Mitä on lähetyskumppanuus?

Kumppanuudesta on tullut keskeinen käsite kirkon kansainvälistä vastuuta koskevassa keskustelussa. Enää osaamisen ja voimavarojen ei ajatella olevan vain yhdellä taholla. Siksi aidon ja tasavertaisen kumppanuuden periaate ohjaa toimintaa. “”Yksikään kirkko ei ole niin köyhä, ettei sillä olisi jotain annettavaa toisille. Eikä yksikään kirkko ole niin rikas, ettei se voisi oppia muilta.” (piispa Josiah Kibira, 1925–1988, Tansanian evankelis-luterilainen kirkko)

  • Kirkon kansainvälisyys toteutuu parhaimmillaan tasavertaisena kumppanuutena.
  • Seurakunta etsii omalla alueellaan yhteyttä paikallisiin toimijoihin.
  • Kansainvälisesti seurakunnalla voi olla yhteyksiä ystävyysseurakuntatoiminnan, lähetystyön tai kansainvälisen avustustoiminan kautta.
  • Kirkko on verkostoitunut kansainvälisesti myös kirkkoliittojen ja yksittäisten sopimusten avulla.
  • Kirkon järjestöt toimivat ensisijaisesti kumppanuuskirkkojen ja -järjestöjen kanssa.

Kansainvälisen lähetystyön toteuttavat kyllä järjestöt, mutta seurakunnan merkitys ei ole vähäinen. Kyse ei ole vain järjestöjen toiminnan rahoittamisesta, vaan elämisestä yhteydessä Kristuksen universaaliin ja globaaliin kirkkoon. Käytännössä tämä toteutuu siten, että jonkun tai joidenkin tehtävänä on:

  • suunnitella ja kehittää seurakunnan lähetystyötä yhdessä muiden työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa (näitä vastuita ei tulisi ”ulkoistaa” yhdelle ihmiselle)
  • osallistua seurakunnan kasvatus- ja opetustyön suunnitteluun kansainvälisen vastuun osalta
  • rohkaista seurakuntalaisia kansainväliseen vastuuseen ja vuorovaikutukseen (esirukous, taloudellinen auttaminen, yhteydenpito)
  • osallistua seurakunnan kansainvälisen vastuun toimintamuotojen koordinointiin ja toteutukseen
  • pitää yhteyttä seurakunnan nimikkotoiminnan kohteisiin (käytännössä järjestöihin ja mahdollisesti yhteistyökirkkoihin
  • tiedottaa seurakunnan lähetystyötä koskevista asioista (ilmoitustaulut, messuissa annettavat toimintailmoitukset, muu viestintä)
  • hoitaa yhteyksiä kirkon kansainvälisen vastuun eri toimielimiin (yhtymä, rovastikunta, hiippakunta, Kirkon lähetystyön keskus)

Näiden hoitamisesta seurakunta tekee päätökset oman lähetysstrategiansa mukaan. Seurakunnan ja lähetysjärjestön välisen sopimuksen laatimista tukee Kirkon lähetystyön toimikunnan laatima malli.

Seurakunnalla on vastuu lähetystyöstä ja kansainväliseen yhteistoimintaan osallistumisesta. Päätösten ja toiminnan kohdentamisen osalta seurakunta on itsenäinen toimija. Lähetysjärjestöjen lisäksi kirkkohallituksen ulkoasiain osasto, lähetystyön keskus ja hiippakuntien kansainvälinen työ pyrkivät rohkaisemaan ja innostamaan seurakuntia niiden toteuttaessaan rajat ylittävää missiota.

Lähetystyön ja kansainvälisen diakonian toteuttaminen ulkomailla on järjestöjen vastuulla. Järjestöjen kanssa on solmittu ns. perussopimus. Siksi myös linjausasiakirjaa Yhteinen todistus 2023 on valmisteltu yhdessä niiden kanssa. Sopimukseen liittyvä valvontavastuu on kirkkohallituksen ulkoasiain osastolla. Tähän liittyvät ohjauskeskustelut käydään vuosittain lähetystyön keskuksen valmistelemana ja niihin liittyvät raportit julkaistaan täällä.

Kirkon lähetystyön keskuksen (KLK) ja kirkon lähetystyön toimikunnan tehtävänä on ohjata, kehittää ja koordinoida kirkon ja seurakuntien lähetystyötä, edistää lähetysjärjestöjen yhteistä toimintaa ja huolehtia kirkon lähetystyön yhteisestä kasvatus-, koulutus- ja tiedotustoiminnasta.

Kumppanuudesta on tullut keskeinen käsite kirkon kansainvälistä vastuuta koskevassa keskustelussa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestöjen yhteistyökumppaneita ovat luterilaiset kirkot eri puolilla maailmaa sekä paikalliset ja kansainväliset järjestöt.

Kirkkojen tilanne vaihtelee. Jotkut kirkot kasvavat voimakkaasti, toiset ovat hitaasti kasvavia vähemmistökirkkoja. Osalla on takanaan vuosisatainen historia, jotkut ovat vasta järjestäytymässä itsenäisinä kirkkoina. Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkoihin kuuluu yli 90 % maailman luterilaisista.

Kirkon sopimusjärjestöt sitoutuvat noudattamaan kirkon lähetyksen linjausta Yhteinen todistus 2023 ja sen toimintaperiaatteita.

Vuorovaikutus Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kirkkojen kanssa voi vahvistaa oman kirkkomme missionaarisuutta. Kasvavien kirkkojen kokemukset seurakuntien jumalanpalveluselämän järjestämisestä, ulospäin suuntautuvasta työstä ja seurakuntalaisten valmennuksen järjestelyistä voivat innostaa suomalaisia seurakuntia.

Evankeliumin julistaminen koko ihmiskunnalle on kristittyjen yhteinen iloinen tehtävä. Kirkon lähetyksen linjauksen mukaan siellä missä on järjestäytyneitä kirkkoja, vastuu mission toteuttamisesta on niillä ja ulkomaiset kirkot ja järjestöt toimivat niiden yhteistyökumppaneina.

Kirkkojen läheisyydessä saattaa elää suuria kansanryhmiä, joiden keskuudessa ei ole vielä julistettu evankeliumia. Näiden tavoittamisessa kirkot voivat tarvita ulkomaisia kumppaneita.

Suuri osa suomalaisista lähetystyöntekijöistä toimivat kumppanuuskirkkojen pyytämissä erityistehtävissä, kuten hallinnon ja talouden asiantuntijoina, kouluttajina tai erilaisissa hankkeissa ja projekteissa. Osa toimii myös alueilla, joissa ei ole järjestäytynyttä kirkkoa. Siellä kumppanina voi olla paikallinen tai kansainvälinen järjestö.

Maailmassa on alueita, joissa ei ole järjestäytyneitä kirkkoja tai joissa kristityt elävät monenlaisten rajoitusten alaisina. Painostuksen ja vainon alaisina eläviä kristittyjä tuetaan mahdollisuuksien mukaan. Työn suunnittelussa otetaan huomioon, että vaikeuksien keskellä elävien kristittyjen asemaa ei vaaranneta.

Joissakin tilanteissa päämääränä voi olla uuden paikallisen kirkon syntyminen. Tämä edellyttää maan kirkollisen tilanteen tarkkaa arviointia, riittäviä voimavaroja sekä poliittisten ja yhteiskunnallisten edellytysten olemassaoloa.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa lähetystyö on kokonaisvaltaista. Tämä tarkoittaa sitä, että siihen sisältyvät evankeliumin julistaminen, diakoninen palvelu ja vaikuttaminen yhteisen hyvän edistämiseksi niin lähellä kuin kaukana.

Kirkkojen toiminnalla on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. Monet Kirkon Ulkomaanavun ja lähetysjärjestöjen kehitysyhteistyöohjelmat ja -hankkeet ovat osa Suomen valtion virallista kehitysyhteistyötä. Joillain näistä on lisäksi laajaa vaikuttamistoimintaa. Sillä pyritään muuttamaan köyhyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta synnyttäviä rakenteita.

Arkkipiispan ja muiden piispojen johtamia delegaatioita on vieraillut kirkon lähetysjärjestöjen ja Kirkon Ulkomaanavun yhteistyökirkoissa sekä seurakuntien ja hiippakuntien ystävyysseurakunnissa. Kun yhteistyökirkkojen johtajat ja edustajat vierailevat Suomessa, he tapaavat piispoja ja Kirkkohallituksen ulkoasiain osaston  edustajia sekä vierailevat seurakuntien yhdessä järjestöjen kanssa järjestämissä tilaisuuksissa eri puolilla Suomea.

Vuonna 2014 järjestettiin ensimmäinen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kumppanuusneuvottelu. Tapahtumaan osallistui yli 50 edustajaa eri puolilta maailmaa ja vähän enemmän Suomesta. Yhdessä pohdittiin kumppanuuskirkkojen kanssa lähetystyön
luonnetta ja tulevaisuutta. Tärkeää oli kuulla kumppanuuskirkkojen edustajien ajatuksia siitä, millaisessa todellisuudessa he elävät ja millaisia
toiveita heillä on yhteistyön kehittämisen ja työn painopisteiden valinnan suhteen. Seuraavaa lähetyskumppanuusneuvottelua suunnitellaan vuodelle 2024.

Kansainvälinen työ kirkon rakenteissa

Lähetysjärjestörakenteen syntyminen ja lähetysjärjestöksi pääsemisen edellytykset

Lähetyksen peruslinjaus -Yhteinen todistus -päivitettiin

Ohjauskeskusteluissa arvioidaan lähetysjärjestön ja evankelis-luterilaisen kirkon suhdetta

Takaisin sivun alkuun