Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Kirkon työtekijät tarjoavat tukea, jota kutsutaan sielunhoidoksi. Se voi olla emotionaalista, hengellistä, tiedollista ja konkreettista tukea. Tavallisesti sielunhoito toteutuu keskustelutukena, jossa huomioidaan ihmisen koko elämäntilanne. Keskustelu on luottamuksellinen. Sielunhoitoa seurakunnassa tekevät kirkon tehtävään kouluttamat työntekijät ja vapaaehtoiset seurakuntalaiset.
Sielunhoidollisen keskustelun kirkon työntekijän kanssa voi käydä seurakunnan tilassa. Hänet voi kutsua myös kotiin. Keskusteluaika on hyvä sopia etukäteen.
Joskus sielunhoito toteutuu ryhmässä. Seurakuntä järjestää esimerkiksi sururyhmiä, pareille tarkoitettuja ryhmiä tai muita elämäntilanteeseen liittyvä ryhmiä. Niiden avulla tuetaan henkistä ja hengellistä hyvinvointia ja autetaan osallistujia löytämään elämäänsä kannattelevia voimavaroja. Ryhmissä toteutuu vertaistuki.
Kirkon sielunhoitajat osallistuvat paikallisesti henkisen huollon toimintaan. Monilla kirkon työntekijöillä on työnohjaajan koulutus ja he antavat yksilö- ja ryhmätyönohjausta.
Toisinaan kaipaa yksinäisyyttä ja aikaa olla itsekseen. Toisinaan yksinäisyyttä on liikaa ja kaipaa toisten ihmisten seuraa.
Seurakunnan toimintaan voi mennä mukaan, vaikka se ei olisi ennalta tuttua. Jos lähteminen omasta kodista on vaikeaa, työntekijän voi kutsua käymään. Hänen kanssaan voi jutella ja mikäli haluaa vaikka rukoilla yhdessä. Joskus on luontevaa jutella kahvikupin ääressä.
Läheisen kuolemaan liittyy aina surua. Suru voi olla monenlaista, eikä yhtä oikeaa tapaa surra ole olemassa.
Läheisen menettäneille tarkoitettuja sururyhmiä järjestetään useissa seurakunnissa. Tavallisesti samantapaisen menetyksen kokeneet muodostavat oman ryhmänsä. Siihen vaikuttaa esimerkiksi tapa, jolla läheinen on kuollut. Esimerkiksi äkillinen ja odottamaton kuolema tai itsemurhan kautta tapahtunut kuolema ovat surevalle erilaisia kokemuksia, kuin kuolema, joka on ollut ennakoitavissa. Tilanteen jakaminen vertaisten kanssa usein helpottaa. Joissakin seurakunnissa toimii myös lasten ja nuorten sururyhmiä. Sururyhmiä voidaan toteuttaa yhteistyössä järjestöjen kanssa.
Läheisen omaishoitajana toimiminen on rikasta, mutta toisinaan myös raskasta. Omainen kantaa usein suurimman vastuun arjesta. Toisesta huolehtiminen on sitovaa ja voi viedä paljon aikaa ja voimavaroja. Seurakunnat järjestävät omaisille erilaista virkistystoimintaa, kuten retkiä tai leirejä. Työntekijöiden kanssa voi myös jutella luottamuksellisesti.
Yksittäisenä työntekijänä ja työyhteisön jäsenenä on välillä tarve pohtia työhön ja työntekemiseen liittyviä asioita. Siinä auttaa työnohjaus. Se voi toteutua joko yksilö- tai ryhmätyönohjauksena. Ryhmä muodostuu usein jonkun tietyn työpaikan työntekijöistä tai tiimistä.
Monilla kirkon työntekijöillä on työohjaajan koulutus ja he antavat työnohjausta. Työnohjauksesta tehdään sopimus ja sitä arvioidaan.
Kirkon työ on työtä ihmisten kanssa. Siinä edellytetään hyviä vuorovaikutustaitoja ja toimintaympäristön lukutaitoa. Eri ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa työskenteleminen kehittää erilaista osaamista. Esimerkiksi kirkon sairaalappien erityisiä osaamisalueita ovat asiakas- ja toimintaympäristölähtöinen vuorovaikutusosaaminen, psykososiaalisen tuen ja kriisityön osaaminen. Lasten ja nuorten kanssa työskentelevien osaaminen liittyy enemmän lasten ja nuorten elämänkysymysten käsittelyyn. Kirkon työntekijät toimivat kouluttajina osaamisalueisiinsa liittyvissä teemoissa.
Seurakunnan työntekijät osallistuvat useilla paikkakunnilla henkisen huollon toimintaan. HeHu on henkisen ensiavun antamista onnettomuuden jälkeen. Se on myös konkreettista auttamista ja tukea.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä