{"id":177823,"date":"2025-12-03T08:48:46","date_gmt":"2025-12-03T06:48:46","guid":{"rendered":"https:\/\/evl.fi\/plus\/?post_type=kirkonkello&p=177823"},"modified":"2025-12-05T13:42:33","modified_gmt":"2025-12-05T11:42:33","slug":"toivon-rohkeuden-ja-liikahduksen-jaljilla","status":"publish","type":"kirkonkello","link":"https:\/\/evl.fi\/plus\/kirkonkello\/toivon-rohkeuden-ja-liikahduksen-jaljilla\/","title":{"rendered":"Toivon, rohkeuden ja liikahduksen j\u00e4ljill\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Sielunhoito \u2013 tuo hankalasti m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4v\u00e4 seurakunnan olennainen olemisen tapa \u2013 on ollut ty\u00f6ni keski\u00f6ss\u00e4 vajaat nelj\u00e4 vuosikymment\u00e4. Sanana se on hapertunut monien korville vanhentuneeksi ja vieraannuttavaksi, asiana se on el\u00e4v\u00e4 ja arjessa koko ajan toimiva.  Luterilaisen ymm\u00e4rryksen pohjalta toisen ihmisen hyv\u00e4 on kriteeri omalle toiminnalle. Siit\u00e4 kasvaa seurakunnan luovuttamaton teht\u00e4v\u00e4 kohdata ja ottaa vastaan ihminen ja h\u00e4nen tarinansa l\u00e4mpim\u00e4ll\u00e4 katseella ja aidolla kiinnostuksella.<\/p>\n\n\n\n

Miksi sielunhoito ei tahdo hahmottua tilastoissa tai yhteisess\u00e4 keskustelussa seurakunnan teht\u00e4v\u00e4st\u00e4? Minulle sielunhoito n\u00e4ytt\u00e4ytyy kuin pisaroina, joita l\u00f6ytyy kaikista toiminnoista, kaikkien ammattiryhmien ty\u00f6st\u00e4 ja seurakuntalaisten keskin\u00e4isist\u00e4 tilanteista. Kuin v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4, pieni\u00e4 pisaroita isossa kuvassa. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 suuri osa sielunhoidollisista tilanteista toteutuu muiden nimikkeiden alla.<\/p>\n\n\n\n

Otsikon sanat kiteytt\u00e4v\u00e4t ajatukseni sielunhoidon tavoitteista. Ihmisten el\u00e4m\u00e4ntilanteiden ja tarinoiden vastaanottaminen, kuunteleminen, asioiden pohdinta ja hengellinen tuki eiv\u00e4t ole passiivista vaan tavattoman aktiivista toimintaa. On aivan olennaista, ett\u00e4 ihmiset kohdataan dialogisella tavalla, heid\u00e4n toimijuuttaan arvostaen ja heid\u00e4n tavoitteitaan kunnioittaen. Samalla on varsin hy\u00f6dyllist\u00e4 mietti\u00e4, mill\u00e4 tavoitteilla sielunhoitaja \u2013 toimii h\u00e4n sitten ty\u00f6ntekij\u00e4n\u00e4 tai vapaaehtoisena vastuunkantajana \u2013 on liikkeell\u00e4. Dialogisuus on my\u00f6s sielunhoitajan teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 olevan dialogia itsens\u00e4 ja oman yhteis\u00f6ns\u00e4 ajattelun kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Sielunhoidossa etsit\u00e4\u00e4n toivoa ja inhimillisi\u00e4 voimia<\/h2>\n\n\n\n

Toivo, rohkeus ja liikahdus tarvitsevat sis\u00e4ist\u00e4 kokemusta ja ulkoista tukea vahvistuakseen. Toivo kasvaa suhteessa olosta, liittymisest\u00e4 ja kuulumisesta. Yksin j\u00e4\u00e4minen ja omassa varassaan oleminen sy\u00f6v\u00e4t toivoa, erist\u00e4v\u00e4t ja lannistavat. Rohkeus kasvaa kokemuksesta, ett\u00e4 itsell\u00e4 on arvo, ett\u00e4 itsell\u00e4 on v\u00e4li\u00e4. Liikahdus on mahdollinen, kun tilanteessa on jotain, johon voi vaikuttaa. Sielunhoidossa etsit\u00e4\u00e4n ihmisen kanssa kaikkea sit\u00e4, mist\u00e4 l\u00f6ytyy toivon siemeni\u00e4, rohkeuden ituja ja liikahduksen voimaa. Etsit\u00e4\u00e4n inhimillisi\u00e4 voimia ja tukiverkkoja. Etsit\u00e4\u00e4n sanojen rinnalla monia muita, ei-sanallisia yhteyden mahdollisuuksia. Asetutaan Jumalan eteen, pyydet\u00e4\u00e4n H\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4oloaan kaikkeen, mit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on meneill\u00e4\u00e4n. Joskus sanoin, joskus sanoitta. Suhteessa olo, arvokkuus ja mahdollisuus toimia l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t inhimillist\u00e4 suuremman l\u00e4hteen.<\/p>\n\n\n\n

Sielunhoitotilanteita suojaa vahva luottamuksellisuus. Ne ovat aivan oma lajinsa. On kuitenkin hyvin paljon seurakunnan toimintoja ja kohtaamisia, joissa sielua hoitava s\u00e4vy on mukana, vaikka tilanteet ovat luonteeltaan avoimempia. N\u00e4iss\u00e4 on kyse sielunhoidollisuudesta; ty\u00f6skentelytavasta ja asenteesta, jotka tukevat ihmisten kokemusta kohdatuksi tulemisesta.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4en t\u00e4ss\u00e4 kaksi olennaista piirrett\u00e4: toisaalta on kyse ihmisten kokemuksesta, ett\u00e4 heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntilanteensa tunnistetaan ja siihen reagoidaan. Toisaalta tilanteissa tuetaan hiljentymist\u00e4 ja pyh\u00e4n kohtaamista. Ihmiset saavat mahdollisuuden kuulostella omaa sisint\u00e4\u00e4n ja tehd\u00e4 sen suhteessa kirkon yhteiseen uskoon. Esimerkkej\u00e4 l\u00f6ytyy paljon, vaikka musiikkitilanteet surun teemoissa, nuorten rakentamat messut, pyhiinvaellukset, lukemattomat ryhm\u00e4t, joissa jaetaan ihmisyytt\u00e4 ja l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n vertaistukea.<\/p>\n\n\n\n

Sielunhoidollinen ty\u00f6tapa on kuin viitta, joka luo l\u00e4mp\u00f6\u00e4 yhteen tuleville el\u00e4m\u00e4n kylmiss\u00e4 vaiheissa. Viitassa on taskuja toivolle: kuulumisen kokemusta ja osallisuutta niin ihmisyhteis\u00f6\u00f6n kuin Jumalan rakkauteen. On rohkeuden taskuja, joissa ihmiset l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t luottamusta ja luovuutta. On taskuja liikahdukselle, uutta energiaa ja eteenp\u00e4in menon kyky\u00e4. Kaikessa t\u00e4ss\u00e4 toteutuu Jumalan antama teht\u00e4v\u00e4: kohdelkaa muita, kuten toivoisitte itse\u00e4nne kohdeltavan.<\/p>\n\n\n\n

Nuoret tarvitsevat n\u00e4hdyksi ja kuulluksi tulemista<\/h2>\n\n\n\n

Luen ja kuulen tarvetta sielunhoidon ja sielunhoidollisuuden uuteen kukoistukseen. Esimerkiksi haastattelututkimuksessa nuorten \u2013 sukupuolesta riippumatta \u2013 kasvava kiinnostus uskontoon pohjautuu vahvasti el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 koettuihin kriiseihin ja eksistentiaaliseen kyselyyn, merkityksen kokemuksen kaipuuseen. Nuoret tarvitsevat sek\u00e4 henkist\u00e4 ett\u00e4 hengellist\u00e4 n\u00e4hdyksi ja kuulluksi tulemista, mahdollisuutta saada jakaa omaa yksil\u00f6llist\u00e4 kokemustaan ja samalla l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tukea yhteis\u00f6st\u00e4. Lupa olla oma itsens\u00e4 ja tulla hyv\u00e4ksytyksi on haastateltujen mielest\u00e4 olennaista. Toisin sanoen kirkolta ja seurakunnilta kaivataan sielunhoidollista ty\u00f6tapaa ja turvallista yhteis\u00f6llisyytt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on monille ty\u00f6ntekij\u00f6ille ja vapaaehtoisille itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohta, ja osaamista on valtavasti.<\/p>\n\n\n\n

Viel\u00e4 on kuitenkin paljon vahvistamisen varaa. Edelleen kuulee kapeaa puhetta siit\u00e4, keiden ty\u00f6ss\u00e4 ja teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n sielunhoidon elementtej\u00e4. Alkaisi jo olla aika tunnistaa, ett\u00e4 ihmisen hyv\u00e4n kohtaamisen teht\u00e4v\u00e4 on kaikkien teht\u00e4v\u00e4. J\u00e4tet\u00e4\u00e4n jo taakse vanha \u201dhengellisen ty\u00f6n\u201d ja \u201dei-hengellisen ty\u00f6n\u201d jakolinja!<\/p>\n\n\n\n

Sielunhoidossa ei voi edet\u00e4 takki auki, siin\u00e4 voi kompastua helmoihinsa. Paljon enemm\u00e4n on kyse hiljaisesta kuulostelusta ja kyselev\u00e4st\u00e4 mielest\u00e4. Luottamuksesta siihen, ett\u00e4 Jumala on jo l\u00e4sn\u00e4 ja kuulolla. Kirkon pitk\u00e4 traditio on luottamuksen polku, se ei ole suora eik\u00e4 helppo, joten on syyt\u00e4 kulkea rauhalliseen tahtiin.<\/p>\n\n\n\n

Vuosikymmenet ihmisten kohtaamisiin keskittyviss\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 vaihtuivat omalla kohdallani joulukuun alusta el\u00e4keaikaan. Samassa saumassa ilmestyi kirjani Syv\u00e4t juuret, el\u00e4v\u00e4t versot. Dialoginen n\u00e4k\u00f6kulma sielunhoitoon <\/em>(Kirkkohallitus\/Kirkon tutkimus ja koulutus, Kirkko ja toiminta 172).<\/p>\n\n\n\n

Sielunhoidon kouluttajan teht\u00e4v\u00e4 kuluneen kymmenen vuoden aikana on edelleen vahvistanut arvostustani kaikkea seurakunnassa teht\u00e4v\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 kohtaan. T\u00e4m\u00e4 arvostus on kaikille seurakunnan ty\u00f6ntekij\u00f6ille ja kohtaamisteht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 vapaaehtoispohjalta toimiville suunnatun kirjan l\u00e4ht\u00f6kohta. Olen aina vain vakuuttuneempi siit\u00e4, ett\u00e4 sielunhoito ja sielunhoidollinen ty\u00f6tapa on yhteinen teht\u00e4v\u00e4 ja hieno tapa kulkea kristittyjen matkaa.<\/p>\n\n\n\n

Sirkku Tukiainen<\/strong>
Kirkon tutkimus ja koulutus -yksik\u00f6st\u00e4 juuri el\u00e4k\u00f6itynyt sielunhoidon kouluttaja<\/p>\n\n\n\n

Virityksen\u00e4:<\/strong><\/p>\n\n\n\n