Hyppää sisältöön

Pyhiinvaellus

Pyhiinvaellus on ikivanha mutta samalla ajassa elävä perinne. Kautta aikojen ihmiset ovat kaivanneet pyhille paikoille ja tehneet matkoja niille.

Eri kulttuureissa ja uskonnoissa on useita keskeisiä pyhiinvaelluskohteita. Ne ovat usein pyhiä kaupunkeja tai muita pyhiä paikkoja. Kristinuskossa tärkeitä pyhiinvaelluskohteita ovat esimerkiksi Rooma, Jerusalem ja Santiago de Compostela. Pyhiinvaellus on tärkeä ilmiö, sillä miljoonat ihmiset matkustavat vuosittain erilaisille pyhiinvaelluskohteille. Luterilaiselle vaeltajalle pyhiinvaellus on ruumiin rukousta, hengellisen elämän hoitamista ja hengittämistä Jumalan tahdissa. Läheskään aina pyhiinvaellusta ei tehdä suoraan uskonnollisista syistä. Motiivina voi olla irtioton kaipuu, itsensä haastaminen ja omien rajojen kokeileminen, lupauksen täyttäminen, vaeltaminen luonnossa tai kiinnostus kulttuurihistoriallisiin kohteisiin. Pyhiinvaellukseen kuitenkin aina liittyy merkityksen etsintä, ihmettely ja pyhyyden äärelle asettuminen. Hengellinen ja henkinen ulottuvuus saattaa aueta pitkään vasta matkan jälkeenkin. Kokemus on vahvasti kokonaisvaltainen. Fyysisen kulkemisen lisäksi pyhiinvaellus on aina syvyyssuunnassa tehty matka. Huomattavaa on, ettei matkan pituus ole tärkeintä. Pyhiinvaellusta voi tehdä esimerkiksi labyrinttiä kulkien, ikonin tai muun taideteoksen äärellä tai kulkemalla muutaman tunnin vaelluksen useiden viikkojen matkan sijaan.

Suomesta löytyy upeita erimittaisia pyhiinvaellusreittejä sekä erilaisia yhteisiä pyhiinvaelluksia. Reittien pituus vaihtelee muutaman kilometrin mittaisista usean sadan kilometrin mittaisiin Suomea halkoviin reitteihin. Pyhiinvaellukset kestävät parista tunnista useisiin viikkoihin. Reittejä rakentavat ja ylläpitävät pyhiinvaellusyhdistykset ja -verkostot. Yhteisiä pyhiinvaelluksia järjestävät monet tahot. 

Lue lisää pyhiinvaelluksista Pyhiinvaellus Suomen sivuilta.

Pyhiinvaeltaja istuu maassa ristin edessä. Maisema on kesäinen.
Kuva: Elina Helkala