Mitä sielunhoito on?
Sielunhoito tapahtuu kirkon elämässä. Sielunhoitoa tekevät virkavastuulla kirkon työntekijät sekä vapaaehtoiset seurakuntalaiset. Sielunhoidollinen orientaatio on asettumista kuuntelevaan, vastaanottavaan ja toista ihmistä kunnioittavaan läsnäoloon.
Sielunhoito perustuu läsnäoloon. Sielunhoidon työtapoja ovat keskustelu, kuunteleminen, hengellinen ohjaus, ratkaisukeskeinen auttaminen, tunteiden vastaanottaminen. Asiakkaan toivoessa rukoileminen, virsien laulaminen, ehtoollisen vietto, Raamatun lukeminen. Sairaalassa ja hoivalaitoksissa voidaan viettää ehtoollista, toimittaa öljyllä voitelu tai saattohartaus.
Sielunhoidon arvoja ovat:
- Elämän läpäisevä toivo
- Lohdutus
- Valikoimaton lähimmäisen rakkaus
Sielunhoidon eettiset periaatteet
- Luottamus
- Kunnioitus
- Tasavertainen kohtaaminen
- Ihmisen hyvään pyrkiminen
Sielunhoito perustuu ehdottomaan luottamukseen, se on toista ihmistä ja hänen valintojaan kunnioittavaa. Sielunhoidossa ihminen kohdataan hyväksyvästi hänen uskonnollisesta tai muusta vakaumuksestaan riippumatta.
Sielunhoitoon tuleva on sielunhoitosuhteessa aktiivinen toimija omaa elämäänsä koskevien valintojen suhteen.
Sielunhoitotilanteeseen ei varsinaisesti kuulu opetus ja neuvominen. Sen sijaan sielunhoitaja voi antaa tietoa asioista ja hänen tehtävänsä on tarvittaessa ohjata muun avun ja tuen piiriin.
Sielunhoito on yksi kirkon tapa pitää huolta ihmisistä. Sielunhoidon kautta seurakunta toteuttaa kristillistä uskoa lähimmäisen rakkautena.
Koulutus
Peruskoulutuksena on kirkon virkaan ja työtehtäviin soveltuva koulutus, esimerkiksi teologian maisteri, diakoniatyöntekijä, lastenohjaaja, suntio ja lisäksi kirkon toteuttama sielunhoidon koulutus. Sielunhoidon erityistehtävissä toimii laajasti täydennyskoulutettuja kirkon työntekijöitä. Heidän koulutuksestaan vastaa kirkko. He toimivat sairaaloissa, vankiloissa, kehitysvammaisten yksiköissä, oppilaitoksissa, perheasianneuvottelukeskuksissa ja puolustusvoimissa. Tehtävässä olleessaan he pitävät työkykyään yllä työnohjauksen ja jatkuvan kouluttautumisen avulla. Kirkko järjestää laajaa täydennyskoulutusta (2-3 vuotta) myös seurakunnassa toimiville sielunhoitotyötä tekeville työntekijöille.
Sielunhoidon vapaaehtoinen saa tehtäväänsä peruskoulutuksen. Tehtävässä ollessaan hän saa täydennyskoulutusta ja säännöllistä työnohjausta ja tukea. Vapaaehtoisten koulutuksesta vastaa seurakunta.
Sielunhoidon aihealueet
Sielunhoidon ydin on työntekijän ja asiakkaan luottamuksellinen sielunhoitosuhde, jossa ihminen voi käsitellä kaikkia elämäänsä liittyviä asioita ja saada sielunhoidollista tukea. Sielunhoito on tukea, jossa käsitellään ihmisen psyykkiseen, henkiseen ja hengelliseen kokemistodellisuuteen liittyviä asioita. Keskusteluissa voidaan puhua ihmissuhteista, työstä, luopumisesta, elämän valinnoista, sairaudesta, Jumala-suhteesta, surusta ja ilosta, siis kaikesta, mitä elämässä on. Sielunhoito on asiakaslähtöistä. Sielunhoitoon tuleva valitsee itse asiat, joista hän haluaa keskustella.
Sielunhoito voi olla yksilön kanssa tehtävää työtä tai ryhmissä tapahtuvaa sielunhoitoa (esimerkiksi sururyhmä, kriisiryhmä). Sielunhoito voi tapahtua kasvokkain, verkossa ja puhelimitse.
Sielunhoidon taustalla vaikuttava teologinen ajattelu
Sielunhoidon perustana on luterilainen teologia, jossa sielunhoito tarkoittaa sitä, että ihmiset tukevat toisiaan elämän ongelmissa. Toisen ihmisen avuntarve on lähtökohta ja oikeutus sielunhoidolle ja ohjaa sitä.
Sielunhoidossa teologia ja usko ovat yhteydessä elettyyn elämään, joka on alati muuttavaa ja dynaamista. Sielunhoito on lähimmäiskeskeistä. Siinä liitytään avunhakijan elämäntilanteeseen ja tuetaan ihmisen itseymmärrystä ja toimintakykyä. Tavoitteena on vahvistaa ihmistä omaan elämään liittyvien ratkaisujen löytämisessä, ratkaisujen tekemisessä ja vastuun ottamisessa sen mukaan, mikä on ihmiselle mahdollista siinä tilanteessa. Sielunhoidon teologia kutsuu muuttamaan maailmaa.