Diakonisen talousavun periaatteet

Diakoniassa ihminen kohdataan kokonaisvaltaisesti. Henkisen ja hengellisen tuen eli keskustelun ja sielunhoidon lisäksi mukana on aineellisen avun ulottuvuus. Tarjottava tuki on pääsääntöisesti tilapäistä ja kertaluonteista avustamista odottamattomissa kriisitilanteissa.

Kirkon diakoniatyön taloudellisen avustamisen periaatteita

  1. Diakonian tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. (Kirkkojärjestyksen 4.luku 3§) Tämä koskee myös taloudellista apua.
  2. Vastuu kansalaisten perustoimeentulosta kuuluu lakisääteisesti yhteiskunnalle. Diakonia-avustus ei saa korvata yhteiskunnan vastuuta. Jos avuntarvitsija ei saa hänelle lain mukaan kuuluvaa etuutta häntä autetaan sen hankkimisessa. Jos avuntarvitsijalle kuuluvaa lain edellyttämää sosiaaliturvaa on loukattu häntä autetaan kääntymään kunnan sosiaaliasiamiehen tai valvovan viranomaisen puoleen. Seurakunnan työntekijä voi olla mukana selvittämässä asiakkaalle kuuluvaa etuutta yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa.
  3. Diakoniatyössä ihminen kohdataan kokonaisvaltaisesti. Tukea ja ohjausta saatetaan tarvita hengelliseen, psyykkiseen, fyysiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Tämä edellyttää usein laaja-alaista verkostotyötä. Aineellinen tuki on yleensä vain osa kokonaisauttamista. Asiakkaalle tarjotaan mahdollisuus työskennellä pitkäjänteisesti yhdessä diakoniatyöntekijän kanssa elämäntilanteen selkiyttämiseksi.
  4. Kirkon taloudellinen avustaminen on pääsääntöisesti kertaluonteista kriisiapua, vaikka muu tukeminen voi olla pitkäaikaista.
  5. Diakonian avustustoimintaan osoitetaan seurakunnan talous- ja henkilöresursseja. Määrärahojen lisäksi avustustoiminnassa voidaan käyttää kolehti- ja lahjoitusvaroja.
  6. Asiakkaalta pyydetään kirjallinen suostumus siihen, että työntekijä saa ottaa yhteyttä avustuksen myöntämisen kannalta tarpeellisiin tahoihin. Diakoniatyöntekijät ovat vaitiolovelvollisia. Salassapitovelvollisuus koskee myös aineellisessa avustamisessa saatuja tietoja asiakkaasta, ja sitoo myös diakoniatyön johtokunnan jäseniä ja diakoniarahastojen päätöksentekijöitä.
  7. Avustusprosessissa selvitetään asiakkaan taloustilanne sekä tilanteeseen johtaneet syyt. Ihmisen yksilöllinen tilanne on viimekädessä kaiken diakonisen avustamisen perusta.
  8. Maksuvaikeuksissa otetaan yhteyttä velkojaan ja selvitetään mahdollisuutta löytää sovintoratkaisu. Paikallisseurakunnat voivat yleensä myöntää pieniä avustuksia. Suurempia avustuksia voidaan hakea seurakuntayhtymistä, rovastikunnista, hiippakunnista tai Kirkon diakoniarahastósta.
  9. Avustus myönnetään tiettyyn tarkoitukseen. Myönnetyt avustukset maksetaan aina seurakunnan diakoniatilin kautta suoraan velkojalle tai laskuttajalle. Näin diakoniatyöntekijä varmistaa, että avustus käytetään siihen tarpeeseen, johon se on myönnetty. Rahaa ei koskaan anneta suoraan asiakkaalle.
  10. Tietoa paikallsiessa diakoniatyössä havaitusta hädästä on hyvä jakaa kunnan ja seurakunnan päättäjille.
Päivitetty