Teatteri surun käsittelyn välineenä

Teatteri osana surun käsittelyä   – Tämä elämä – esitys

Anne Lappalainen

Teksti pohjautuu opinnäytetyöhön ”Teatteri osana surun käsittelyä”.

Opinnäytetyössäni käsittelen surua ilmiönä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkijan kysymykseni on: Miten teatteri voi olla osana surun käsittelyä? Pureudun omiin havaintoihini surun kokemuksista ja siitä, miten surua saa ilmaista. Mietin myös, onko surun ilmaiseminen edes mahdollista tai sallittua? Surrako vaiko ei surra?

Menetelmä – surun näyttämöllistäminen – on osa opinnäytetyötäni, jonka filosofinen lähestymistapa on fenomenologinen ja siinä lähtökohtana ovat omat kokemukset. Narratiivisuus näkyy kirjoittajan henkilökohtaisina kertomuksina ja kvalitatiivisuus todellisena elämänä, jossa tutkijan omat kokemukset ovat ensiarvoisen tärkeitä. J.W.Jamesin ja R.Friedmannin mukaan surun työstämisen tarkoituksena on voida paremmin. Sen työstämisen tavoitteena on saada elämälle uusi sisältö, niin että voi muistella menetettyä ilman ahdistusta ja huonoa omaatuntoa.

Kuoleman kohdannut kokee usein jäävänsä yksin omien ajatustensa ja tuntemustensa kanssa. Tässä menetelmässä valmistetaan esitys, jonka aikana annetaan tilaa surulle. Esityksessä kuunnellaan musiikkia ja ollaan yhdessä runojen ja kahvin äärellä. Tavoitteena on musiikin ja runojen avulla antaa tilaa erilaisille tunteille: viha, katkeruus, sisarkateus, ilo, huojennus, helpotus. Kaikki tunteet ovat sallittuja.

Tämä elämä – esitys

Tämä Elämä – esityksen aiheena on suru, kuolema ja menetys. Esitys sisältää runoja, musiikkia ja kuvia, jotka vuorottelevat keskenään. Alkuperäisessä esityksessä Tämä Elämä sisälsi runoja syntymästä hitaaseen hiipumiseen ja lopulta kuolemaan Toivoa ja tietoisuutta toispuoleisesta pitää yllä enkelihahmo, joka sanoo auttavansa pyydettäessä. Ryhmänjäsenet saavat halutessaan osallistua esitykseen, joko sen tekijöinä tai esimerkiksi yhteislaulujen kautta. He voivat antaa oman nimensä esiintyjien käyttöön. Esityksen aikana voidaan juoda kahvia ja teetä.  Esityksen jälkeen ryhmäläisillä on mahdollisuus keskustella esityksen nostattamista tunteista, kertoa omista kuolleista läheisistään, jakaa surukokemuksia ja sitä, miten kuolema on vaikuttanut heidän elämäänsä. 

Mitä tarvitset menetelmän toteuttamiseen

Tarvitset surua käsittelevän esityksen, esimerkiksi Tämä elämä, jota ryhmänjäsenet voivat seurata samanaikaisesti. Tarvitset myös vadin, jossa on lämmintä vettä ja pyyhkeen, johon kuivata kädet. Sen lisäksi tarvitset maalarinteippiä, johon voit kirjoittaa ryhmäläisten nimet. Ryhmäläiset liimaavat teipin rintapieleensä, niin että esiintyjät näkevät helposti heidän nimensä. Lisäksi tarvitset kahvia, sokeria, maitoa ja pullaa kahviehtoolliseen. Esityksen kohderyhmänä ovat kaikki aikuiset, jotka haluavat käsitellä suruaan yhdessä muiden ihmisten kanssa. Ryhmäkoko voi vaihdella. 

Tilan on hyvä olla tarpeeksi suuri, jotta tuolit voidaan asetella puolikaaren muotoon. Tarvitaan piano ja kaiutin usb-liitännällä.

Kokemukseni mukaan yleisö lähti käsittelemään surun kokemuksiaan rohkeasti. Kanssaihmiset kuuntelivat kunnioittavasti vuorollaan muiden kertomuksia. Esitys herätti tunteita, joita sai jakaa muun yleisön kanssa. Yksittäiset henkilöt uskalsivat jakaa tuskallisimpiakin tunteitaan. Keskusteluista tuli antoisia ja syvällisiä. Ohjaajan on hyvä rohkaista surevia jatkamaan puhumista, itkemään yhdessä ja jakamaan tarinoita toistensa kanssa. Esityksen jälkeen kaikki eivät halua jakaa ajatuksiaan ääneen, myös hiljaa oleminen on sallittua. Ohjaajan tulee perehtyä surun ja kuoleman käsittelyyn etukäteen. Lisäksi ohjaajan on tärkeää tutkia mitä itse ajattelee kuolemasta, millaisia suruja on kokenut ja millaisia tunteita kuolema ja suru herättää. Ohjaajalla tulee olla kykyä ottaa vastaan ja käsitellä yleisöstä nousevia tunteita. Ohjaajan tulee tarvittaessa muistuttaa hyvän käytöksen säännöistä. On tärkeää pyrkiä luomaan tilanteesta ja hetkestä turvallinen.  

Mallia voisi kehittää edelleen siten, että ryhmän jäsenet voisivat itse valita tekstejä, lauluja ja kuvia, joiden avulla he voisivat tutkia omaa suruaan ja kertoa siitä toisille. Itse valittujen tuotosten pohjalta voisi myös rakentaa esityksen. Myös ryhmän ohjaaja voi tuoda ryhmäläisille valmista materiaalia, josta ryhmäläiset voivat valita itseään puhuttelevimmat ja omaa suruaan parhaiten kuvaavat tuotokset. 

Lähteet:
Anne Lappalainen, Teatteri osana surun käsittelyä (opinnäytetyö, Theseus) 
Teatteri, joka toteuttaa tarinasi, ET 4/2004
Helena Anhava, Eikä kukaan palaa
Surun monet muodot – sydän.fiLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Potilaanlaakarilehti.fiLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Mielenterveystalo.fiLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Hidastaelamaa.fiLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Kirjoittaja: Anne Lappalainen, musiikinmaisteri, musiikin – ja ilmaisutaidonopettaja