{"id":173266,"date":"2025-09-24T10:27:54","date_gmt":"2025-09-24T07:27:54","guid":{"rendered":"https:\/\/evl.fi\/plus\/?post_type=kirkonkello&p=173266"},"modified":"2025-09-24T10:42:30","modified_gmt":"2025-09-24T07:42:30","slug":"opettajuus-seurakuntapapin-tyossa-mita-ja-miksi","status":"publish","type":"kirkonkello","link":"https:\/\/evl.fi\/plus\/kirkonkello\/opettajuus-seurakuntapapin-tyossa-mita-ja-miksi\/","title":{"rendered":"Opettajuus seurakuntapapin ty\u00f6ss\u00e4 \u2013 mit\u00e4 ja miksi?"},"content":{"rendered":"\n

Papin ammattikuvaan on perinteisesti kuulunut seurakunnan opettajan rooli, etenkin meid\u00e4n luterilaisessa kontekstissamme. Ajatukset saarnaamisesta opettamisena ja papista opettajana viev\u00e4t aina reformaation juurille Martti Lutheriin asti. Luther korosti, ett\u00e4 saarnan tuli olla yksinkertainen, ja moitti pappeja liiallisesta monimutkaisuudesta. Esimerkkej\u00e4 l\u00f6ytyy my\u00f6s l\u00e4hemp\u00e4\u00e4: my\u00f6s Martti Simojoki pohti v\u00e4it\u00f6skirjassaan Julistus ja opetus. Saarnan opetusteht\u00e4v\u00e4st\u00e4<\/em> (1947) varsin monipuolisesti papin opettajuuteen liittyvi\u00e4 elementtej\u00e4 saarnan n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n\n\n\n

On aika ilmeist\u00e4, ett\u00e4 nykyajan seurakuntaty\u00f6n arjesta katsottuna k\u00e4sitys papista \u201cseurakunnan opettajana\u201d kuulostaa ensinn\u00e4kin mahtipontiselta mutta my\u00f6s ep\u00e4uskottavalta. Jotta sen voisi sanoa olevan totta, vaatisi se papilta vankempaa pedagogista koulutusta ja vahvempaa otetta seurakunnan kasvatustoiminnassa. Opettajan rooli edellytt\u00e4\u00e4 kasvatuksen ja opetuksen ammattilaisuutta, jollaiseen monellakaan papilla ei ole riitt\u00e4vi\u00e4 valmiuksia akateemisen teologikoulutuksen tai kirkon pastoraalitutkinnon pohjalta.<\/p>\n\n\n\n

Milloin tilanne muuttui \u2013 eli milloin opettajuus lipsui pois papin ammattikuvan keski\u00f6st\u00e4? Taaksep\u00e4in historiaa katsoessa voi n\u00e4hd\u00e4 kaksi keskeist\u00e4 taitekohtaa, joissa papin opettajuus muotoutui merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla uusiksi.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen taitekohta oli 1800-luvun j\u00e4lkipuoliskolla, jolloin papin ammatin pohjalta muodostui oma uskonnonopettajan ammatti. Uskonnonopettajat alkoivat opettaa nuorisoa oppikouluissa, kun aiemmin papit olivat toimineet oppikoulunopettajina. T\u00e4m\u00e4n seurauksena papit eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 automaattisesti opettaneet yleissivist\u00e4v\u00e4ss\u00e4 koulutuksessa, vaan heid\u00e4n opettajuutensa alkoi rajautua seurakuntakasvatukseen.<\/p>\n\n\n\n

Toinen keskeinen taitekohta ajoittuu vajaa sata vuotta my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n kehitykseen, kun kirkon ty\u00f6 alkoi monialaistua 1940-luvun taitteen sotavuosien molemmin puolin. Aiemmin ensi sijassa papit olivat olleet vastuussa seurakunnissa tapahtuvasta kasvatustoiminnasta ja seurakuntalaisten opettamisesta, mutta nyt he saivat kasvatukseen tukea muista ammattikunnista. Varhaiskasvatuksen ty\u00f6ntekij\u00f6iden ja nuorisoty\u00f6nohjaajien ammattikuntien synnytty\u00e4 seurakunnan kasvatustoiminnan kipparointi siirtyi yh\u00e4 enemm\u00e4n heid\u00e4n harteilleen. Nykymuotoisessa seurakuntaty\u00f6ss\u00e4 on sanomattakin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kirkon kasvatuksen ammattilaiset tulevat p\u00e4\u00e4asiassa n\u00e4ist\u00e4 ammattikunnista. Sen seurauksena papin roolin seurakunnan opettajana voi sanoa kaventuneen.<\/p>\n\n\n\n

Paimenesta pedagogiksi \u2013 vai toisin p\u00e4in?<\/h2>\n\n\n\n

Yll\u00e4 kuvatun perusteella voisi ajatella, ett\u00e4 opettajuus seurakuntapapin ty\u00f6ss\u00e4 on kaventunut niin ett\u00e4 opettajuuden edellytt\u00e4mien taitojen merkitys ty\u00f6ss\u00e4 olisi sen my\u00f6t\u00e4 v\u00e4hentynyt. N\u00e4in ei kuitenkaan ole. Samaan aikaan kun papin opettajuuden korostaminen on koko ajan v\u00e4hentynyt kirkossamme, on ty\u00f6el\u00e4m\u00e4 yleisesti alkanut vaatia pedagogista osaamista yh\u00e4 enemm\u00e4n eri ammateissa. Kasvatustieteellisen tutkimuksen mukaan t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy moninaisina kouluttamiseen, ohjaamiseen, mentorointiin ja yleisesti dialogiseen vuorovaikutukseen liittyvien taitojen korostumisena ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n arjessa. Jotkut tutkijat puhuvat nyky\u00e4\u00e4n jopa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n \u201cpedagogisoitumisesta\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Mennein\u00e4 vuosisatoina eli aikana, jolloin papin kuvattiin olevan seurakunnan opettaja, seurakunnan kasvatusty\u00f6n tai kouluopetuksen pedagogiikka oli asiantuntijuusvetoista. Se perustui siihen, ett\u00e4 opettaja opetti ja oppilaat kuuntelivat pyrkien muistamaan keskeisimm\u00e4n sis\u00e4ll\u00f6n opettajan puheesta. T\u00e4ll\u00f6in k\u00e4sitys opettajuudesta ja sen edellytt\u00e4mist\u00e4 taidoista oli oleellisesti nykyk\u00e4sityst\u00e4 kapeampi. Papin \u201copettajuudeksi\u201d riitti, ett\u00e4 h\u00e4n opetti seurakuntaa selitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Raamatun kertomuksia auki saarnoissa, kolminaisuusoppia rippikoulussa tai j\u00e4lleenn\u00e4kemisen toivoa siunauspuheessa.<\/p>\n\n\n\n

Nyky\u00e4\u00e4n tilanne on toinen. Esimerkiksi perusopetuksen ja toisen asteen opettajilta edellytet\u00e4\u00e4n ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n monipuolista kasvatuksellista otetta ja pedagogista osaamista, joka ei rajoitu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n opetuksen antamiseen, vaan edellytt\u00e4\u00e4 pikemminkin oppilaan oppimisprosessin kokonaisvaltaista tukemista niin luokkahuoneessa kuin sen ulkopuolellakin. Nykyaikainen sosiokonstruktivistinen oppimisk\u00e4sitys perustuu oppijoiden aktiivisuuteen, vahvaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja opittavien sis\u00e4lt\u00f6jen suhteuttamiseen aiemmin opittuun. Oppijoita vastuutetaan omasta tekemisest\u00e4\u00e4n ja oppimisestaan, ja samalla opettajien on kyett\u00e4v\u00e4 tarjoamaan heille yksil\u00f6llist\u00e4 pedagogista tukea jokaisen tarpeiden mukaan.<\/p>\n\n\n\n

Koska pappi ei ty\u00f6skentele tietenk\u00e4\u00e4n eristyksiss\u00e4 muun maailman kehityksest\u00e4, tarvitsee h\u00e4nen huomioida opettajuudessa tapahtunut kehitys oman ammattiosaamisensa rakentamisessa. T\u00e4h\u00e4n toki pappia haastetaankin. Nykyaikainen oppijal\u00e4ht\u00f6inen rippikoulupedagogiikka haastaa pappia pohtimaan yhdess\u00e4 nuorten kanssa kristilliseen uskoon ja el\u00e4m\u00e4ntapaan liittyvi\u00e4 asioita mutta ottamaan my\u00f6s haltuunsa monenlaisia aktivoivia opetusmenetelmi\u00e4. My\u00f6s rippikoulupedagogiikassa prosessoiva ja omiin kokemuksiin perustuva oppiminen on muodostunut jaettavaa tietoa t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi opiskelumuodoksi.<\/p>\n\n\n\n

Papin tarvitsee huomioida my\u00f6s yleisesti ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n vaatimukset pedagogisesta osaamisesta oman ammattiosaamisensa kehitt\u00e4misess\u00e4. Vaatimus pedagogisesta osaamisesta ei rajoitu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n perinteisiin opetuksen ja kasvatuksen ty\u00f6tilanteisiin, vaan sit\u00e4 on sovellettava laajasti papin ty\u00f6n eri tilanteissa. Pedagogisen osaamisen ajatuksen voisi kuvatakin perustuvan tilannetajuisuuteen ja kontekstil\u00e4ht\u00f6iseen ty\u00f6skentelytapaan. Siten papin ty\u00f6ss\u00e4 pedagoginen osaaminen tulee ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 laaja-alaisena erilaisiin vuorovaikutus- ja opetustilanteisiin ja niiss\u00e4 kehittymiseen liittyv\u00e4n\u00e4 osaamisena. (Tarkemmasta m\u00e4\u00e4rittelyst\u00e4 lis\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kirjoituksen loppuun linkitetyiss\u00e4 tutkimusartikkeleissa.)<\/p>\n\n\n\n

\"Pappi
Pappi opettaa ja kuulustelee seurakuntaa kinkereill\u00e4. Kuva on rajaus vanhasta opetustaulusta \u201cPiispa Gezeliuksen kinkerit\u201d (Aarno Karimo 1934, Kouluaitta oy) <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Tutkimus pedagogisesta osaamisesta seurakuntapapin koulutuksessa ja ty\u00f6ss\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Tutkin uskonnonpedagogiikan v\u00e4it\u00f6stutkimuksessani papin opettajuutta ja ty\u00f6ss\u00e4 tarvittavaa pedagogista osaamista. Tutkimusty\u00f6 on hyv\u00e4ss\u00e4 vauhdissa, sill\u00e4 aloitin sen syksyll\u00e4 2022, ja t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 kaksi kolmesta tutkimusartikkelista on jo julkaistu ja kolmaskin on julkaisujonossa. Ensimm\u00e4isess\u00e4 artikkelissa tutkin papin peruskoulutuksen eli akateemisen teologikoulutuksen tuottamaa pedagogista osaamista, ja toisessa papin keskeisimm\u00e4n ammatillisen koulutuksen eli kirkon pastoraalitutkinnon tuottamia valmiuksia papin opettajuuteen ja kasvattajuuteen.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen artikkelin tutkimustulosten mukaan pedagogista osaamista tuottavien opintojaksojen opintopistem\u00e4\u00e4r\u00e4t ovat v\u00e4hentyneet 1960-luvulta t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4. Toisen artikkelin tulosten mukaan kasvatusosaamisen tavoittelu ei ole korostunut pastoraalitutkinnossa samana ajanjaksona, mik\u00e4 ei ole tukenut papin opettajuuden kehittymist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4m\u00e4 ovat sin\u00e4ns\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4vi\u00e4 tuloksia, sill\u00e4 samaan aikaan kasvatustieteellisen tutkimuksen perusteella pit\u00e4isi toimia p\u00e4invastoin \u2013 eli lis\u00e4t\u00e4 pedagogista koulutusta ja vahvistaa papin opettajuudessaan tarvitsemaansa osaamista. Papin opettajan rooli ja siihen vaadittavat pedagogiseen osaamiseen liittyv\u00e4t taidot tulisikin huomioida vahvemmin sek\u00e4 akateemisen teologikoulutuksen ett\u00e4 kirkon pastoraalitutkinnon kehitt\u00e4misess\u00e4. Papin opettajuuden vakavasti ottaminen edellytt\u00e4\u00e4 pappien pedagogisen osaamisen vahvistamista.<\/p>\n\n\n\n

Kolmannessa artikkelissa tarkastelin pappien k\u00e4sityksi\u00e4 pedagogisen osaamisen t\u00e4rkeydest\u00e4 seurakuntapapin ty\u00f6ss\u00e4. Ker\u00e4sin artikkelia varten lokakuussa 2024 kyselyaineiston, johon vastasi 237 pappia ymp\u00e4ri Suomea. Vastaajat edustivat varsin tasaisesti esimerkiksi eri hiippakuntia, ik\u00e4ryhmi\u00e4 ja seurakuntaty\u00f6n ty\u00f6aloja.<\/p>\n\n\n\n

Kolmannen artikkelin tulosten mukaan pappien k\u00e4sitykset opettajuudesta perustuvat yksinkertaiseen, jossakin mieless\u00e4 my\u00f6s vanhentuneeseen, ymm\u00e4rrykseen opettajuudesta. Voisi sanoa, ett\u00e4 sellaiseen k\u00e4sitykseen opettajuudesta, joka oli totta pari sataa vuotta sitten eli silloin kun kaikki, mit\u00e4 opettamisesta ja pedagogiikasta tiedettiin, oli pappien ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n harjoittamaa. Lis\u00e4ksi artikkelissa keskeinen havainto pappien k\u00e4sityksiss\u00e4 oli, ett\u00e4 pedagogisesti kouluttautuneet (esim. opettaja- tai kirkon nuorisoty\u00f6nohjaajakelpoiset) papit kokivat pedagogisen osaamisen t\u00e4rke\u00e4ksi ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n, kun taas pedagogisesti kouluttautumattomat eiv\u00e4t niink\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 tulos puoltaa pedagogisen koulutuksen t\u00e4rkeytt\u00e4 ja todistaa, ett\u00e4 se edist\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 pedagogisesta osaamisesta yhten\u00e4 papin ammattiosaamisen t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 osa-alueena, joka tulee vain korostumaan tulevaisuuden osaamistarpeena yh\u00e4 enemm\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Esimerkki maailmalta: Unkarissa luterilaiset papit opettavat usein uskontoa koululaisille<\/h2>\n\n\n\n

Vietin syksyn alussa nelj\u00e4 viikkoa tutkijavierailulla Budapestin luterilaisessa teologisessa yliopistossa. Tein matkan kirkon stipendiaattina. Matkan aikana muun muassa osallistuin kansainv\u00e4liseen uskonnonpedagogiikan konferenssiin, luennoin Budapestin Kalevala Yst\u00e4vyyspiirin tilaisuudessa sek\u00e4 k\u00e4vin monia keskusteluja papin opettajuudesta unkarilaisten ja muiden kansainv\u00e4listen kollegojen kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Erityisen hedelm\u00e4llisiksi koin keskustelut paikallisen yliopiston k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen teologian professorin \u00c1gnes P\u00e1ngy\u00e1nszkyn<\/strong> sek\u00e4 Budapestin paikallisseurakunnissa pappeina ty\u00f6skentelevien Istv\u00e1n Vet\u0151n<\/strong> ja Melinda Grendorf-Balogh\u2019n <\/strong>kanssa. Opin heilt\u00e4 esimerkiksi, ett\u00e4 Suomen ja Unkarin malleissa j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 perusopetukseen kuuluva katsomusopetus on suuria eroja. Unkarissa moni seurakuntapappi opettaa nykyisin luterilaista uskontoa koululaisille. Pappi saattaa opettaa jopa yli kahtakymment\u00e4 opetustuntia viikossa ja pyrkii sen ohessa hoitamaan omat velvollisuutensa seurakuntansa paimenena! Luku on hurja, ja lienee selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 uskonnonopetuksen j\u00e4rjest\u00e4miseen osallistuminen sy\u00f6 papin resursseja muusta ty\u00f6st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Unkarin mallissa on puolensa \u2013 ja puolensa. Toisaalta se kannustaa opetusta antavaa pappia kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa pedagogista ajatteluaan ja sen my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s vahvistamaan omaa pedagogista osaamistaan, etenkin kun heid\u00e4n odotetaan my\u00f6s hankkivan pedagogista koulutusta suoriutuakseen opettajan teht\u00e4vist\u00e4. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta katsottuna uskonnonopetuksen j\u00e4rjest\u00e4misen edist\u00e4isi papin ammattiosaamisen monipuolistumista.<\/p>\n\n\n\n

Ongelma syntyy kuitenkin siit\u00e4, ettei pappeja velvoiteta riitt\u00e4v\u00e4sti hankkimaan pedagogista koulutusta, mik\u00e4 puolestaan heijastuu uskonnonopetukseen niin, ett\u00e4 papit j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t opetuksen hyvin monenkirjavin tavoin. Siksi paikallisen uskonnonopetuksen taso vaihtelee hurjasti, ja sijaisk\u00e4rsij\u00f6in\u00e4 ovat papin j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n opetukseen osallistuvat koululaiset. T\u00e4ydellisess\u00e4 maailmassa t\u00e4llainen malli kehitt\u00e4isi papin pedagogista osaamista kouluopetuksessa mutta saisi h\u00e4net soveltamaan samanlaista pedagogista ajattelua my\u00f6s seurakuntakasvatuksessa ja laajemmin ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 sis\u00e4ltyviss\u00e4 tilanteissa.<\/p>\n\n\n\n

\"Kuva
Kuva Budapestin Kalevala Yst\u00e4vyyspiirin tilaisuudessa pit\u00e4m\u00e4ni luennon aloitusdiasta ennen tilaisuuden alkua.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Tutkimukseni vaikuttavuus<\/h2>\n\n\n\n

Tutkimukseni tulosten perusteella seurakuntapappien valmiuksia opettajuuteen ja pedagogiseen osaamiseen liittyen on vahvistettava niin ty\u00f6n arjessa kuin siihen kelpoisuuden tuottavassa koulutuksessa. Seurakuntaty\u00f6ss\u00e4 toimivien pappien osalta t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 heille tulee tarjota parempia mahdollisuuksia hankkia nykyaikaista pedagogista koulutusta joko heille keskeisess\u00e4 ammatillisessa koulutuksessa eli pastoraalitutkinnossa tai muun t\u00e4ydennyskoulutuksen tarjonnassa.<\/p>\n\n\n\n

Papin ammattiin opiskelevien osalta akateemista teologikoulutusta on kehitett\u00e4v\u00e4 niin, ett\u00e4 se tuottaa entist\u00e4 vahvemmin pedagogisen osaamisen valmiuksia kirkon ty\u00f6h\u00f6n kelpoisille teologian maistereille. Kahden ensimm\u00e4isen tutkimusartikkelini tulokset osoittivat jo n\u00e4iden koulutusten puutteita papin opettajuuteen tuottamien valmiuksien rakentamisessa.<\/p>\n\n\n\n

Papin ammatin lis\u00e4ksi tutkimukseni voi n\u00e4hd\u00e4 vaikuttavan my\u00f6s laajemmin kirkon ty\u00f6n tulevaisuuteen. Papin ammatissa vaadittavasta osaamisesta saatu uusi tieto ja sen mukainen ammattiosaamisen kehitysty\u00f6 heijastuvat erityisesti my\u00f6s kirkolliseen johtamiseen, koska papit ovat yh\u00e4 edelleen kirkon johtamisen avainhenkil\u00f6it\u00e4. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikki merkitt\u00e4vimm\u00e4t johtamisen teht\u00e4v\u00e4t edellytt\u00e4v\u00e4t papin ammattitaustaa, vaikka my\u00f6s muille kirkon ammattikunnille tarjoutuu koko ajan enemm\u00e4n vastaavia mahdollisuuksia. T\u00e4m\u00e4kin n\u00e4k\u00f6kulma on hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"Miikka<\/figure>
\n

Miikka Tarpeenniemi<\/strong>
uskonnonpedagogiikan v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, Helsingin yliopisto
seurakuntapastori, Jyv\u00e4skyl\u00e4n seurakunta<\/p>\n\n\n\n

Kuvan copyright: Marika Ij\u00e4s \/ MI suunnittelu<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Tutkimukseen sis\u00e4ltyv\u00e4t julkaisut<\/strong><\/p>\n\n\n\n