Yhteisten lahjojen jakamista

Kirkko osallistuu kansainvälisen vastuun kantamiseen monella tavalla. Lähetystyön ja kansainvälisen avustustoiminan osalta se tapahtuu kirkon lähetysjärjestöjen ja Kirkon Ulkomaanavun kautta. Varojen käyttöä säätelevät lait ja asetukset. Lisäksi niitä valvotaan monella tasolla, kirkon, valtion ja kumppanien taholta.

Kirkko on solminut sopimuksen seitsemän lähetysjärjestön ja diakoniselta pohjalta toimivan Kirkon Ulkomaanavun kanssa.

 Järjestöt käyttävät vuosittain keskimäärin 78% saamistaan varoista ulkomaiseen toimintaan.

Järjestöt raportoivat varojen käytöstään sekä kumppaneilleen kotimaassa ja ulkomailla. Sekä valtio että kirkko valvovat järjestöjen toimintaa sopimusten mukaisesti.

Kirkon ulkomaisen työn taloudellinen perusta on seurakuntien varassa. Yksityiset lahjoitukset ja seurakuntien toiminnassa kootut varat ovat tässä oleellinen osa. Seurakunta voi kanavoida myös talousarviomäärärahojaan ulkomailla tapahtuvan työn toteuttamiseksi kirkon lähetysjärjestöjen sekä Kirkon Ulkomaanavun kautta. Seurakunta päättää itsenäisesti talousarviomäärärahojen jakamisesta. Kolehtien ja muun vapaaehtoisen kannatuksen kanssa talousarviomäärärahat mahdollistavat ulkomaisen työn ja lähetystyön kehittämisen kotimaassa.

Talousarviomäärärahoista on vuosien varrella annettu useita suosituksia:

  • Piispainkokous antoi vuonna 1982 suosituksen (Rauha, kehitys ja ihmisoikeudet), että seurakunnat myöntäisivät verotuloistaan kaksi prosenttia kansainväliseen diakoniaan ja lähetystyöhön. Tätä kutsuttiin ”välitavoitteeksi”.
  • Vuonna 1999 piispainkokous suositteli, että vuonna 2000 määrärahojen osuus olisi kolme prosenttia (itse asiassa riemuvuoden suositus sanoo, että ”yhden lisäprosentin” – toteuma tuohon aikaan oli 1,8%, joten kolme on aika lähellä).
  • Meidän kirkko-strategiaa valmistellut työryhmä ehdotti vuonna 2007, että seurakunnat varaisivat kansainväliseen diakoniaan ja lähetystyön tukemiseen neljä prosenttia talousmäärärahoistaan. 
Kirkon lähetystyön toimikunta on hyväksynyt suosituksen helpottamaan seurakunnassa tehtävää päätöstä siitä, miten määrärahat jaetaan järjestökohtaisesti.