Diakonianvirka-uudistus

Diakonian vihkimysvirasta on keskusteltu muutaman vuosikymmenen ajan, mutta ratkaisua asiaan ei vielä ole löytynyt. Pohjana on ekumeenisessa keskustelussa hyväksytty ajatus kirkon kolmisäikeisestä virkarakenteesta, jossa kirkon vihkimysvirka koostuu piispan, papin sekä diakonian viroista.

Viimeisin käsittely diakonian vihkimysvirasta käytiin 2015, kun Kirkkohallitus antoi esityksen diakonivirasta. Kirkolliskokous hylkäsi esityksen käsittelyssään. Kirkkohallitukselta pyydettiin selvitystä etenemisvaihtoehdoista nykytilanteeseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.

Uudistusta on valmisteltu kirkossa useiden vuosikymmenien aikana. Kirkkohallituksen viimeisin esitys valmisteltiin aiempien päätösten ja lausuntojen pohjalta. Lähtökohtina olivat kirkon tulevaisuuden tarpeisiin vastaaminen ja kirkon työntekijöiden vahva ammatillinen erityisosaaminen.

Vihittäväksi hyväksymisestä päättäisivät piispa ja tuomiokapituli. Vihkimys diakonaattiin antaisi vihitylle laajemmat hengelliset oikeudet kuin hänellä on kirkon jäsenenä. Työntekijä saisi oikeuden kirkkoherran luvalla saarnata jumalanpalveluksessa sekä hoitaa sanajumalanpalveluksia ja muuta jumalanpalveluselämää omalla työalallaan. Lisäksi diakonaattiin vihityllä henkilöllä olisi pysyvä oikeus avustaa ehtoollisen jakamisessa. Tämä kolmas vihkimysvirka papin ja piispan viran rinnalla on koettu tärkeäksi työntekijöiden identiteetin ja valtuutuksen vuoksi.

Dosentti, TT Mikko Malkavaara laati diakonivirkakeskustelua varten laajan taustateoksen Diakonia ja diakonivirka , jossa hän selvittää miten diakonivirka osana kirkon erityistä vihkimysvirkaa on vuosisatojen mittaan kehittynyt ja miten se on eri aikoina käsitetty. Teoksessa kuvataan, miten diakonivirka on vaikuttanut keskusteluun lähimmäisenrakkautena ilmenevän kirkon diakonian olemuksesta ja tehtävistä sekä muokannut diakoniatyötä ja muita kirkon olemuksesta nousevia työmuotoja.

Kirkolliskokous päätti syysistuntokaudellaan 5.11.2015 palauttaa kirkkohallitukseen uudelleen valmisteltavaksi esityksen, joka koski uutta diakonivirkaa koskevien säännösten lisäämistä kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen. Jatkovalmistelussa pyydettiin ottamaan lakivaliokunnan mietinnön pohjalta huomioon kaksi seikkaa. Ensiksi oli selvitettävä, voidaanko diakonaatti-käsitettä hyödyntämällä saavuttaa uudistuksen sisällöstä sellainen yksimielisyys, että lakivaliokunnan mietinnössä 5/2015 esitetyt ongelmat voidaan välttää. Toiseksi oli selvitettävä, voidaanko silloin ilmenevän tilan ongelmia ratkaista piispainkokouksen päätöksellä ilman, että tarvitaan lainsäädäntömuutoksia.

Kirkkohallituksen täysistunto käsitteli asiaa kokouksessaan 15.10.2019 seuraavasti.

Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston vt. kirkkoneuvos Aulikki Mäkinen kutsui keväällä 2019 systemaattisen teologia yliopistolehtori, TT Minna Hietamäen valmistelemaan asiaa. Hietamäen selvitys valmistui elokuun lopussa 2019.

Hietamäen selvityksen mukaan diakonaatin käsite ei ole ollut missään diakoniavirkaa koskevan uudistusprosessin keskustelun vaiheessa yleisesti hyväksytty. Käsite ei liity yksiselitteisesti mihinkään virkateologiseen malliin. Diakonaatti-käsitteen käyttäminen ei todennäköisesti ratkaisisi vuoden 2015 asiakirjoissa esiin nostettuja virkateologisia, viran piiriin ja hallinnolliseen
edustavuuteen liittyviä kysymyksiä. Näin ollen voidaan todeta, että lakivaliokunnan kuvaamalla tavalla, diakonaatti-käsitettä hyödyntämällä, ei voida saavuttaa uudistuksen sisällöstä sellaista yksimielisyyttä, että mietinnössä esitetyt ongelmat voidaan ratkaista.

Perustevaliokunnan lausunnon (Perustevaliokunnan lausunto 2/2015 lakivaliokunnalle kirkkohallituksen esityksestä 1/2015 Uutta diakoniavirkaa koskevien säännösten lisääminen kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen) mukaan diakonian viran nykytilanteeseen liittyvät ongelmat ovat seuraavat: vihkimistä koskevat säännökset puuttuvat kirkkolaista, hiippakunnissa on erilaiset
vihkimyskäytännöt, diakonian viranhaltijoiden oikeuksia ja tunnuksia koskevat säädökset puuttuvat, virka ei ole hengellisen kaitsennan piirissä eivätkä kirkon ekumeeniset sitoumukset täyty.

Selvityksen perusteella vain osaan ongelmista voidaan esittää sellaisia ratkaisuja, jotka voidaan toteuttaa piispainkokouksen päätöksellä. Piispainkokous voi yhdenmukaistaa hiippakuntien vihkimyskäytäntöjä ja halutessaan myös tarkastella diakonian viran kelpoisuusehtoja sekä antaa
ohjeita virkapukeutumisesta. Piispainkokous on antanut suosituksen diakonian virkaan vihkimisestä 24.5.2016.

Selvityksen perusteella voidaan todeta, että perustevaliokunnan lausunnossa ilmeneviä kaikkia nykytilanteen ongelmia ei voida ratkaista piispainkokouksen päätöksellä ilman, että tarvitaan lainsäädäntömuutoksia. Näin ollen lakivaliokunnan edellyttämiä muutoksia ei voida viedä läpi ilman
kirkolliskokouksen päätöstä. Kuten lakivaliokunta toteaa, eri toimielimien lausunnot poikkeavat toisistaan siinä määrin, ettei uudistusta ole mahdollista toteuttaa olemassa olevista lähtökohdista käsin.

Kirkkohallitus päätti kokouksessaan 15.10.2019 a) merkitä tiedoksi TT Minna Hietamäen selvityksen diakonian uudistusprosessin tilasta 2019, b) olla antamatta kirkolliskokoukselle jatkovalmisteltua esitystä diakonivirkaa koskevien säännösten lisäämisestä kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen ja c) antaa kirkolliskokoukselle asiaa koskevan ilmoituksen.

Kirkkohallituksen täysistunnon pöytäkirjat: http://domus.evl.fi/ktwebbin/dbisa.dll/ktwebscr/epj_tek_tweb.htm.

Päivitetty