Mill\u00e4 tavoin h\u00e4d\u00e4nalaisen l\u00e4himm\u00e4isen palveleminen on n\u00e4kynyt kristikunnan historiassa? Mill\u00e4 tavoin kirkko on kantanut sosiaalista vastuutaan eri aikoina? Seuraavassa diakonian historiaa hahmotetaan Sven-Erik Broddin esityst\u00e4 (2002) seuraten viiden eri vaiheen kautta. Kyseiset vaiheet ovat historiallisia pelkistyksi\u00e4. Niiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on nostaa esiin er\u00e4it\u00e4 kullekin aikakaudelle ominaisia kirkkoa ja sen diakoniaa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4vi\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4 ja ajattelutapoja.<\/p>\n\n\n\n
John Collinsin k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4n tutkimuskeskustelun my\u00f6t\u00e4 on tarpeen arvioida ja todenn\u00e4k\u00f6isesti my\u00f6s kirjoittaa diakonian historian esityksi\u00e4 ainakin osaksi uudelleen. Diakonian historian nk. perinteisist\u00e4 esitystavoista ks. esim. Beyreuther 1977, 14\u201328; Kansanaho & Hissa 1979, 31\u201333; Mannermaa 1991, 42\u201345; Koskenvesa 2002, 35\u201340. Uudemman tulkintalinjan huomioivista esityksist\u00e4 ks. esim. Malkavaara 2015.<\/p>\n\n\n\n
Ensimm\u00e4isess\u00e4 vaiheessa (koinonia<\/em>, osallisuus-vaihe) kirkko on kristityist\u00e4 koostuva palvelun (diakonia<\/em>) yhteis\u00f6, jonka j\u00e4senet kantavat huolta ja vastuuta toistensa hyvinvoinnista. Samalla se on jumalanpalvelusyhteis\u00f6 (leitourgia<\/em>), jonka keski\u00f6ss\u00e4 on ehtoollisyhteys (eukaristia<\/em>). Lis\u00e4ksi kirkko on maailmassa Kristuksesta todistava yhteis\u00f6 (martyria<\/em>).<\/p>\n\n\n\n Hyvin pitk\u00e4\u00e4n kristillinen kirkko pysyi v\u00e4hemmist\u00f6asemassa, mik\u00e4 lujitti sen sis\u00e4ist\u00e4 yhteisel\u00e4m\u00e4\u00e4 ja siihen liittyv\u00e4\u00e4 sosiaalista vastuunkantoa eli diakoniaa. Apostolien teot kuvaa osaltaan t\u00e4t\u00e4 yhteis\u00f6llist\u00e4 keskin\u00e4isen jakamisen ideaalia, joka kytkeytyi kiinte\u00e4sti ehtoollisyhteyteen. V\u00e4h\u00e4osaisista huolehtiminen oli samalla yhteis\u00f6n \u201dsis\u00e4\u00e4nrakastamista\u201d. Virkojen vakiintuessa diakonin liturgisena teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli avustaa piispaa (episkopos<\/em>) ehtoollisen aikana. Yhteis\u00f6n sosiaalisten erojen tasoittamiseen liittyen diakonin vastuulla n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olleen k\u00f6yh\u00e4inhoito ja kirkon varojen hallinnointi. Diakonin teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli toimittaa ehtoollistarpeet niille seurakunnan j\u00e4senille, jotka eiv\u00e4t voineet osallistua ehtoollisen viettoon (esimerkiksi vangitut ja sairastuneet). Diakonian merkityksest\u00e4 varhaisen kristinuskon levi\u00e4misess\u00e4, ks. esim. R\u00e4is\u00e4nen 2002.<\/p>\n\n\n\n Kirkon laajentuessa ja diakonisen toiminnan monimuotoistuessa diakonia n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 eriytyv\u00e4n liturgiasta; sit\u00e4 ei voinut en\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 toteuttaa rakkaudenateriaan tai kolehtiin liittyen. Varojen kartuttamisen ja hallinnoin lis\u00e4ksi diakoni saattoi kantaa vastuuta mm. vieraiden palvelusta. Jumalanpalvelustilojen yhteyteen rakennettiin vieraskoteja, joista kehittyi my\u00f6hemmin sairaaloita ja majataloja. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa my\u00f6s naiset saattoivat toimia diakoneina. Kirkon lujittaessa yhteiskunnallista asemaansa naisen asema seurakunnan johtoteht\u00e4viss\u00e4 kuitenkin heikkeni samalla kun liturgian diakoninen ulottuvuus joutui antamaan tilaa kultillisille elementeille. Pappisviran asema vahvistui diakonian viran kustannuksella.<\/p>\n\n\n\n Kristinusko laajentui ja vakiinnutti 300-luvulla yhteiskunnallista asemaansa tullen yh\u00e4 vahvemmin yhdeksi valtaa k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ksi osaksi vallitsevassa yhteiskuntaj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 toisessa kirkkohistoriallisessa vaiheessa korostuu osallisuuden yhteis\u00f6n sijaan enemm\u00e4n jako antajan ja vastaanottajan, auttajan ja autettavan v\u00e4lill\u00e4 (armeliaisuus). Jeesuksen l\u00e4himm\u00e4isenrakkauteen innoittava esimerkki ohjaa edelleen kirkkoa toimimaan k\u00f6yhien ja h\u00e4d\u00e4nalaisten hyv\u00e4ksi. Seurakunnan sijaan julistuksessa korostetaan yksitt\u00e4isen kristityn armeliaisuutta ja hyvi\u00e4 tekoja ja yleist\u00e4 kilvoittelua. Toisena erityispiirteen\u00e4 on kirkon avustustoiminnan keskittyminen erilaisiin laitoksiin ja luostareihin.<\/p>\n\n\n\n Kirkon hallinnon eriytyminen vauhdittui valtionuskontoaseman saavuttamisen my\u00f6t\u00e4. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyi my\u00f6s kasvavina investointeina kirkko- ja muihin rakennuksiin sek\u00e4 virkoihin. Jos aikaisempaa vaihetta luonnehti kirkon ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n maailman ero, nyt vahvistui papiston ja seurakuntalaisten v\u00e4linen ero. T\u00e4t\u00e4 eroa ilmensi ja vahvisti jumalanpalvelusliturgian saamat kultilliset vaikutteet hoviseremonioista. Papiston erityisasema korostui my\u00f6s yhteiskunnallisten erivapauksien kautta.<\/p>\n\n\n\n Kirkon avustustoiminta keskittyi laitoksiin ja luostareihin. N\u00e4in kehkeytyi monia erilaisiin avustusteht\u00e4viin erikoistuneita laitoksia, lastenkoteja, majataloja, sairaaloita ja vanhainkoteja, joissa harjoitettiin omaa seurakunnasta erillist\u00e4 jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4\u00e4. Laitokset eriytyiv\u00e4t er\u00e4\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 omiksi seurakunnikseen. My\u00f6s piispan toimivaltuudet suhteessa laitoksiin heikkeniv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n Kolmannessa vaiheessa korostuu alueellisuus, maantieteellisesti m\u00e4\u00e4rittyv\u00e4n seurakunnan merkitys (parokiaalisuus- eli alueseurakunta; kr. paroikia<\/em>: oleskella l\u00e4hell\u00e4, lat. parochia<\/em>). Sen sijaan, ett\u00e4 kirkkoa ajateltaisiin ensisijaisesti kastettujen yhteis\u00f6n\u00e4, korostuu ajatus, ett\u00e4 tietyll\u00e4 alueella asuvat kuuluvat kirkkoon. Parokiaalinen kirkko-oppi vahvistui 600-luvulta l\u00e4htien. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa kristillisyys l\u00e4p\u00e4isi koko yhteis\u00f6n, kaikki paikkakunnan j\u00e4senet kuuluivat paikalliseen seurakuntaansa. Samalla piispat, diakonit ja papit olivat entist\u00e4 selke\u00e4mmin palkattuja virkamiehi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6h\u00e4iskeskiajalla kaupungeissa maistraatit ottivat vastuuta avustustoiminnasta. Laajamittaiseen kulkutautien ja sotien synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kerj\u00e4l\u00e4isyyteen yritettiin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ratkaisuja. Samalla teologisesti ihannoitiin sek\u00e4 k\u00f6yhyyteen sitoutumista (kerj\u00e4l\u00e4isveljest\u00f6t) ett\u00e4 k\u00f6yhille osoitettuja laupeudent\u00f6it\u00e4. Reformaatiossa purettiin kerj\u00e4l\u00e4isyytt\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4vi\u00e4 teologisia ajattelumalleja (hyvill\u00e4 teoilla ei voi ansaita pelastusta) ja yritettiin my\u00f6s uudistaa avustusj\u00e4rjestelmi\u00e4. Reformaatiossa viritettiin my\u00f6s pyrkimys palata takaisin alkukirkolliseksi n\u00e4htyyn diakonaattiin; liturginen diakonaatti n\u00e4htiin osana kirkon rappeutumista.<\/p>\n\n\n\n Huolimatta reformaatiossa vallinneesta pyrkimyksest\u00e4 palata alkukristilliseen seurakuntayhteyteen ja sen mukaiseen huolenpidon yhteis\u00f6llisyyteen, laupeudentekojen merkityst\u00e4 korostettiin saarnoissa. Syyn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n oli diakonisen alkuinnostuksen hiipuminen; oli tarpeen her\u00e4tell\u00e4 vastuunkannon henke\u00e4 seurakuntalaisissa. (Ks. esim. Arffman 2007, 53\u201355; 2008, 257 ja 300).<\/p>\n\n\n\n Paikallisseurakuntapainotteisuus muuttui nelj\u00e4nness\u00e4 vaiheessa yhdistyspainotteiseksi. Diakonian uudestisyntyminen kanavoitui ja sai muotonsa erilaisissa yhdistyksiss\u00e4, kuten 1800-luvulla niin sanotuissa diakonialaitoksissa. Luostareihin ja diakonialaitoksiin tiivistyi kirkkokriittinen ja kirkon uudistusta vaativa ajattelu; oltiin tyytym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 siihen, miten kristillisyys ilmeni k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Pietistisess\u00e4 ajattelussa todellinen kirkko n\u00e4htiin muuksi kuin kirkkoinstituutio; omiin \u201dtodellisten kristittyjen\u201d jumalanpalveluksiin kokoontuvat ihmiset muodostivat omia seurakuntia seurakuntien sis\u00e4\u00e4n (ecclesiola in ecclesia<\/em>). T\u00e4m\u00e4 kirkkon\u00e4kemys liittyi 1800-luvun yhdistymisaatteeseen, jolloin perustettiin lukuisia erityyppisi\u00e4 seuroja ja yhdistyksi\u00e4. Teollistumisen ja kaupungistumisen my\u00f6t\u00e4 k\u00f6yhyys ja kristillisyydest\u00e4 irtaantuminen her\u00e4ttiv\u00e4t huolta, jonka motivoimana diakonia n\u00e4htiin osana uuttaa l\u00e4hetysteht\u00e4v\u00e4\u00e4, sis\u00e4l\u00e4hetyst\u00e4. Ajateltiin, ett\u00e4 uudestisyntymisen my\u00f6t\u00e4 ihmisess\u00e4 tapahtunut muutos parempaan n\u00e4kyisi my\u00f6s yhteiskunnallisesti ja kirkollisesti my\u00f6nteisin\u00e4 muutoksina. Uutena piirteen\u00e4 diakoniseen toimivalikkoon nostettiin koulutus ja pyrkimys nostaa esiin yhteiskunnallisia ep\u00e4kohtia ja olla mukana korjaamassa niit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kun luterilaisen kirkon piiriss\u00e4 diakonian virka ei ollut p\u00e4\u00e4ssyt kehittym\u00e4\u00e4n, erilaiset yhdistykset ja laitokset tarjosivat v\u00e4yl\u00e4n toteuttaa uutta pyrkimyst\u00e4 el\u00e4\u00e4 todeksi alkuseurakunnan ihannetta. Diakoniavastuuta haluttiin levitt\u00e4\u00e4 ja lujittaa kristittyjen keskuudessa, ja yhdistykset tarjosivat t\u00e4h\u00e4n toteuttamiskanavan. T\u00e4ll\u00e4 tavoin syntyi diakonien ja diakonissojen virkoja kirkkoinstituution ulkopuolelle, joskin samalla on tarpeen muistaa, ett\u00e4 yhteiskunta oli edelleen hyvin vahvasti kristillisen yhten\u00e4iskulttuurin l\u00e4p\u00e4isem\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Viidett\u00e4 vaihetta elet\u00e4\u00e4n Broddin mukaan nyt. Yhten\u00e4iskulttuurin j\u00e4lkeisess\u00e4 tilanteessa kirkko on haluttu n\u00e4hd\u00e4 maailmaa varten asetettuna sakramenttina (sacramentum mundi<\/em>). T\u00e4ll\u00f6in ajatellaan, ett\u00e4 diakonia ei ole joidenkin kirkon piiriss\u00e4 toimivien erityisryhmien ja yksitt\u00e4isten toimijoiden omaa toimintaa joitain erityisryhmi\u00e4 varten. Kun kolmessa edellisess\u00e4 kirkon diakoniahistorian vaiheessa (armeliaisuus-, parokiaalisuus- ja yhdistyskristillisyys-vaiheet) diakonia j\u00e4i joidenkin tiettyjen ryhmien ja laitosten erityisomaisuudeksi, nyttemmin on haluttu n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 kirkossa toteutuisi paluu alkukristilliseen osallisuusajatteluun (koinonia<\/em>).<\/p>\n\n\n\n Teologisissa keskusteluissa on haluttu korostaa, ett\u00e4 diakonian tulee luonnehtia koko kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kirkkoa arvioidaan tekojen perusteella. T\u00e4ll\u00f6in diakonia on kirkon todistusta (martyria<\/em>) maailmassa. Vain olemalla diakoninen yhteis\u00f6 kirkko voi olla Jumalan valtakunnan l\u00e4sn\u00e4olon tuntomerkkin\u00e4 yhteiskunnassa. N\u00e4in diakonia on kirkon luovuttamaton ominaispiirre.<\/p>\n\n\n\n Suhteessa maailmaan kirkon osallisuutta ja yhteis\u00f6llisyytt\u00e4 (koinonia<\/em>) ei kuitenkaan haluta rajata omaan yhteis\u00f6\u00f6n. Ekumeenisissa keskusteluissa on painotettu, ettei kirkko jaa vain oman yhteis\u00f6ns\u00e4 j\u00e4senten k\u00e4rsimyksi\u00e4 vaan kaikkien ihmisten k\u00e4rsimyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kirjallisuutta<\/p>\n\n\n\n Arffman, Kaarlo<\/strong><\/p>\n\n\n\n 2007: Vanhurskauttamisen ja auttamisen suhde Saksan reformaatiossa. Julkaisussa Mikko Lahtinen, Terttu Pohjolainen & Tuulikki Toikkanen (toim.): Anno Domini 2007. Diakoniatieteen vuosikirja<\/em>. 48\u201358.<\/p>\n\n\n\n 2008: Auttamisen vallankumous. Luterilaisuuden yritys ratkaista k\u00f6yhyyden aiheuttamat ongelmat<\/em>. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Suomen Kirkkohistoriallinen Seura.<\/p>\n\n\n\n Beyreuther, Erich<\/strong><\/p>\n\n\n\n 1977: Uskon tekojen tielt\u00e4<\/em>. Diakonian ja sis\u00e4l\u00e4hetyksen vaiheita uudella ajalla<\/em>. Suom. Kai Selinheimo. 2. painos. Helsinki: Kirjaneli\u00f6.<\/p>\n\n\n\n Blennberger, Erik & Hansson, Mats J.<\/strong><\/p>\n\n\n\n 2008: Blennberger, Erik & Hansson, Mats J. (red.). Vad menas med diakoni? Teoksessa Diakoni: tolkning, historik, praktik<\/em>. Stockholm: Verbum. 13\u201328.<\/p>\n\n\n\n Brodd, Sven-Erik<\/strong><\/p>\n\n\n\n 2002: Diakonia kirkkohistoriassa: viisi mallia. Teoksessa Mikko Lahtinen & Tuulikki Toikkanen (toim.) Anno Domini<\/em> 2002. Diakoniatieteen vuosikirja<\/em>. 76\u201397.<\/p>\n\n\n\n Collins, John N.<\/strong><\/p>\n\n\n\n 2009: From \u03b4\u03b9\u03b1\u03ba\u03bf\u03bd\u03af\u03b1 to diaconia today. Historical aspects of interpretation. Teoksessa Diakonian tutkimus <\/em>2. 133\u2013147.<\/p>\n\n\n\n Kansanaho, Erkki & Hissa, Pentti I.<\/strong><\/p>\n\n\n\n 1979: Palveleva kirkko<\/em>. Diakonian oppikirja. Kolmas, uudistettu painos. Helsinki: Kirjaneli\u00f6.<\/p>\n\n\n\n Koskenvesa, Esko<\/strong><\/p>\n\n\n\n 2002: Diakonia kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja toiminnassa. Teoksessa Riitta Helosvuori, Esko Koskenvesa, Pauli Niemel\u00e4 & Juhani Veikkola (toim.): Diakonian k\u00e4sikirja<\/em>. Helsinki: Kirjapaja. 35\u201358.<\/p>\n\n\n\n Malkavaara, Mikko<\/strong><\/p>\n\n\n\n 2015: Diakonia ja diakonivirka<\/em>. Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja 26. Kirkko ja toiminta. Kirkkohallitus. Helsinki 2015.<\/p>\n\n\n\n Mannermaa, Tuomo<\/strong><\/p>\n\n\n\n 1991: Diakonian teologiaa vanhasta kirkosta reformaatioon. Teoksessa Kerttu Inkala (toim.): Hoivatkaa toinen toistanne. Diakonian teologian k\u00e4sikirja<\/em>. Pieks\u00e4m\u00e4ki: Kirjaneli\u00f6. 39\u201347.<\/p>\n\n\n\n R\u00e4is\u00e4nen, Heikki<\/strong><\/p>\n\n\n\n 2002: Diakonia ja varhaisen kristinuskon levi\u00e4minen. Teoksessa Anno Domini 2002. Diakoniatieteen vuosikirja<\/em>. 98\u2013112.<\/p>\n\n\n\nArmelias kirkko<\/h2>\n\n\n\n
Alueellisesti m\u00e4\u00e4rittyv\u00e4 kirkko<\/h2>\n\n\n\n
Yhdistyskristillisyys \u2013 kirkkoja kirkossa<\/h2>\n\n\n\n
Kirkko Jumalan valtakunnan tunnusmerkkin\u00e4<\/h2>\n\n\n\n