Kolmas vuosikerta

Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”

(Mark. 12: 41–44)

Kertomus lesken rovosta tuo esille sen, kuinka mitättömän arvoisena pidetty kolikko voi olla suuri raha köyhyydessä elävälle ihmiselle. Nykypäivän Suomessakin sama euro on köyhälle arvokkaampi kuin rikkaalle. Voi laskea, että perusturvan varassa elävän ihmisen rahoista menee ruoan ostamiseen lähes neljä kertaa niin suuri osa kuin keskipalkkaisella ihmisellä. Mihin omat varani riittäisivät, jos joutuisin maksamaan kaikesta nelinkertaisen hinnan?

Evankeliumin kertomuksessa köyhä leski antaa vain vähän, mutta silti hän antaa enemmän kuin muut. Lähimmäisen päivä kannustaa ihmisiä tekemään toisilleen hyvää. Kaiken kiireen keskellä minulla on kuitenkin vain vähän aikaa vapaaehtoistyöhön ja muiden auttamiseen. Voisiko silti olla niin, että vaikka ehtisin tehdä vain vähän, silläkin olisi suuri merkitys?

Onneksi voin tehdä lähimmäiselleni hyvää, oli hyvän tekemiseen antamani panos sitten pois vähästäni tai liiastani.

 

Raamatun tekstit

Ensimmäinen lukukappale

Ruut 1: 8-11, 14-18

Noomi sanoi miniöilleen: »Palatkaa kumpikin äitinne luo. Olkoon Herra teille hyvä, niin kuin te olette olleet hyviä vainajiamme ja minua kohtaan. Kunpa te Jumalan avulla saisitte molemmat uuden miehen ja löytäisitte turvan ja onnen hänen kattonsa alla.» Hän suuteli heitä, mutta he puhkesivat itkuun ja sanoivat: »Ei, me tahdomme, että sinä viet meidät kansasi luo.» Silloin Noomi sanoi: »Menkää takaisin, tyttäreni! Mitä syytä teillä on tulla minun mukaani? Enhän minä enää voi synnyttää poikia teille miehiksi.»

Miniät itkivät nyt vielä katkerammin. Viimein Orpa suuteli anoppiaan hyvästiksi, mutta Ruut ei suostunut eroamaan Noomista. Silloin Noomi sanoi: »Katso nyt, kälysi lähti takaisin kansansa ja jumalansa luo. Lähde sinäkin kälysi mukana.» Mutta Ruut sanoi: »Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!» Kun Noomi käsitti, että Ruut oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän ei puhunut siitä sen enempää.

Toinen lukukappale

Room. 13: 8-10

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt »Älä tee aviorikosta», »Älä tapa», »Älä varasta», »Älä himoitse», samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.

 

Evankeliumi

Mark. 12: 41-44

Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: »Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.»

 

Saarnanjuuria

 

Ajatuksia teksteistä

Voitto Huotari

14. sunnuntai helluntaista

LUOTTAMUS TEKEE ROHKEAKSI

Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: »Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.» (Mark. 12: 41-44)

Kokosydäminen rakkaus

Kolikkonsa uhriarkkuun sujauttanut leski on kokosydämisen rakkauden esikuva. Se on meille kovin vaativa velvoite. Siksi tämän kertomuksen tutkistelu kannattaa aloittaa muistellen kokosydämisen rakastamisen mestaria Jeesusta Kristusta, meidän puolesta koko elämänsä antanutta.

Kristuksen katseleminen on salattu voimanlähde meille kokosydämiseen rakastamiseen nihkeästi kykeneville. Vasta tästä lähtökohdasta kertomus lesken rovosta on oikeassa ympäristössään. Se on aivan muuta kuin ahdistavaksi vaatimukseksi näivettynyt ihanne.

Aktiivinen ikäihminen

Leski oli meidän näkökulmastamme hullunrohkea. Kyllä Jumala omistaan huolen pitää, ajatteli leskivaimo ja antoi mennä.

Nyt on eurooppalainen aktiivisen ikääntymisen teemavuosi. Luottamus on aktiivisen ikääntymisen edellytys. Siinä on yksi kristillinen näkökulma tähän teemavuoteen. Jumalan rakkauden vaikutuspiirissä vahvistuu rohkeus elää luottavasti ja ajatella toisia myötätuntoisesti. Rakkaus antaa, pelko pitää itsellään.

Onkohan meistä ikääntyvistä läheisiämme ja lähimmäisiämme kokosydämisesti rakastaviksi? On asioita, jotka vääjäämättömästi haurastuvat, eikä tunteen palavuus ole entisensä. Oma itse vaatii olosuhteiden pakosta huomiota osakseen. Mutta on myös asioita, jotka elämänkokemuksista siilautuen kirkastuvat.

Voi ajatella, että leski laittoi lanttinsa uhriarkkuun myös itsensä tähden. Hänelle oli tärkeää tehdä se, mikä kuului Jumalan läheisyydessä olemiseen. Lanttien sujauttaminen oli kuin rukous - vaikkakaan ei korvaus Jumalan huolenpidosta, sillä se ei ole ostettavissa. Se oli osa häntä itseään, hänen sisäistä elämäänsä ja hänen uskonsa kokonaisuutta.

Yksinäiset esiin

Jeesus huomasi pieneläjän, yksinäisen lesken temppelin väenpaljoudessa. Meiltä toivotaan samaa valppautta. Yksinäisyys on tämän päivän onnellisuuden ja elämän sisällön syöjä.

Unohdetut vanhukset eivät kerro hyvää yhteiskuntamme tilasta. Elämää kunnioittava kulttuuri ja yhteiskunta ei jätä vanhuksiaan heitteille vaan tarjoaa heille arvokasta ja aktiivista vanhuutta. Mutta he eivät kerro hyvää myöskään meistä itsestämme. On toki käytännön esteitä pitää yhteyttä omiin läheisiin - omiahan he ovat enemmän kuin yhteiskunnan loppuun saakka. Mutta voi olla myös välinpitämättömyyttä.

Monet ikätoverit näyttävät esimerkkiä käydessään tapaamassa ikääntyneitä tuttaviaan ja joskus vähän tuntemattomampiakin. Silloin myös saaja auttaa antajaa. Aktiivinen ikääntyminen on osallisuutta kanssakäymiseen ja huolenpitoon. Se on tärkeää myös itsemme tähden.

Suuren myötätunnon arvoisia ovat myös ne omaishoitajat, jotka hyvin uhrautuvasti, voimiensa rajoillakin hoitavat puolisoaan, vanhusta, sairasta tai vammaista. Se on aktiivista ikääntymistä olosuhteiden pakosta. Moni haluaa tehdä sitä myös itsensä tähden, oman ihmisyytensä vaatimuksesta. Jos sen merkitystä ei näin oivaltaisi, olisi se entistä raskaampaa. Mutta joka tapauksessa asia ei ole vain heidän. Se, kuten kaikkien ikääntyneitä hoivaavien rankka työ on yhteinen asiamme.

Kirkko on kaikille

Leskivaimolla oli lupa tulla vain naisten pihalle, jossa myös uhriarkut olivat, ei edemmäs. Oli ennenkuulumatonta huomata hänet siellä, vieläpä arvostaa häntä ”oikeutetumpia” enemmän.

Jeesuksen perässä oli kuitenkin tullut temppeliin sekä lapsia että vammaisia, sokeita ja rampoja, vaikka se oli kiellettyä (Matt. 21:12–17).

Jumalan valtakunta kuuluu kaikille. Se on tärkeä viesti myös meidän aikanamme, jolloin nuoruus, tehokkuus ja suorituskyky uhkaavat tulla ihmisarvon mitaksi. Kirkko ennen muuta kuuluu kaikille. Jerusalemin temppelin tapahtumat ovat viesti edistää sitä, että seurakuntamme olisivat avoimia, tervetuloa viestittäviä paikkoja vammaisille, unohdetuille, yksinäisille ja lapsille.

Rahastajien uhri

Lesken lantit menivät temppelirahastoon ja mahdollisesti vain pieneltä osin köyhien hyväksi. Leskivaimo olikin siis itse asiassa rahastajien uhri? Huomion kiinnittämisen häneen, toivoisi aiheuttaneen piston niiden sydämessä, jotka näyttävästi ripottelivat almuja vauraudestaan niihin sydäntään panematta. Koska he eivät kokeneet Jumalan huolenpitoa yhtä konkreettisesti kuin leskivaimo, ei heidän kiitollisuutensakaan jokapäiväisestä huolenpidosta ollut yhtä kokonaisvaltaista kuin köyhällä leskellä.

Kysymys on myös ahneuden ja anteliaisuuden ristiriidasta. Kysymys on itsekkyyden seurauksista. Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Itsekkyys on nykyajan vamma. Se on synti. Jos sydän ei ole avoin muille, silloin ei päädytä hyvään elämään ei ulkonaisesti eikä myöskään ihmisen sisäistä elämää ajatellen. Sielumme turmeltuu, jos toinen ihminen lakkaa olemasta meille lähimmäinen.

Evankeliumissa on vastakohtina kirjanoppineet, jotka hyötyivät temppelirahastoon pannuista lanteista, mutta myös monet rikkaat ihmiset saavat tai ovat ansainneet rahansa oikeudettomasti tai kohtuuttomasti hyötyen. Uskonnollinen ja yhteiskunnallinen on saumattomasti läsnä tässä kertomuksessa. Sitä ei kuulu lukea vain hyväksikäytetyn vähäosaisen lesken sisäistä tilaa tarkastellen.

Tarvitsemme entistä enemmän tilaa myös niille ihmiselämän puolille, joita markkinatalous ei kykene tyydyttämään. Emmehän me ole tulleet tänne maailmaan vain tuottamaan ja kuluttamaan.

Antelias rikastuu

”Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy.” (Sananal. 11:24) Tämä raamatullinen elämänviisaus koskee sekä aineellista että aineetonta. Joka kitsaasti heittäytyy elämään mukaan ja on saita suhteessa lähimmäisiinsä ja heidän tarpeisiinsa, hän köyhtyy. Mutta joka on valmis antamaan itseään, läsnäoloaan ja elämänkokemustaan, rikastuu yhä elämän moninaisuudesta. Elämä saa värejä, sävyjä.

Varttuneilla on annettavaa nuoremmille. On kokemuksia, mistä jakaa sekä muistoja. Heidän kanssaan ymmärrämme, että elämä ei ole vain tämänhetkistä. Tarvitsemme heidän näkökulmia nykyajan horisonttinsa kadottaneeseen tämänhetkisyyteen.

Ihminen on ihminen toisten ihmisten kautta, sanoo afrikkalainen sananlasku. Heittäydy siksi luottavasti mukaan elämään. Tarkkaile elämää, arvioi sitä. Osallistu. Tule lesken tavoin temppeliin. Ota oma paikasi toisten joukossa.

Kristuksen katselemisesta voimaantuminen

Lopuksi on hyvä palata siihen, mistä aloitimme. Lesken ropo –kertomus ilman uskon kokonaisuutta näivettyy ihanteelliseksi vaatimukseksi, jonka ohi on helppo kulkea pitäen sitä kauniina mutta toteuttamiskelvottomana mahdollisuutena. Siksi on toistuvasti palattava Kristuksen katselemiseen, nähtävä koko kertomus tässä ympäristössä. Hänen kokosydäminen rakkautena meitä kohtaan on kertomuksen tulkitsemisen maasto.

Me kaikki olemme itsekkäitä ja rakkaudelta vajavaisia. On toivotonta uppoutua itseensä, löytyisikö sieltä hippunen lähimmäisenrakkautta. Mutta parempi tie on katsoa sen sijaan Kristusta. Viipykäämme hänen lähellään, älkäämme kiirehtikö pois hänen luotaan. Palauttakaamme toistuvasti mieleemme Jumalan Pojan rakkaus. Siinä on meille salattu uskon, toivon ja rakkauden lähde.

 

Päivitetty