Takaisin

Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista 20 vuotta - missä mennään?

Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista 20 vuotta - missä mennään?

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Luterilainen maailmanliitto ja roomalaiskatolinen kirkko allekirjoittivat dokumentin Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista. 31.10. Studium Catholicumissa järjestetyssä juhlaseminaarissa pohdittiin mm. sitä, mitä dokumentti on opettanut ja mihin se kutsuu meitä tänään? Iltapäivän aikana kuultiin myös täydentäviä näkökulmia opilliseen ekumeniaan.
Julkaistu 1.11.2019

Veli Gabriel Salmela lausui tervetulosanat Studium Catholicumin Angelicum-saliin kokoontuneelle seminaariväelle. Iltapäiväseminaarin avasi johtava asiantuntija Tomi Karttunen ev.-lut. kirkon ulkoasiain osastolta, joka toi avauspuheenvuorossaan esiin dokumentin taustaa.

Piispa emeritus Eero Huovinen oli valmistelemassa Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista -dokumenttia jo 20 vuotta sitten sekä myös hiljattain työnsä päättäneen kansainvälisen luterilais-katolisen dialogikomission jäsen. Huovinen totesi, että kymmenen vuotta julistuksen jälkeen ilmestynyt suomalais-ruotsalainen dokumentti Vanhurskauttaminen kirkon elämässä on selvä jatko julistukselle. Suomessa v. 2017 julkaistu luterilais-katolinen dialogiraportti Kasvavaa yhteyttä – julistus kirkosta, eukaristiasta ja virasta jatkaa samoista teemoista ja pyrkimyksenä on edelleen kolmen keskeisen ykseyden esteenä olevan teeman selvittäminen. Suomen ev.-lut. kirkko on julkaisemassa suomenkielistä käännöstä kesällä 2019 valmistuneesta dokumentista ”Baptism and Growth in Communion”. Huovinen esitteli julkaisun sisältämät kuusi ekumeenista sitoumusta, joissa tiivistyy se mitä itse asiassa tavoitellaan.

Huoviselta kysyttiin pitkän kokemuksen valossa arviota siitä, milloin ehtoollisyhteys saavutetaan? Emerituspiispa totesi, että sitä on vaikea ennustaa, mutta todennäköistä on, että keskustelut tiivistyvät.

Kommenttipuheenvuorot katolisesta, metodistisesta ja anglikaanisesta näkökulmasta

Monsignor Raimo Goyarrola toi puheenvuorossaan esiin konkreettisia ehdotuksia, jotka voisivat edistää julistuksen jalkauttamista käytäntöön. Näitä olivat mm. kysymys termien merkityksen ymmärtämisestä ja siitä, olisiko tarvetta ekumenian sanakirjalle? Esityksessä tuli esiin myös mm. ykseyden puolesta rukoileminen viikkomessuissa ja ehdotus ekumeenisen pyhiinvaellusmatkojen järjestämisestä.

Metodistikirkon näkökulman tilaisuuteen toi Leif-Göte Björklund, joka totesi metodistien edustavan ”kristillisyyden käytännöllistä muotoa” - vain jos teologisilla dokumenteilla on konkreettisia käytännön seurauksia, ne tunnetaan ja niitä opitaan käyttämään. Ekumeeniset dokumentit voidaan nähdä askeleina kohti täyttä yhteyttä ja toiveena on, että tämäkin dokumentti kutsuu meitä pyrkimään sitä kohti.

Kirkkoherra Tuomas Mäkipää toi esiin mm. Anglikaanisen kommuunion neuvottelukunnan päätösesityksen (2016) julistusta koskien: 1) vastaanottaa ja hyväksyy asiakirjan substanssin, 2) toteaa anglikaanisen kommuunion käyneen vastaavia keskusteluja kummankin kanssa, 3) kertaa Helsingin julkilausuman keskeisen sisällön ja 4) kertaa anglikaanis-luterilaisen asiakirjan Pelastus ja kirkko keskeisen sisällön.

Täydentäviä näkökulmia opilliseen ekumeniaan

Iltapäivän toisen osuuden aloitti TT Minnamari Helaseppä, joka toi esiin käytännön seurakuntatyön näkökulmaa erityisesti kasteen merkityksestä yhteisön luojana. Seurakunnan elämässä olisi tärkeää pitää esillä puhetta kasteen yhteyttä synnyttävästä todellisuudesta ja suunnata katse globaalimmin kohti toisia kirkkoja. Kaste on typistynyt perheen tai suvun juhlaksi ja seurakunnan yhteinen ulottuvuus jää hyvin heikoksi tai kokonaan puuttumaan. Voisivatko luterilaiset kirkot lähteä vahvemmin ajamaan kasteen yhteisöllistä roolia?

Väitöskirjatuktija Vera La Melan aiheena oli vanhurskauttaminen ja uudet ekumeeniset yhteisöt, esimerkkinä Focolare-liike. Kansainvälisen ykseyttä ja universaalia veljeyttä edistävän Focolare-liikkeen perusti italialainen Chiara Lubich (focolare=tulisija). Lubichin mukaan Jeesus keskellämme on todellinen hengellinen lahja ja sen kautta kristittyjen on mahdollista olla entistä läheisempiä Jeesuksssa. Kaiken vuoropuhelun perustana tulisi olla yhdeksi tuleminen ja lähimmäisenrakkaus. Keskinäisen rakkauden kautta Jeesus keskellämme ohjaa ihmisiä, Lubichin mukaan kyseessä on ”kansandialogi” (maallikot, papistot, piispat, sääntökuntalaiset).

Globaalista kontekstista kuultiin Suomen lähetysseuran teologisen asiantuntijan Kati Kemppaisen puheenvuorossa. Hän kuvasi eri lähestymistapoja huoneella, joka edustaa uskon tilaa ja paikkaa ja jonne eri taustoista tulevat kristityt tulevat eri ovista (oikea opetus, oikea käytäntö, oikea hengellisyys, oikea tunne). Huone on kuitenkin kaikille sama. Jokainen kuvailee huoneen kalustusta eri näkökulmasta käsin ja ”meidän tulee ymmärtää oman näkökulmamme asettamat rajoitukset ja ehkä kysyä, mitä uutta, mullistavaa ja epäsovinnaista minä voisin oppia jos astuisin tällä kertaa eri ovesta sisään”.

Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Mari-Anna Auvinen summasi iltapäivän antia pohtimalla kokonaisuutta ”nyt jo, ei vielä”-ajatuksesta käsin. Työ on edelleen kesken, vaikka jo nyt olemme saavuttaneet huomattavaa yksimielisyyttä. ”Olemme tunnustamisen tiellä”, ”kasvatamme mahdollisuuksia yhteyteen”, ”sitoudumme edistämään” sekä samalla sitoudumme kahteen yhtäaikaiseen työskentelyyn: 1) evankeliumin julistamiseen ja 2) ihmisarvon sekä luomakunnan arvon tunnistamiseen ja vahvistamiseen tässä ajassa.

Juhlaseminaarin päätteeksi järjestettiin ekumeeninen rukoushetki.

Seminaarin järjestivät ev.-lut. kirkon ulkoasiain osasto, Suomen Ekumeeninen Neuvosto ja Studium Catholicum.

Takaisin

Päivitetty