 diakoniaty\u00f6ll\u00e4 on yhteiskunnallista palvelutarjontaa t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4, uudistava ja uutta luova merkitys. Diakoniaty\u00f6n kautta kirkolle kertyy tietoa palveluj\u00e4rjestelm\u00e4n ep\u00e4kohdista ja tarvetta osaltaan vaikuttaa niiden korjaamiseksi. Toisinaan kirkossa puututaan n\u00e4ihin ep\u00e4kohtiin my\u00f6s ennakoivasti kuten esimerkiksi lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6prosesseissa. Diakoniaty\u00f6h\u00f6n kuuluu etsiv\u00e4 luonne: siin\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka ovat erityisen haavoittuvassa tilanteessa. Seurakunnat kantavat yhteiskunnallista vastuutaan kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 yhdess\u00e4 muiden toimijoiden kanssa uusia toimintakeinoja. Samalla seurakunnilla on etenkin diakoniaty\u00f6n kautta kertynytt\u00e4 osaamista ja valmiutta erilaisissa yhteiskunnallisissa muutoksissa ja haasteissa, kuten esimerkiksi koronapandemian aikana<\/a>. Hyvinvoinnin ja terveyden edist\u00e4minen yhdist\u00e4\u00e4 seurakuntia, kuntia ja hyvinvointialueita.<\/p>\n\n\n\n Diakonian kehittymisest\u00e4 Mustakallio 2002; Malkavaara 2002a, 2002b, 2015 ja 2022; Arffman 2009.<\/p>\n\n\n\n Ahonen, Risto A.<\/strong><\/p>\n\n\n\n 1991: Diakonaatin uudistus. Diakonian viran kehitt\u00e4minen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ja muissa luterilaisissa kirkoissa.<\/em> Kirkon tutkimuskeskus. Sarja A Nro 56. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.<\/p>\n\n\n\n Arffman, Kaarlo<\/strong><\/p>\n\n\n\n 2009: Hyvinvointivaltion synty ja kerj\u00e4\u00e4misen katoaminen Pohjoismaista. Teoksessa Virpi M\u00e4kinen & Anne Birgitta Pessi (toim.): Kerj\u00e4\u00e4minen eilen ja t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Historiallisia, oikeudellisia ja sosiaalipoliittisia n\u00e4k\u00f6kulmia kerj\u00e4\u00e4miseen<\/em>. Tampere: Vastapaino. 173\u2013206.<\/p>\n\n\n\n Diakoniaty\u00f6ryhm\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n 1978: Sosiaali- ja terveydenhuollon ja kirkon diakoniaty\u00f6n yhteisty\u00f6n edist\u00e4minen. Diakoniaty\u00f6ryhm\u00e4n muistio. Ty\u00f6ryhm\u00e4muistio 1978:2. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeri\u00f6.<\/p>\n\n\n\n Diakoniaty\u00f6ryhm\u00e4 2<\/strong><\/p>\n\n\n\n 1985: Sosiaali- ja terveydenhuollon ja kirkon diakoniaty\u00f6n yhteisty\u00f6n edist\u00e4minen. Diakoniaty\u00f6ryhm\u00e4 2:n muistio. Ty\u00f6ryhm\u00e4muistio 1985:10. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeri\u00f6.<\/p>\n\n\n\n Gr\u00f6nlund, Henrietta & Hiilamo, Heikki<\/strong><\/p>\n\n\n\n 2006: Diakoniaty\u00f6 hyvinvointivaltion mittarina. Teoksessa Elina Juntunen, Henrietta Gr\u00f6nlund & Heikki Hiilamo: Viimeisell\u00e4 luukulla. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon julkaisuja 2006:7. Helsinki: Kirkkohallitus. 29\u201350.<\/p>\n\n\n\n Hiilamo, Heikki<\/strong><\/p>\n\n\n\n 2005: Diakonia- ja yhteiskuntaty\u00f6n kaksoisstrategia. Teoksessa K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen teologia \u2013 teoriaa vai k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4? Toim. Jaana Kivek\u00e4s. Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran Julkaisuja 245. Helsinki: Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura. 62\u201371.<\/p>\n\n\n\n Juntunen, Elina<\/strong><\/p>\n\n\n\n 2011: Vain h\u00e4t\u00e4apua? Taloudellinen avustaminen diakoniaty\u00f6n professionaalisen itseymm\u00e4rryksen ilment\u00e4j\u00e4n\u00e4. Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2011:3. Helsinki. Diss. Helsinki: Kirkkohallitus.<\/p>\n\n\n\n Juntunen, Elina & Gr\u00f6nlund, Henrietta & Hiilamo, Heikki<\/strong><\/p>\n\n\n\n 2006: Viimeisell\u00e4 luukulla: tutkimus viimesijaisen sosiaaliturvan aukoista ja diakoniaty\u00f6n kohdentumisesta. Helsinki: Kirkkohallitus.<\/p>\n\n\n\n Kallunki, Valdemar<\/strong><\/p>\n\n\n\n 2009: Yhteisty\u00f6t\u00e4 her\u00e4tyskristillisen ja kansankirkollisen j\u00e4nnitteess\u00e4 \u2013 uskonnollinen ja yhteiskunnallinen toimintakentt\u00e4 kuntayhteisty\u00f6ss\u00e4. Julkaisussa Diakonian tutkimus 1. 5\u201335.<\/p>\n\n\n\n 2014: Yhteisty\u00f6n kolmas polku \u2013 Palvelurooli kirkon yhteiskunnallisen aseman uudistajana. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 40.<\/p>\n\n\n\n Kinnunen, Kaisa<\/strong><\/p>\n\n\n\n 2009: Sairas k\u00f6yhyys. Tutkimus sairauteen liittyv\u00e4st\u00e4 huono-osaisuudesta diakoniaty\u00f6ss\u00e4. Suomen ev.lut. kirkon julkaisuja 2009:7. Helsinki: Kirkkohallitus.<\/p>\n\n\n\n Kohti yhteist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n 1999: Kohti yhteist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Piispojen puheenvuoro hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Teoksessa Matti Heikkil\u00e4, Jouko Karjalainen & Mikko Malkavaara (toim.): Kirkonkirjat k\u00f6yhyydest\u00e4. Kirkkopalvelujen julkaisuja 5 (2000). Pieks\u00e4m\u00e4ki: Kirkkopalvelut. 313\u2013342.<\/p>\n\n\n\n Kunnat ja hyvinvointialueet \u2013 merkityksellist\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 seurakuntien kanssa<\/strong><\/p>\n\n\n\n 2023: Toim. Markus Ylimaa & Sami Lahtiluoma. Helsinki: Kuntaliitto.<\/p>\n\n\n\n K\u00f6yhyysongelman ratkaisua etsim\u00e4ss\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n 1998: K\u00f6yhyysongelman ratkaisua etsim\u00e4ss\u00e4. N\u00e4lk\u00e4ryhm\u00e4n kannanotto ja selvitys suomalaisesta k\u00f6yhyydest\u00e4. Teoksessa Matti Heikkil\u00e4, Jouko Karjalainen & Mikko Malkavaara (toim.): Kirkonkirjat k\u00f6yhyydest\u00e4. Pieks\u00e4m\u00e4ki: Kirkkopalvelut. 343\u2013388.<\/p>\n\n\n\n Malkavaara, Mikko<\/strong><\/p>\n\n\n\n 2000a: Yhteisvastuuker\u00e4yksen viisi vuosikymment\u00e4. Teoksessa Mikko Malkavaara (toim.): Ei etsi omaansa. Tutkimuksia altruismista ja yhteisvastuusta<\/em>. Pieks\u00e4m\u00e4ki: Kirkkopalvelut. 127\u2013227.<\/p>\n\n\n\n 2000b: Diakonian, teologian ja diakonian teologian murrokset. Teoksessa Matti Heikkil\u00e4, Jouko Karjalainen & Mikko Malkavaara (toim.): Kirkonkirjat k\u00f6yhyydest\u00e4<\/em>. Pieks\u00e4m\u00e4ki: Kirkkopalvelut. 17\u201357.<\/p>\n\n\n\n 2002a: Sodasta laman kynnykselle. K\u00f6yhyys ja diakonia hyvinvointivaltiota rakennettaessa. Teoksessa Virpi M\u00e4kinen (toim.): Lasaruksesta leip\u00e4jonoihin<\/em>. K\u00f6yhyys kirkon kysymyksen\u00e4<\/em>. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Atena. 221\u2013260.<\/p>\n\n\n\n 2002b: N\u00e4lk\u00e4 ja k\u00f6yhyys kirkon asiaksi. N\u00e4k\u00f6kulmia laman ja markkinakilpailun aikaan. Teoksessa Virpi M\u00e4kinen (toim.): Lasaruksesta leip\u00e4jonoihin. K\u00f6yhyys kirkon kysymyksen\u00e4<\/em>. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Atena. 283\u2013312.<\/p>\n\n\n\n 2007: Historiallinen n\u00e4k\u00f6kulma kansainv\u00e4lisen diakonian teologiaan. Teoksessa Kari Latvus & Antti Elenius (toim.): Auttamisen teologia<\/em>. Kirjapaja: Helsinki 195\u2013208.<\/p>\n\n\n\n 2009: Den finl\u00e4ndska diakonins historia och nul\u00e4ge. Teoksessa Pia Kummel-Myrskog & Birgitta Sarelin & Sixten Ekstrand (red.): D\u00e4r n\u00f6den \u00e4r st\u00f6rst. En introduktion i diakoni ur finl\u00e4ndsk synvinkel<\/em>. Publikationer utgivna av Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland 2009:1. Helsingfors: Kyrkostyrelsen. 30\u201380.<\/p>\n\n\n\nSodan j\u00e4lkeinen sosiaalipolitiikka<\/h2>\n\n\n\n
Hyvinvointivaltion voimakas kehitys ja seurakuntadiakonian muutokset<\/h2>\n\n\n\n
Lamaantuva Suomi ja diakonian murros<\/h2>\n\n\n\n
Kirkko ja palvelutuotannon murrokset<\/h2>\n\n\n\n
Diakonian palvelutuotantolinjaus<\/h2>\n\n\n\n
Palvelutuotannon haasteita<\/h2>\n\n\n\n
Kirkko ja julkiset palvelut -prosessi<\/h2>\n\n\n\n
Kuntaliiton, Kirkkohallituksen ja Kirkkopalvelujen yhteisty\u00f6ll\u00e4 on tuotettu kumppanuuteen suuntaavia ohjeistuksia, jota on p\u00e4ivitetty muutamien vuosien v\u00e4lein. Tuorein julkaisu (2023) tarkastelee kuntien, seurakuntien ja nyttemmin hyvinvointialeuiden yhteist\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 hyvinvoinnin ja terveyden edist\u00e4misess\u00e4: Kunnat ja hyvinvointialueet \u2013 merkityksellist\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 seurakuntien kanssa<\/a>.<\/em><\/p>\n\n\n\nDiakonia ja koronakriisi<\/h2>\n\n\n\n
Kirjallisuutta<\/h3>\n\n\n\n