Toinen vuosikerta

Materiaalia lähimmäisen päivän jumalanpalveluksiin

Ensimmäinen Samuelin kirja 24: 9–12 

9. Senjälkeen Daavid myös nousi, lähti luolasta ja huusi Saulin jälkeen: "Minun herrani, kuningas!" Kun Saul katsahti taaksensa, kumartui Daavid kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta. 
10. Ja Daavid sanoi Saulille: "Miksi sinä kuuntelet ihmisten puhetta, jotka sanovat: 'Daavid hankkii sinulle onnettomuutta'? 
11. Katso, näethän nyt omin silmin, kuinka Herra tänä päivänä antoi sinut minun käsiini luolassa, mutta minä säästin sinut, vaikka minua neuvottiin tappamaan sinut; sillä minä ajattelin: 'Minä en satuta kättäni herraani; sillä hän on Herran voideltu'. 
12. Katso itse, isäni, katso tätä viittasi liepeen kappaletta, joka on minun kädessäni. Kun minä leikkasin sen sinun viittasi liepeestä enkä sinua tappanut, niin ymmärrä siitä ja näe, ettei minulla ole tekeillä mitään pahaa tai rikollista ja etten minä ole sinua vastaan rikkonut, vaikka sinä vainoat minua ottaaksesi minulta hengen. 

Ensimmäinen Samuelin kirja 17–21 

17. Kun Daavid oli päättänyt tämän puheensa Saulille, sanoi Saul: "Eikö se ole sinun äänesi, poikani Daavid?" Ja Saul korotti äänensä ja itki. 
18. Ja hän sanoi Daavidille: "Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa. 
19. Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan, kun et tappanut minua, vaikka Herra oli antanut minut sinun käsiisi. 
20. Sillä kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän hänet menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle. 
21. Ja katso, nyt minä tiedän, että sinä tulet kuninkaaksi ja että Israelin kuninkuus on pysyvä sinun kädessäsi. 

Ensimmäinen Johanneksen kirje 3: 11–18 

11. Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme 
12. eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat. 
13. Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa. 
14. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. 
15. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. 
16. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. 
17. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? 
18. Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. 

Evankeliumi Matteuksen mukaan 5: 43–48 

43. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'. 
44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, 
45. että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. 
46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? 
47. Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? 
48. Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

 

Ajatuksia teksteistä

Ensimmäinen Samuelin kirja 24: 9–12, 17-21

Ensimmäinen lukukappale kertoo Jumalan voiteleman kuningas Saulin ja nuoren Daavidin välisestä kohtaamisesta, joka tapahtui äärimmäisen jännitteisessä tilanteessa. Mikäli tekstiin viittaa saarnassa, kannattanee tapahtuman taustoja (1. Sam. 13–24) avata jossain määrin. Kuningas Saulin tilanne oli heikko: hän oli rikkonut Jumalan tahtoa vastaan, ja profeetta Samuel oli jo voidellut tulevan kuninkaan Daavidin. Daavidin ura oli puolestaan nousussa: menestys taistelussa kuuluisaa Goljatia ja muita filistealaisia vastaan oli tehnyt hänestä suositun henkilön Israelin kansan keskuudessa. Tämä ruokki Saulin kateutta Daavidia kohtaan siinä määrin, että Saul alkoi vainota Daavidia ja pyrki surmaamaan tämän. Tilanteessa, johon ensimmäinen lukukappale meidät vie, Daavid oli pakomatkalla välttääkseen kuningas Saulin murha-aikeet.

Välittömästi ennen päivän lukukappaletta kerrotaan, kuinka Daavidia jahdannut Saul oli mennyt tarpeilleen luolaan, jonka perällä Daavid joukkoineen piileskeli. Tilanne avasi Daavidille mahdollisuuden surmata vainoojansa, mutta Daavid ei kyennyt tekemään väkivaltaa Jumalan valitsemaa kuningasta vastaan. Daavid tyytyi leikkaamaan palan Saulin viitan liepeestä. Saul ja Daavid kohtasivat pian luolan ulkopuolella, ja silloin käytiin keskustelu, josta päivän lukukappale kertoo.

Daavidilla oli mahdollisuus surmata Saul. Tekoon olisi löytynyt vahvoja motiiveja ja perusteluita, olihan Saul itse liikkeellä aikeissa surmata Daavid. Daavidin seurassa olleet miehet vielä kannustivat Daavidia ja näkivät tilanteen jumalallisen johdatuksen antamana mahdollisuutena tappaa Saul. Kaikista houkutuksista huolimatta Daavid antoi Saulin poistua luolasta vahingoittumattomana. Hän kykeni näkemään kaiken vihan ja vainon taakse ja näki Saulissa Jumalan voiteleman kuninkaan. Hän ei halunnut tehdä rikosta paitsi ihmistä myös Jumalaa vastaan. 


Ensimmäinen Johanneksen kirje 3: 11–18

Toinen lukukappale korostaa lähimmäisen rakkauden sekä Jumalan ja ihmisen välisen rakkauden yhteenkuuluvuutta. Johannes kehottaa meitä elämään niin, että Jumalan rakkaus saa vaikuttaa ihmisten välisissä suhteissa. Jeesuksen osoittaman rakkauden tulee avata ihmisten sydämet huomamaan toiset ja auttamaan näitä. Jeesuksen rakkaus siis muuttaa suhdettamme muihin ihmisiin: he ovat pohjimmiltaan Jumalan luomia sisaria ja veljiä, joiden puolesta Kristus on kuollut. Jeesuksen osoittama rakkaus herättää paitsi ymmärryksen myös teot. Rakkaus ei jää vain sanoihin vaan synnyttää toimintaa lähimmäisten puolesta. 


Evankeliumi Matteuksen mukaan 5: 43–48

Evankeliumissa Jeesus kehottaa rakastamaan paitsi ystäviä ja muita läheisiä ihmisiä myös vihamiehiä. Kehottaessaan hän vetoaa Jumalan omaan toimintaan: Jumala ei tee eroa ihmisten välille, kun hän antaa auringon paistaa ja sateen tulla ja pitää näin elämää yllä. Jumala on jokaisen ihmisen Luoja ja ylläpitäjä. Jeesuksen sanojen kautta avautuu näin näkökulma Jumalan Isän rakkauteen, joka on luonut ihmiset ja pitää heidän tarpeistaan huolta. Tämän rakkauden Jeesus toivoo heijastuvan ihmisten välisiin suhteisiin, niin että ihmiset näkisivät toistensa arvon erimielisyyksistä ja voimakkaista konflikteista huolimatta. 


Yhteenvetoa

Päivän tekstit avaavat näkökulman lähimmäiseen Jumalan todellisuuden kautta. Meitä varoitetaan kateudesta, joka ei vain halua toisen omaa vaan joka pyrkii tuhoamaan toisen hyvää. Tällaisen kateuden vuoksi Johanneksen mainitsema Kain tappoi Abelin ja Saul yritti surmata Daavidin. Kain ei saanut veljensä tappamisen myötä itselleen sitä Jumalan Abelille osoittamaa suosiota, jota hän kadehti. Saulkaan ei olisi saanut surmatyöllä itselleen sitä kansansuosiota, joka Daavidilla oli. Vanha sananlasku on oikeassa: kateus vie kalatkin järvestä – eivätkä ne päädy lopulta kenenkään hyväksi.

Kateus ei ole ainoa asia, joista tekstit varoittavat. Ne osoittavat, että ihmisreaktio koettuun pahuuteen saattaa viedä ihmisen kauas totuudesta. Daavid valitsi yllättävän tien, jolle myös Jeesus seuraajiaan kehottaa: vihamiehiä ja vainoojia on rakastettava, pahuuteen on vastattava hyvyydellä ja rakkaudella. Lähimmäisessä on nähtävä muutakin kuin tämän teot. Jokainen lähimmäinen – siis jokainen ihminen – on ensisijaisesti Jumalan luoma ihminen, jolla on luovuttamaton luomiseen perustuva arvonsa.

Tekstit osoittavat, että kristillinen lähimmäisen rakkaus perustuu Jumalan luomistyöhön ja pelastustekoihin Jeesuksessa Kristuksessa. Kaikilla ihmisillä on sama Luoja ja sama luomiseen pohjautuva ihmisarvo. Tämä luomisen todellisuus aukeaa Kristuksen kautta. Ihmiseksi tullut Jumalan Poika muistuttaa, että olemme sisaria ja veljiä keskenämme. Tämän ymmärtääksemme tarvitsemme paitsi Kristuksen sanoja myös hänen tekojaan. Johanneksen sanat kirjeessään viittaavat siihen, että Kristuksen risti avaa uuden näkökulman toisiin ihmisiin.

Pelastushistoriassa on aikoja, joissa Jumalan erityinen teko murtaa valheelliset kuvat ja avaa ymmärryksen todellisuudelle. Jeesuksen Kristuksen toiminta maan päällä on tällainen aika. Se on kuin tiimalasin kapea kohta, josta avautuvat laajat näkökulmat niin menneeseen kuin tulevaan. Jeesuksessa Kristuksessa yhden ihmisen kautta avautuu näkökulma ihmisyyteen. Kristuksen avulla me opimme tuntemaan luomisen salaisuuden ja siihen pohjautuvan ihmisarvon. Kristuksen työn myötä sydämemme voi avautua lähimmäisen suuntaa

 

Päivitetty