Uudistuksen ja uudistamisen ajatukset liittyv\u00e4t l\u00e4heisesti toisiinsa<\/h2>\n\n\n\n
Paavalin kirjeiss\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n yleistermi\u00e4 anakainosis<\/em> (uudistuminen, uudistaminen) tai tarkempia termej\u00e4 kainee ktisis<\/em> (uusi luomus) ja metamorfoo<\/em> (transformaatio, reformaatio) ja sana reformaatio eli uudelleen (re<\/em>) muotoilu (formatio<\/em>) ilmaisee kaikkien n\u00e4iden termien merkityksen parhaiten. Uuden testamentin viitekehyksess\u00e4 k\u00e4site uudistuminen\/reformaatio n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ihmisen luomisen jatkona.<\/p>\n\n\n\n Kristinuskon ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosisatoina reformaatio ja katumus olivat ideologisesti hyvin l\u00e4heiset teemat. V\u00e4hitellen luostariel\u00e4m\u00e4 ja sen eri muunnelmat n\u00e4htiin keinona toteuttaa tehokkaasti n\u00e4it\u00e4 molempia. Kristillinen ajatus uudistumisesta ei kuitenkaan korostunut samassa m\u00e4\u00e4rin kuin henkil\u00f6kohtainen pyhitys tai katumus, sill\u00e4 uudistumisajatukseen liittyi vahvasti my\u00f6s oppi kirkosta Kristuksen ruumiina: se on ikuinen ja olennaisesti muuttumaton, mutta tarvitsee kuitenkin uudistusta el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja kasvuaan varten.<\/p>\n\n\n\n Alun perin yksil\u00f6n uudistumista koskeva ajatus omaksui v\u00e4hitellen voimakkaammin yhteis\u00f6llisemp\u00e4\u00e4 reformaatiota korostavan n\u00e4k\u00f6kulman. N\u00e4in ajatus ihmisen uudistamisesta Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi osana yhteis\u00f6\u00e4 nousi kaikkien keskiajan kristinuskon uudistusliikkeit\u00e4 innoittavaksi teemaksi.<\/p>\n\n\n\n Monet keskiajan hengellisen liikkeet, varsinkin syd\u00e4nkeskiajalla t\u00e4rke\u00e4\u00e4n asemaan nousseet kerj\u00e4l\u00e4isveljest\u00f6t (fransiskaanit, dominikaanit, karmeliitat, augustinolaiset) olivat voimakkaita uudistusliikkeit\u00e4. Kirkon ja yhteiskunnan uudistaminen ja reformaatio olivat jatkuva keskustelunaihe l\u00e4pi koko keskiajan. Kirkon alkuper\u00e4isen hengen heikkenemist\u00e4 koskeva kritiikki oli yleinen teologinen teema kaupungistuvassa Euroopassa ja monet luostarien ja yhteis\u00f6jen uudistajat tai muutoin vallitsevaan tilanteeseen pettyneet hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t kirkon rikkautta, papiston tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4, munkkien el\u00e4m\u00e4ntavan ep\u00e4onnistumista ja paavin vallan korruptoituneisuutta vastaan. Yksi keskeisist\u00e4 aiheista oli keskustelu uskonnollisen el\u00e4m\u00e4n oikeista ja aidoimmista muodoista. Jokainen yhteis\u00f6 tai hengellinen virtaus edusti erilaista hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntapaa, jolle l\u00f6ydettiin raamatulliset juuret ja joka johti vakaumukseen, ett\u00e4 yksi juuri t\u00e4m\u00e4 muoto oli parempi tai ”alkuper\u00e4isempi” kuin joku toinen.<\/p>\n\n\n\n Keskiajan kuluessa n\u00e4ist\u00e4 keskusteluista tuli yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4. 1100- ja 1200-luvuilla kirkko sek\u00e4 sen s\u00e4\u00e4nt\u00f6kunnat ja pappisyhteis\u00f6t pystyiv\u00e4t viel\u00e4 jotenkuten hallitsemaan erilaisia uudistuspyrkimyksi\u00e4. Vedenjakaja pidet\u00e4\u00e4n k\u00f6yhyytt\u00e4 ihannoineen fransiskaaniliikkeen esille nostamat uudistusvaatimukset yhteiskunnan, kirkon ja kristittyjen sis\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n kysymyksist\u00e4. Kyse oli aikansa merkitt\u00e4vimm\u00e4st\u00e4 ja suurimmasta s\u00e4\u00e4nt\u00f6kunnasta ja oleellista oli nimenomaan se, ett\u00e4 he korostivat uudistuksissaan seuraavansa \u201dyksin evankeliumia\u201d.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4llainen \u201dapostolista el\u00e4m\u00e4ntapaa\u201d korostanut reformaation idea levisi 1300-luvulta l\u00e4htien muihin s\u00e4\u00e4nt\u00f6kuntiin ja oli hyvin yleist\u00e4, ett\u00e4 eri yhteis\u00f6t keskittyiv\u00e4t puolustamaan omia teologisia ja poliittisia n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 synnytti ristiriitoja niin s\u00e4\u00e4nt\u00f6kuntien ja kirkon v\u00e4lill\u00e4, s\u00e4\u00e4nt\u00f6kuntien v\u00e4lill\u00e4 ja my\u00f6s s\u00e4\u00e4nt\u00f6kunnissa sis\u00e4isesti. L\u00e4hes kaikki s\u00e4\u00e4nt\u00f6kunnat jakautuivat 1300\u20131500-lukujen aikana uudistuksia vaativiin observantteihin<\/em> ja niit\u00e4 vastustaneisiin ryhmiin. Uudistusaaltoja oli useita.<\/p>\n\n\n\n Kerj\u00e4l\u00e4isveljest\u00f6jen ajattelussa reformaatio tarkoitti samanaikaisesti niin yhteiskunnallisen kuin uskonnollisenkin j\u00e4rjestyksen uudelleenarviointia. Esimerkiksi Dominikaanis\u00e4\u00e4nt\u00f6kunnan uudistaminen alkoi sis\u00e4isen\u00e4 prosessina, mutta v\u00e4hitellen ideologisesti reformaation tarkoituksena oli uudistaa kaikki s\u00e4\u00e4nt\u00f6kunnat ja yhteis\u00f6t, kirkko ja papit sek\u00e4 viimein koko yhteiskunta.<\/p>\n\n\n\n Uudistusmieliset veljet yhdistiv\u00e4t sanan reformaatio kaikkeen mik\u00e4 oli hyv\u00e4\u00e4, oikeaa ja edistett\u00e4v\u00e4\u00e4. My\u00f6s pyhimyskultit valjastettiin uudistuspyrkimysten ajureiksi ja tutkijat ovatkin huomauttaneet, ett\u00e4 monet kanonisoinnit eiv\u00e4t perustuneet pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n esikuvalliseen pyhyyteen vaan riippuivat usein my\u00f6s poliittisista tekij\u00f6ist\u00e4. Viime aikojen keskustelu kirkon uudistamisesta tai uudistumisesta on vieritt\u00e4nyt reformaation k\u00e4sitteen yh\u00e4 kauemmas juuristaan. Samaan aikaan kun ekumeenisessa keskustelussa on haluttu l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 kirkkojen v\u00e4lille ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 syv\u00e4llisemmin kirkon uudistumisen teologiset nyanssit, on luterilaisen kirkkomme sis\u00e4isess\u00e4 keskustelussa menty vastakkaiseen suuntaan.<\/p>\n\n\n\n Monille kirkollinen uudistuminen tai uudistusmielisyys on pinnallinen, usein stereotyyppinenkin tulkinta niin Lutherin kuin laajemmin kristikunnan reformatorisista pyrkimyksist\u00e4. Jeesus, Luther tai muut kristinuskon virtaukset n\u00e4hd\u00e4\u00e4n poliittisena vapautusvoimana, mutta samalla usein unohdetaan Uudessa testamentissa kuvattu teologinen ydin, ett\u00e4 mist\u00e4 uudistamisesta tai uudistumisesta on syvimmilt\u00e4\u00e4n kysymys.<\/p>\n\n\n\n Uudistuksia vastustavat puolestaan toistavat reformaation dogmaattista sankaritarinaa, mutta unohtavat, miten kaikkina aikoina kirkko on ollut my\u00f6s voimakkaasti yhteiskunnallinen uudistusliike ei jarruttaen yhteiskunnallista muutosta vaan vuoropuhelussa vallitsevan kulttuurin kanssa. L\u00e4pi historian kristinusko on tullut todelliseksi aina vallitsevassa kulttuurissa, mutta samalla kirkon ja kristinuskon j\u00e4nnitteisyys s\u00e4ilyy. Kirkko on aina maailmalle vieras \u2013 maailmassa mutta ei maailmasta.<\/p>\n\n\n\n Kirkon uudistumisesta k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 keskustelussa n\u00e4kyy harmillisen yksipuoliset vaatimukset uudistamisen tarpeesta tai sen periaatteellisesta vastustamisesta. K\u00e4sitteell\u00e4 on aina yksil\u00f6llinen, yhteis\u00f6llinen ja yhteiskunnallinen tasonsa, eik\u00e4 niit\u00e4 voida erottaa toisistaan. Reformaatio on teologinen k\u00e4site ja t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa monille harmillisen vaativaa ty\u00f6skentely\u00e4 aiheen parissa \u2013 varsinkin nykyajan kulttuurisesti ja hengellisesti monimuotoistuvassa maailmassa. Protestanttisen reformaation tai luterilaisen itseymm\u00e4rryksen ainutlaatuisuuden korostaminen ei tee oikeutta kristillisen teologian ekumeenisille ydinajatuksille tai sille pitk\u00e4lle kirkon historialle, jossa erilaiset kristilliset yhteis\u00f6t ja kirkkokunnat ovat aina muotoutuneet symbioosissa yhteiskunnallisten muutosten ja mullistusten keskell\u00e4 etsien syvint\u00e4 olemustaan.<\/p>\n\n\n\n Henri J\u00e4rvinen<\/strong> Kirjallisuutta aiheesta:<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kirkollisten lehtien yleis\u00f6nosastoissa ja sosiaalisen median keskusteluissa toistuu sama kaava: joku kertoo tuntevansa olonsa ulkopuoliseksi, toinen vaatii paluuta perinteisiin, kolmas vaatii kirkolta radikaaleja uudistuksia ja k\u00e4sitysten p\u00e4ivityksi\u00e4. V\u00e4liss\u00e4 seisoo kirkko, joka yritt\u00e4\u00e4 olla kaikkea kaikille \u2014 ja eksyy usein itselt\u00e4\u00e4n. Kirkon uudistamisesta on kiistelty niin kauan kuin kirkko on ollut olemassa. Silti jokainen aikakausi ajattelee, […]<\/p>\n","protected":false},"author":459,"featured_media":165518,"template":"","kirkonkellocategory":[21485],"class_list":["post-165517","kirkonkello","type-kirkonkello","status-publish","has-post-thumbnail","hentry","kirkonkellocategory-yleinen"],"acf":[],"yoast_head":"\n
Jos siis tarkastellaan 1500-luvun alussa alkanutta protestanttista reformaatiota, niin on p\u00e4iv\u00e4nselv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kyse ei ollut mist\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4isest\u00e4 keksinn\u00f6st\u00e4 vaan pitk\u00e4st\u00e4 l\u00e4pi keskiajan jatkuneesta teologisesta keskustelusta sek\u00e4 kirkollisesta kehityksest\u00e4, joka sattui saamaan tavanomaista suuremmat poliittiset mittasuhteet. Samalla kyse ei ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n valtapolitiikasta vaan Lutherin, Calvinin ja muiden veikkosten uudistusohjelman ytimess\u00e4 oli vahvasti teologiset ja uskonel\u00e4m\u00e4\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4t kysymykset armosta, pelastuksesta ja vanhurskaudesta. Mutta kuten huomaamme niin t\u00e4ll\u00e4kin teemalla on kristillisyydess\u00e4 pitk\u00e4 historia ja syv\u00e4t juuret, eiv\u00e4tk\u00e4 ne syntyneet tyhj\u00e4st\u00e4, olihan Luther itsekin juuri s\u00e4\u00e4nt\u00f6kuntansa observanttihaaraan kuulunut kerj\u00e4l\u00e4isveli ja halusi ottaa osaa t\u00e4h\u00e4n keskiajan teologiseen paradigmaan.<\/p>\n\n\n\n![\"Henri](\"https:\/\/evl.fi\/plus\/wp-content\/uploads\/sites\/3\/2025\/05\/Henri-Jarvinen-1-1-scaled.jpg\")
<\/figure>
kouluttaja
Kirkon tutkimus ja koulutus<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n\n