{"id":179116,"date":"2026-01-20T13:23:42","date_gmt":"2026-01-20T11:23:42","guid":{"rendered":"https:\/\/evl.fi\/plus\/?page_id=179116"},"modified":"2026-01-30T14:37:37","modified_gmt":"2026-01-30T12:37:37","slug":"luontohengellisyys-ja-ekoteologia","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/evl.fi\/plus\/seurakuntaelama\/jumalanpalvelus-ja-hengellisyys\/monimuotoinen-hengellisyys\/luontohengellisyys-ja-ekoteologia\/","title":{"rendered":"Luontohengellisyys ja ekoteologia"},"content":{"rendered":"\n

Luontohengellisyys on hiljentymist\u00e4, rukousta ja rituaaleja luonnon keskell\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 ajassa monet kaipaavat hiljaisuutta vastapainona sanojen ja kiireen t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4lle maailmalle. Luonnossa vietetty aika laskee tutkitusti sykett\u00e4 ja stressitasoa; se hoitaa meit\u00e4 kokonaisvaltaisesti. <\/p>\n\n\n\n

Kristillinen luontohengellisyys ei ole yksi selke\u00e4 kokonaisuus, vaan erilaisten muotojen sateenvarjo. Yhteist\u00e4 on kuitenkin se, ett\u00e4 luomakunta toimii henkisen ja hengellisen kokemisen, ymm\u00e4rt\u00e4misen ja pyhyyden paikkana. Luontohengellisyyden tapoja ovat esim. luontoretriitit, pyhiinvaellukset, luonnossa vietett\u00e4v\u00e4t rukous- ja meditaatiohetket, mets\u00e4kirkot ja vaeltavat jumalanpalvelukset. T\u00e4lle sivulle on koottu aineistoja, linkkej\u00e4 ja materiaaleja liittyen kristilliseen luontohengellisyyteen ja ekoteologiaan.<\/p>\n\n\n\n

\"Luonnossa<\/figure>\n\n\n\n

Luontohengellisyyden juuret<\/h2>\n\n\n\n

Luontohengellisyydell\u00e4 on kristillisess\u00e4 perinteess\u00e4 pitk\u00e4t vuosisataiset juuret, jossa luonto on n\u00e4hty erityisen\u00e4 paikkana Jumalan kohtaamiselle. Varhaiskristilliset er\u00e4maa-is\u00e4t ja -\u00e4idit 300-500 luvuilla vet\u00e4ytyiv\u00e4t yksin\u00e4isyyteen harjoittamaan askeettista el\u00e4m\u00e4nmuotoa. T\u00e4lt\u00e4 pohjalta kehittyi luostarilaitos ja perinne jatkuu yh\u00e4 meill\u00e4 hiljaisuuden retriiteiss\u00e4. Kelttil\u00e4inen kristillisyys Irlannissa ja Skotlannissa n. 400 -luvulta l\u00e4htien on painottanut Jumalan l\u00e4heisyyden aistimista luonnossa ja sen elementeiss\u00e4. Ehk\u00e4 tunnetuin kristillisen luontohengellisyyden hahmo on Fransiskus Assisilainen (1181-1226), jolle el\u00e4imet olivat Jumalan luomia kanssakulkijoita siin\u00e4 miss\u00e4 ihmisetkin. H\u00e4n kutsui aurinkoa veljeksi ja kuuta sisareksi ja painotti, ett\u00e4 kaikki luotu heijastaa Jumalan rakkautta.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s Luther piti luontoa Jumalan lahjana. Lutherilta on s\u00e4ilynyt lausahduksia ”Jumala on l\u00e4sn\u00e4 jokaisessa puun lehdess\u00e4kin” tai ”jokaisessa jyv\u00e4sess\u00e4”. Suomalaisen kristillisyyden piirteisiin on kuulunut hiljentymist\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4, mets\u00e4kirkko-perinne ja vuodenkierron kristilliset tulkinnat, vaikka n\u00e4it\u00e4 ei aina olekaan kutsuttu luontohengellisyydeksi.<\/p>\n\n\n\n

Nykyisess\u00e4 kristillisess\u00e4 ajattelussa, ekokriisin keskell\u00e4, luonnon merkitys on noussut uudelleen esiin. Ekoteologiaa<\/strong> eli luomakunnan vaalimiseen keskittyv\u00e4\u00e4 uskontulkintaa on tehty 1980-luvulta saakka. Paavi Franciscuksen kiertokirje Laudato Si<\/a> (2015) toi esille vahvan kristillisen perustelun ekologiselle vastuulle. My\u00f6s Suomen evankelis-luterilaisessa kirkon ilmasto-ohjelma kiitollisuus, kunnioitus ja kohtuus<\/a> (2008) tuo esille, ett\u00e4 ilmastonmuutos ei ole vain tekninen ja poliittinen kysymys, vaan syv\u00e4sti hengellinen ja eettinen asia.<\/p>\n\n\n\n

Aineistoja luontohengellisyyteen<\/h2>\n\n\n\n

Pauliina Kainulaisen kokoama materiaali Oppimistuokioita-ja-hiljentymishetkia-luonnossa_Kainulainen.pdf<\/a> tarjoaa mahdollisuuksia yhdistell\u00e4 oppimista ja hiljentymist\u00e4, mieluiten luonnon keskell\u00e4. Monet hengelliset harjoitukset ovat olemukseltaan pieni\u00e4 riittej\u00e4. <\/p>\n\n\n\n