{"id":165214,"date":"2023-03-29T05:45:00","date_gmt":"2023-03-29T02:45:00","guid":{"rendered":"https:\/\/evl.fi\/plus\/kirkonkello\/elama-kuiskaa-ja-huutaa\/"},"modified":"2025-08-12T10:50:30","modified_gmt":"2025-08-12T07:50:30","slug":"elama-kuiskaa-ja-huutaa","status":"publish","type":"kirkonkello","link":"https:\/\/evl.fi\/plus\/kirkonkello\/elama-kuiskaa-ja-huutaa\/","title":{"rendered":"El\u00e4m\u00e4 kuiskaa ja huutaa"},"content":{"rendered":"\n
\"varjot.\"<\/figure>\n\n\n\n

El\u00e4m\u00e4n \u00e4\u00e4ni\u00e4 kuuluu jatkuvasti: kuulluksi tulemisen tarvetta; ahdistusta kriisien keskell\u00e4 ja toivon kaipuuta; luottamusta ja toivetta kirkon toimijoihin ihmisi\u00e4 auttavina tahoina, samalla vieraantumista kirkon kielest\u00e4 ja ajattelusta.<\/p>\n\n\n\n

Siunauksen signaalit -tulevaisuusselontekoa (2022) tehtiin muun muassa ty\u00f6pajakeskusteluissa eri puolilla Suomea. Keskusteluissa v\u00e4littyi ihmisten toive siit\u00e4, ett\u00e4 kirkolla olisi tulevaisuus. Sen n\u00e4htiin olevan yhteydess\u00e4 ihmisten kuuntelemiseen. Monet ilmaisivat luottamusta siihen, ett\u00e4 kirkon kiinnostus ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4 kohtaan on vilpit\u00f6nt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Siunauksen signaalit -aineistossa todetaan, ett\u00e4 sek\u00e4 ty\u00f6pajakeskusteluiden osallistujat ett\u00e4 fasilitoijat yll\u00e4ttyiv\u00e4t siit\u00e4, miten toisilleen tuntemattomat ihmiset halusivat keskustella avoimesti heid\u00e4n arkeaan koskettavista mutta my\u00f6s perimm\u00e4isist\u00e4 kysymyksist\u00e4, kun sille luotiin turvallinen tila (Siunauksen signaalit 2022). Minua ei yll\u00e4t\u00e4 lainkaan, ett\u00e4 ihmiset ovat valmiita kertomaan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n ja kokemuksistaan, kun heilt\u00e4 kysyt\u00e4\u00e4n niist\u00e4 kiinnostuneesti ja luodaan tila kertoa.<\/p>\n\n\n\n

Eletyt pandemiavuodet suuntasivat katsetta siihen, mist\u00e4 halutaan pit\u00e4\u00e4 kiinni, kun el\u00e4m\u00e4n edellytykset muuttuvat. Kirkon tutkimuskeskuksen tekem\u00e4n valtakunnallisen kyselyn perusteella suomalaisten odotukset kirkkoa kohtaan painottuivat ennen kaikkea auttamiseen: T\u00e4rkeimmiksi koettiin asiointiapu eristyksiss\u00e4 oleville, taloudellinen tuki v\u00e4h\u00e4varaisille ja ruoka-apu. My\u00f6s kirkon antama henkinen ja hengellinen tuki koettiin varsin t\u00e4rke\u00e4ksi kriisiaikana (Salom\u00e4ki, Hyt\u00f6nen, Ketola, Salminen, Sohlberg 2020).<\/p>\n\n\n\n

Vanhat juuret, uudet versot<\/h2>\n\n\n\n

Kaikki t\u00e4m\u00e4 vahvistaa ajatustani, ett\u00e4 ihmisten tarinat tarvitsevat entist\u00e4 enemm\u00e4n kuulijoita, ja vaikeissa tilanteissa tarvitaan osaavaa tukea. Sit\u00e4 on totuttu kutsumaan kirkon piiriss\u00e4 sielunhoidoksi, vahvalla diakonisella s\u00e4vyll\u00e4. Sana sielunhoito tuntuu monista jo kovin vieraalta tai vieraannuttavalta, mutta asia on t\u00e4ytt\u00e4 t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Siin\u00e4 on kirkolla paikka, hienot juuret ja luovan kasvun mahdollisuudet.<\/p>\n\n\n\n

Sielunhoidollinen ty\u00f6ote ja sielunhoidon sis\u00e4ll\u00f6t eiv\u00e4t taivu yhteen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4n tai pakettiin, kun kyse on enemm\u00e4n el\u00e4misest\u00e4 ihmisten kanssa ja mit\u00e4 moninaisimmista tilanteista, keskusteluista ja tekemisest\u00e4, aina sen mukaan, mik\u00e4 on tilanteessa tarpeen. Juuria unohtamatta, koska sielunhoito kytkeytyy kirkon teht\u00e4v\u00e4\u00e4n ja Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloon t\u00e4ss\u00e4 todellisuudessa. Mill\u00e4\u00e4n tavalla takertumatta \u201dty\u00f6alojen\u201d rajoihin, niiden aika on mennyt.<\/p>\n\n\n\n

Minulle sielunhoito on kontekstuaalista teologiaa, eletty\u00e4 teologiaa, jossa ihmisten tarinat n\u00e4kyv\u00e4t ja kuuluvat. Sielunhoito on sit\u00e4, ett\u00e4 katsotaan yhdess\u00e4 ihmisten kanssa el\u00e4m\u00e4\u00e4 sellaisena, kun se on pyyt\u00e4en ja toivoen Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloa kaikkeen. Arkisena ty\u00f6nimen\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n sanaparia henkinen ja hengellinen tuki, jos yrit\u00e4n sanoa toisin sanoin jotain sielunhoidon olemuksesta.<\/p>\n\n\n\n

Ajattelua, taitoa, osaamista<\/h2>\n\n\n\n

Sielunhoidollisuus on ennen kaikkea asenne ja ty\u00f6tapa, se on ajattelua ja taitoa. Se vahvistuu tai on vahvistumatta kohtaamisten my\u00f6t\u00e4: miten n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ja kuullaan ihmisten todellisuus, millaisia johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 siit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n. Sielunhoidollisuus edellytt\u00e4\u00e4 halua ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, halua kuunnella, valmiutta arvostaa muutakin kuin omaa ajattelua, itsetuntemusta. Kaikkea t\u00e4t\u00e4 voi opiskella ja treenata. Sielunhoidollisuus edellytt\u00e4\u00e4 turvallisuutta sen suhteen, ett\u00e4 Jumalaa ei tarvitse puolustaa tai p\u00f6nkitt\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 auttaa kuulemaan toisen kokemusta.<\/p>\n\n\n\n

Sielunhoidolle k\u00e4y huonosti, jos sit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4n\u00e4, taitona, jota ei tarvitse opiskella ja harjoitella. Silloin k\u00e4yd\u00e4\u00e4n soitellen sotaan. Pappeina nuoret, i\u00e4st\u00e4 riippumatta, tuovat usein esiin ahdistuksen siit\u00e4, ett\u00e4 saman tien t\u00f6it\u00e4 aloittaessaan he kohtaavat ihmisi\u00e4 traagisissa tilanteissa, el\u00e4m\u00e4n iskujen alla. Jos aiempaa osaamista on kertynyt edellisess\u00e4 ammatissa ja opinnoissa, on levollisempaa asettua kuulijaksi. Kaikilla ei ole t\u00e4t\u00e4 taustaa. Muissa kirkon ammateissa toimivilla on samantyyppisi\u00e4 kokemuksia. Perustutkinnolla p\u00e4\u00e4see alkuun, mutta ty\u00f6el\u00e4m\u00e4 heitt\u00e4\u00e4 silmille vaikka mit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kirkon luovuttamaton paikka on olla siin\u00e4, miss\u00e4 monenlainen suru, kuolema, kriisit ja el\u00e4m\u00e4n k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ovat j\u00e4risytt\u00e4neet ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4. Usein paras apu tulee l\u00e4heisilt\u00e4 ja yst\u00e4vilt\u00e4, mutta tavattoman monelle seurakunnan ty\u00f6ntekij\u00e4 tai vapaaehtoinen vastuunkantaja voi olla se ulkopuolinen ihminen, joka kest\u00e4\u00e4 kuunnella ja etsi\u00e4 tilanteessa huomisen p\u00e4iv\u00e4n toivoa. Ei n\u00e4iss\u00e4 paikoissa voi olla levollisesti, jos ei niihin ole voinut valmistautua osaamista kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Ei n\u00e4iss\u00e4 paikoissa voi jaksaa, jos takana ei ole ty\u00f6yhteis\u00f6n yhteist\u00e4 ajattelua, mielek\u00e4st\u00e4 ty\u00f6njakoa ja riitt\u00e4vi\u00e4 tuen mahdollisuuksia ty\u00f6ntekij\u00f6ille ja kuulijan paikalla toimiville vapaaehtoisille vastuunkantajille. Sielunhoidon ei pid\u00e4 olla yksityisyritteli\u00e4isyytt\u00e4 tai solistihommaa.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 ja nyt<\/h2>\n\n\n\n

On turha haikailla pysymist\u00e4 siin\u00e4, mist\u00e4 on jo kuljettu ohi. Ihmisten ajattelu muovautuu, tietenkin. Kirkon ty\u00f6kulttuurin pit\u00e4\u00e4 olla ajan tasalla. Niille, jotka valitsevat olla edelleen kirkossa t\u00f6iss\u00e4, t\u00e4m\u00e4 merkitsee aina vaan kirjavampien todellisuuksien kohtaamista muissa ihmisiss\u00e4. Olen iloinen, ett\u00e4 monet kohtaamani kirkon ty\u00f6ntekij\u00e4t eiv\u00e4t pid\u00e4 t\u00e4t\u00e4 uhkana vaan tosiasiana, joka vahvistaa luovuutta. Kun t\u00e4t\u00e4 kokemusta p\u00e4\u00e4see jakamaan ty\u00f6tovereiden kanssa, syntyy uutta hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ihmisen perustarpeet eiv\u00e4t muutu, vaikka todellisuus ymp\u00e4rill\u00e4 monimutkaistuu. T\u00e4st\u00e4 ne kertovat, kuiskaukset ja huudot, jotka etsiv\u00e4t kuuntelijaa. Jos seurakunnat p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t olla entist\u00e4 vahvemmin ihmisten tukena \u2013 se on valinta, joka toteutuu p\u00e4\u00e4t\u00f6sten kautta \u2013 sille on rakennettava entist\u00e4 enemm\u00e4n tilaa, aikaa ja paikkoja, ihmisi\u00e4, osaamista. Ei niin, ett\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n rajattomasti, entist\u00e4 enemm\u00e4n. Mieluummin niin, ett\u00e4 on rauhassa mietitty, miten tehd\u00e4\u00e4n se, mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n. Niin, ett\u00e4 uskalletaan luopua jostakin, ett\u00e4 saadaan uudelle tilaa.<\/p>\n\n\n\n

Vapaaehtoisten vastuunkantajien jaksamiseen on taidettu kiinnitt\u00e4\u00e4 paikoin paremmin huomiota kuin seurakunnalta palkkaa saavien jaksamiseen ja hyvinvointiin? Kenenk\u00e4\u00e4n resilienssi ei pysy kunnossa vain sill\u00e4, ett\u00e4 on ty\u00f6suhteessa seurakuntaan. Yh\u00e4 enemm\u00e4n tarvitaan yhteis\u00f6n yhteist\u00e4 puhetta ja tekoja sitkeyden ja palautumiskyvyn vahvistamiseksi. Yksil\u00f6suoritusten ja yksin\u00e4isyyden ajan pit\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 taakse (Jansa 2020).<\/p>\n\n\n\n

\"Sirkku<\/figure>
\n

Sirkku Tukiainen<\/strong>
Sielunhoidon kouluttaja
Kirkon tutkimus ja koulutus<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Ajatusten viritt\u00e4jin\u00e4:<\/h3>\n\n\n\n