Kun ihminen astuu kirkon tai seurakunnan ovesta sis\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi ensimm\u00e4isen\u00e4 kokea? Pit\u00e4isik\u00f6 h\u00e4nen tuntea olevansa ihmisen\u00e4 tervetullut vai arvioitavana? T\u00e4m\u00e4 kysymys on py\u00f6rinyt mieless\u00e4ni usein viime aikoina, kun olen saanut olla mukana pohtimassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuutta osana kirkon strategiaty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kysymys ei ole vain kirkon tulevaisuudesta. Kysymys on meist\u00e4 ihmisist\u00e4, sinusta ja minusta. <\/p>\n\n\n\n
Huomaan, ett\u00e4 osallistun t\u00e4h\u00e4n keskusteluun monesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Enk\u00e4 edes osaa ja tarvisiko edes valita, mik\u00e4 niist\u00e4 on tulokulmani k\u00e4rki. Olen ihminen, mies, romani, suomalainen, diakonissa ja entinen kirkon ty\u00f6ntekij\u00e4. Olen saanut tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 kirkon sis\u00e4ll\u00e4 palvellen suomalaisia ihmisi\u00e4 hyvin erilaisissa el\u00e4m\u00e4ntilanteissa. Olen kohdannut ihmisi\u00e4 silloin, kun el\u00e4m\u00e4 on ollut t\u00e4ynn\u00e4 iloa ja kiitollisuutta, mutta my\u00f6s silloin, kun sanat ovat loppuneet kesken ja tulevaisuus n\u00e4ytt\u00e4nyt ep\u00e4varmalta, miss\u00e4 kyyneleet ovat puhuneet enemm\u00e4n kuin sanat. N\u00e4iss\u00e4 kohtaamisissa olen oppinut, ett\u00e4 ihmisten syvimm\u00e4t kysymykset eiv\u00e4t ole juurikaan muuttuneet, vaikka maailma ymp\u00e4rill\u00e4 muuttuu jatkuvasti.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 juuri siksi olen kokenut erityisen merkitykselliseksi sen, ett\u00e4 saan olla mukana rakentamassa suuntaa kirkolle, joka on vuosisatojen ajan kulkenut suomalaisen yhteiskunnan rinnalla.<\/p>\n\n\n\n
Samalla kannan mukanani my\u00f6s oman yhteis\u00f6ni kokemuksia. Romanien ja kirkon yhteinen historia Suomessa on monivivahteinen. Siihen sis\u00e4ltyy hengellist\u00e4 kotia, yhteytt\u00e4 ja v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4, mutta my\u00f6s ulkopuolisuuden kokemuksia ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka eiv\u00e4t aina ole kohdelleet romaneita yhdenvertaisesti. Historiaa ei voi muuttaa, eik\u00e4 sit\u00e4 pid\u00e4k\u00e4\u00e4n kaunistella. Mutta sen kanssa voi oppia el\u00e4m\u00e4\u00e4n rehellisesti ja sen katsoa rohkeasti tulevaisuuteen. <\/p>\n\n\n\n
Siksi koen t\u00e4rke\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s Suomen virallisten v\u00e4hemmist\u00f6jen \u00e4\u00e4ni kuuluu silloin, kun kirkon tulevaisuutta rakennetaan. Kansankirkko ei ole vain enemmist\u00f6n kirkko. Sen pit\u00e4isi parhaimmillaan olla kirkko, jossa jokainen voi tunnistaa jotain omastaan ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikkansa yhteisess\u00e4 tarinassa.<\/p>\n\n\n\n
Strategiaty\u00f6st\u00e4 puhuttaessa keskustelu k\u00e4\u00e4ntyy helposti rakenteisiin, j\u00e4senm\u00e4\u00e4riin, hallintoon tai talouteen. N\u00e4m\u00e4 ovat t\u00e4rkeit\u00e4 asioita, mutta ne eiv\u00e4t lopulta ole kirkon ydin tai olemassaolon syy. Kirkko ei ole olemassa itse\u00e4\u00e4n varten.<\/p>\n\n\n\n
Olen pohtinut paljon sit\u00e4, mit\u00e4 kansankirkko tarkoittaa aikana, jolloin yh\u00e4 harvempi suomalainen kokee kuuluvansa mihink\u00e4\u00e4n yhteis\u00f6\u00f6n itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti. Voiko kirkko edelleen olla koko kansan kirkko? Ja jos voi, mit\u00e4 se meilt\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4?<\/p>\n\n\n\n
Ainakaan vastaus ei l\u00f6ydy siit\u00e4, ett\u00e4 kirkko yritt\u00e4isi olla kaikkea kaikille. Eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 se vet\u00e4ytyisi omiin poteroihinsa. Jotain muuta tarvitaan. Tarvitaan viisautta erottaa olennainen ep\u00e4olennaisesta. Onneksi Jumala on luvannut antaa viisautta, kun sit\u00e4 pyyd\u00e4mme. <\/p>\n\n\n\n
Minun n\u00e4k\u00f6kulmastani kirkon tulevaisuutta ei rakenneta luopumalla siit\u00e4, mik\u00e4 tekee kirkosta kirkon. Kirkon perusteht\u00e4v\u00e4 ei ole muuttunut. Sen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on edelleen julistaa evankeliumia, v\u00e4litt\u00e4\u00e4 Jumalan rakkautta ja kutsua ihmisi\u00e4 yhteyteen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Jos t\u00e4st\u00e4 luovutaan, menetet\u00e4\u00e4n jotakin korvaamatonta, pohja, kallio ja perusta. <\/p>\n\n\n\n
Mutta yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on kysy\u00e4, millaisia esteit\u00e4 me joskus itse rakennamme ihmisten ja kirkon v\u00e4lille.<\/p>\n\n\n\n
Romanina olen joskus miettinyt, kuinka paljon rohkeutta v\u00e4hemmist\u00f6\u00f6n kuuluvalta ihmiselt\u00e4 vaaditaan astua tilaan, jossa ei ole t\u00e4ysin varma, tuleeko n\u00e4hdyksi omana itsen\u00e4\u00e4n vai jonkin ennakkok\u00e4sityksen kautta. Luulen, ettei t\u00e4m\u00e4 kokemus ole vieras monelle muullekaan ihmiselle. Jokainen meist\u00e4 kantaa mukanaan jotakin, mik\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ep\u00e4varmuutta: taustaa, el\u00e4m\u00e4ntilannetta, ep\u00e4onnistumisia, kysymyksi\u00e4 tai keskener\u00e4isyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Siksi palaan yh\u00e4 uudelleen yhteen ajatukseen. Kirkon kynnyksen pit\u00e4isi olla matala, mutta sen sanoman ei tarvitse olla ohut. Meill\u00e4 on maailman parhain sanoma!<\/p>\n\n\n\n
Ihmisen pit\u00e4isi voida tulla kirkkoon hyvine ja huonoine puolineen, vahvuuksineen ja s\u00e4r\u00f6ineen. Ei siksi, ett\u00e4 kaikki olisi yhdentekev\u00e4\u00e4, vaan siksi, ett\u00e4 kristinuskon ytimess\u00e4 on armo. Kirkko ei ole t\u00e4ydellisten ihmisten yhteis\u00f6. Se on yhteis\u00f6 tai pikemminkin sairaala, jossa keskener\u00e4iset ihmiset etsiv\u00e4t yhdess\u00e4 Jumalaa.<\/p>\n\n\n\n
Juuri t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4en strategiaty\u00f6n suurimman mahdollisuuden. Ei siin\u00e4, ett\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isimme t\u00e4ydelliset vastaukset kaikkiin tulevaisuuden kysymyksiin. Vaan siin\u00e4, ett\u00e4 uskallamme kysy\u00e4 oikeita kysymyksi\u00e4. Millainen kirkko olemme niille, jotka jo ovat mukana? Millainen kirkko olemme niille, jotka ovat l\u00e4hteneet? Ja millainen kirkko olemme niille, jotka eiv\u00e4t ole koskaan kokeneet kuuluvansa joukkoon?<\/p>\n\n\n\n
En tied\u00e4, milt\u00e4 kirkko n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Enk\u00e4 usko, ett\u00e4 kukaan muukaan tiet\u00e4\u00e4. Mutta tied\u00e4n, ett\u00e4 ihmiset tulevat silloinkin etsim\u00e4\u00e4n samoja asioita kuin t\u00e4n\u00e4\u00e4n: merkityst\u00e4, toivoa, yhteytt\u00e4, anteeksiantoa ja rakkautta. Ihmist\u00e4 suurempaa; Jumalaa. <\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 strategiaty\u00f6n t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4 ei olekaan ennustaa tulevaisuutta. Ehk\u00e4 sen teht\u00e4v\u00e4 on auttaa kirkkoa tunnistamaan, mik\u00e4 on niin arvokasta, ett\u00e4 siit\u00e4 kannattaa pit\u00e4\u00e4 kiinni my\u00f6s silloin, kun ymp\u00e4rill\u00e4 kaikki muuttuu.<\/p>\n\n\n\n
Siksi olen kiitollinen siit\u00e4, ett\u00e4 saan olla mukana t\u00e4ss\u00e4 keskustelussa. Romanina. Diakonina. Kirkon ty\u00f6ntekij\u00e4n\u00e4. Suomalaisena.<\/p>\n\n\n\n
Ja ehk\u00e4 ennen kaikkea ihmisen\u00e4, joka uskoo, ett\u00e4 kirkon parhaat p\u00e4iv\u00e4t eiv\u00e4t synny siit\u00e4, ett\u00e4 se muuttuu maailman kaltaiseksi, vaan siit\u00e4, ett\u00e4 se osaa kohdata maailman ihmiset. Ai miten? Lainaan itselleni t\u00e4rke\u00e4n esikuvan sanoja – romanitaustaisen pienen nunnan; \u00c4iti Teresan, sanoja: n\u00e4hd\u00e4kseni jokaisessa ihmisess\u00e4 Kristuksen k\u00e4rsiv\u00e4t kasvot. <\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
Kirjoittaja on ihmisoikeuspuolustaja ja ukki, EH\/SH, Diakonissa YAMK, sek\u00e4 kirkon strategian ohjausryhm\u00e4n j\u00e4sen.<\/em><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kun ihminen astuu kirkon tai seurakunnan ovesta sis\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi ensimm\u00e4isen\u00e4 kokea? Pit\u00e4isik\u00f6 h\u00e4nen tuntea olevansa ihmisen\u00e4 tervetullut vai arvioitavana? T\u00e4m\u00e4 kysymys on py\u00f6rinyt mieless\u00e4ni usein viime aikoina, kun olen saanut olla mukana pohtimassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuutta osana kirkon strategiaty\u00f6t\u00e4. Kysymys ei ole vain kirkon tulevaisuudesta. Kysymys on meist\u00e4 ihmisist\u00e4, sinusta ja minusta. […]<\/p>\n","protected":false},"featured_media":189024,"template":"","blogcategory":[27477],"blogtag":[],"class_list":["post-189040","blog","type-blog","status-publish","has-post-thumbnail","hentry","blogcategory-strategia27-32"],"acf":{"writer":"Mertsi \u00c4rling"},"yoast_head":"\n