Diakoniatyö muistisairaiden parissa

Kristinuskon olemukseen kuuluu ihmisen näkeminen arvokkaana sekä ainutkertaisena Jumalan luomana. Ihmisen arvo Jumalan rakastamana säilyy koko elämän ajan, myös silloin, kun ihminen on sairastunut eikä pysty toimimaan entiseen tapaan. Diakoniatyössä kohtaamisen lähtökohtana on ihmisarvoa kunnioittava, empaattinen ja toisen ihmisen tunteita myötäilevä suhtautuminen. Nämä periaatteet ovat erityisen tärkeitä muistisairaudesta kärsiviä kohdattaessa.

Muistisairaudet ovat elimellisistä aivosairauksista johtuva oireyhtymä, jotka ilmenevät eriasteisina tiedonkäsittelyn toimintojen häiriöinä ja vaikeuttavat henkilön päivittäistä selviytymistä arkipäivän elämässä. Tiedonkäsittelyn oireita (kognitiiviset oireet) ovat mm. muistin heikkeneminen, hahmottamisen vaikeudet, puheen tuottamiseen ja puheen ymmärtämiseen liittyvät vaikeudet sekä ajan- ja paikan- sekä tilannetajun heikkeneminen. Oireet näkyvät esimerkiksi fyysisen toimintakyvyn laskuna arkipäivän toiminnoissa ja käyttäytymisen muutoksina. Edetessään muistisairaus johtaa dementiaan. Tavallisin muistisairaus on Alzheimerin tauti, jota esiintyy yli puolella sairastuneista. Seuraavaksi yleisimmät ovat Lewyn kappale –tauti ja aivoverenkiertosairaudesta johtuva muistisairaus. Lisäksi on vielä useita pieniä tautiryhmiä, jotka aiheuttavat samankaltaisia oireita.

Suomessa arvioidaan olevan 100 000 lievää sekä 93 000 keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta sairastavaa henkilöä. Nämä yhteenlaskettuna maassamme on siis 193 000 muistisairasta ihmistä. Etenevään muistisairauteen arvioidaan vuosittain sairastuvan 14 500 yli 64-vuotiaan suomalaisen. Kyseessä on koko ajan kasvava kansantauti. Vuonna 2060 Suomessa arvioidaan olevan jo 240 000 keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta sairastavaa, mikä on siis yli tuplasti enemmän kuin nyt. (Muistiliitto)

Muistisairaan ihmisen mahdollisuudet ymmärtää ja tuottaa puhetta voivat olla heikentyneet, tällöin häntä auttavien kokonaisvaltaisella asenteella ja toiminnalla on entistä suurempi merkitys. Sairastunutta ihmistä ei tule määritellä vain muistisairauden kautta, vaan hänet tulee nähdä tavallisena aikuisena ihmisenä tarpeineen, toiveineen ja heikkouksineen. Kun kohdataan muistisairas ihmisen, on huomioitava asianomaisen toimintakyvyn taso sekä ennen kaikkea hänen yksilöllisyytensä, itsemääräämisoikeutensa ja loukkaamaton ihmisarvonsa.

Päivitetty