Hyppää sisältöön

Lapsen hautajaiset 

Olet menettänyt lapsesi. Lapsen menetys on suuri suru. Sairaalapappi ja seurakunnan työntekijät ovat tukenasi ja auttavat hautajaisten suunnittelussa.

Ennen hautajaisia

Suurten tunteiden keskellä hautajaisten suunnitteluun kannattaa antaa rauhassa aikaa. Hautajaisten ja muistotilaisuuden ajankohta ja paikka sovitaan seurakunnan kirkkoherranvirastosta tai seurakuntayhtymän hautapalveluista.

Pappi on esimerkiksi kotiseurakunnan pappi, tuttu perhepappi tai sairaalapappi. Hän tapaa läheiset ennen hautajaisia. Yhdessä tai useammassa tapaamisessa keskustellaan siitä, millainen lapsi oli, minkälaisia asioita olette käyneet läpi ja mitä toiveita teillä on hautajaisten suhteen. Kanttorilla on ammattitaitoa auttaa musiikkitoiveiden kanssa. Tehtyjä suunnitelmia on mahdollista muuttaa tarvittaessa.

Monille lapsen näkeminen kuoleman jälkeen ennen hautajaisia on tärkeää. Vanhempien lisäksi myös muut läheiset voivat tulla katsomaan lasta. Voitte valita lapselle vaatteet ja laittaa arkkuun mukaan lelun tai esimerkiksi kirjeitä. Jotkut ovat tehneet arkun tai uurnan itse tai ommelleet arkkuun lakanat.

Siunaustilaisuus

Siunaustilaisuuden valmistelussa otetaan mahdollisimman paljon huomioon teidän toiveitanne. Ehkä haluatte ottaa lapselle tärkeitä tavaroita mukaan siunaustilaisuuteen tai pyytää ystäviä tai sukulaisia laulamaan, soittamaan tai lukemaan runoa. Kastekynttilää voi polttaa siunaustilaisuuden ja muistotilaisuuden ajan. Arkku voi olla siunaustilaisuuden ajan suljettuna tai avoimena.

Sisarusten ja lasten on tärkeää saada osallistua hautajaisiin omalla tavallaan. Heidän kanssaan voi käydä tutustumassa kappeliin tai kirkkoon etukäteen. Lapset saattavat haluta esimerkiksi piirtää tai kirjoittaa hyvästejään tai kerätä itse kukkakimpun.

Kappelissa tai kirkossa on luonteva kokoontua seisomaan tai istumaan piiriin lähelle arkkua. Siunaustilaisuus alkaa yleensä alkumusiikilla ja virrellä. Jos kukkia lasketaan, se tehdään usein tilaisuuden alkupuolella, lopussa tai ulkona. Kukkia ja hyvästejä jättäessä arkun luo voi mennä yhdessä muiden kanssa. Siunaustilaisuudessa luetaan Raamatun tekstejä, rukoillaan ja jätetään lapsi Jumalan hoivaan.   

Lapsen hautajaisiin sopivia virsiä ovat esimerkiksi: 30; 248; 246; 248:1,2; 338; 490; 492; 552; 600; 631:2,6; 923; 971; 979. Virsien lisäksi tai sijaan hautajaisissa lauletaan myös muita hengellisiä lauluja. Alku- ja loppusoitto voi olla klassista musiikkia, mutta muutakin tilaisuuteen sopivaa musiikkia käytetään. Musiikkitoiveista kannattaa keskustella avoimesti papin ja kanttorin kanssa.

Hautaustapana on joko arkkuhautaus tai uurnahautaus.

Arkkuhautauksessa arkku kannetaan itse siunaustilaisuuden jälkeen hautapaikalle, jossa se lasketaan hautaan. Perinteisesti haudalle lasketaan muistokukat, mutta myös muita tapoja muistaa lasta voi käyttää.

Uurnahautauksessa arkku jää siunauksen jälkeen odottamaan tuhkausta. Tuhka laitetaan uurnaan, joka luovutetaan läheisille. Uurnan laskemisen yhteydessä voi viettää rukoushetken. Uurnanlaskuun tulee pyydettäessä mukaan pappi tai muu seurakunnan työntekijä. Uurnan voi laskea myös läheisten kesken. Muistolehtoon haudatessa uurna ei välttämättä ole käytössä. Tuhka voidaan sijoittaa myös uurnaholviin. Tuhkan sijoittamisesta säädetään hautaustoimilaissa.

Haudalle tulevan muistomerkin saa suunnitella ja toteuttaa itse. Seurakuntien muistomerkkiohjeet määrittelevät, millainen muistomerkki sopii haudalle.

Muistotilaisuus ja muistelu

Mahdollinen muistotilaisuus vietetään siunaustilaisuuden jälkeen tai myöhemmin sellaiseen aikaan, joka sopii läheisille. Läheiset suunnittelevat ja toteuttavat muistotilaisuuden ohjelman vapaasti, mutta pappi ja kanttori ovat tarvittaessa apuna ja tukena.

Muistokellojen soittaminen on vanha perinne, joka sovitaan seurakunnan kanssa. Kelloja soitetaan sovittuna aikana ennen hautajaisia. Soittamiseen saattaa liittyä paikallisia tapoja. Seurakunnasta pyydetään huoltajilta lupa sille, että lapsen nimi ja ikä saadaan lukea messussa hautajaisten jälkeen. Samalla seurakunta rukoilee läheisten puolesta.

Pyhäinpäivänä monissa kirkoissa ja kappeleissa vietetään jumalanpalveluksia. Jumalanpalveluksen aikana sytytetään kynttilöitä ja muistetaan vuoden aikana kuolleita seurakuntalaisia. Noin vuoden kuluttua kuolemasta voi viettää perheen kesken tai seurakunnan työntekijän johdolla muistohartautta.

Apua ja tukea sairaalasielunhoidosta ja seurakunnasta

Sairaalapapit ovat läheisten ja lapsen tukena silloin, kun tieto vakavasta sairaudesta ja kuolemasta kohtaa perheen. Hautajaisten jälkeen on mahdollista jatkaa tapaamisia papin tai seurakunnan työntekijän kanssa. Tapaamiset voidaan järjestää joustavasti ja sairaalapapit ja seurakunnan työntekijät voivat tulla käymään myös kotona.

Seurakunnan työntekijöillä on ammattitaitoa tukea päiväkodin ja koulun henkilökuntaa surun käsittelyssä ja muistohetken järjestämisessä. Seurakunnissa pidetään sururyhmiä läheisensä menettäneille aikuisille ja lapsille. Sururyhmissä kunnioitetaan kaikkien osallistujien vakaumusta ja niissä voi jakaa luottamuksellisesti suruun liittyviä kokemuksia samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Monissa seurakunnissa vietetään Tyhjän sylin messuja. Ne ovat jumalanpalveluksia, jotka on suunnattu erityisesti heille, joita koskettaa lapsen menetys tai lapsettomuus.