Kuoleman ja surun käsittelyyn auttavat keskustelu sekä hautajaissuunnitelma

Pyhäinpäivän aikaan ajatukset siirtyvät jo edesmenneisiin läheisiin ja sitä kautta kuolemaan sekä suruun. Kuolemasta puhuminen voi tuntua vaikealta, eikä kaikilla edes ole, kenen kanssa asiasta puhua. Seurakunnat järjestävät kuolemaan liittyviä tapahtumia, kuten esimerkiksi Death Cafe -tapahtumat ja Tampereella loka-marraskuussa 2025 järjestettävän Kuolevainen-kulttuuritapahtuman. Näiden lisäksi hautajaissuunnitelma voi toimia konkreettisena välineenä käsitellä surua ja kuolemaa. Kriisitilanteissa, kuten sairastapauksissa myös sairaalapappi tarjoaa keskusteluapua.

Läheisen kuoltua alkaa hautajaisten suunnittelu. Siinä voi olla paljon työtä etenkin, jos kaikki täytyy suunnitella alusta alkaen. Tätä taakkaa helpottaakseen on mahdollista tehdä itselleen tai läheiselleen hautajaissuunnitelma. Valmis suunnitelma auttaa läheisiä tekemään tärkeitä valintoja ja päätöksiä liittyen hautajaisten kulkuun ja toteutukseen. Siinä on mahdollista kertoa itsestään ja ilmasta itselleen tärkeitä asioita, arvoja ja valintoja. Pohdittavia asioita ovat muun muassa keskustelu papin kanssa, hautaansiunaaminen ja muistotilaisuus sekä kuolinilmoitus. Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on valmis pohja hautajaissuunnitelmaa varten, joka on mahdollista tulostaa itselleen kirkon nettisivuilta.

Yksinäisyys on yhä yleisempää Suomessa, minkä seurauksena jokaisella ei välttämättä ole ketään, joka huolehtisi hautajaisjärjestelyistä. Tällöin vainajan koti- tai kuolinkunta huolehtii hautajaisten järjestämisestä, jolloin puhutaan saattoväettömistä hautajaisista. Tällaiset hautajaiset järjestetään yhtä arvokkaasti ja samalla kaavalla kuin muutkin hautajaiset. Erityisesti näissä tapauksissa hautajaissuunnitelman luominen on hyvä idea, koska sillä voi varmistaa toiveidensa mukaiset hautajaiset itselleen.

Hautajaissuunnitelman lisäksi on mahdollista tehdä erillinen testamentti, jossa määritellään, mitä omaisuudelle tapahtuu kuoleman jälkeen. Hoitotahdossa puolestaan voi ilmaista tahtonsa hoitoon ja elämää ylläpitäviin toimintoihin siltä varalta, että ei itse pysty osallistumaan hoitoratkaisuihin. Samalla voi myös valtuuttaa toisen henkilön tekemään tarvittavat päätökset omasta puolestaan. Hoitotahdon voi tallentaa sähköisesti OmaKantaan, jolloin se on terveydenhuollon ammattilaisten saavutettavissa. Hautajaissuunnitelman, testamentin ja hoitotahdon tekemisestä kannattaa mainita omaiselle tai ystävälle, jotta niistä ollaan tietoisia.

Kuolemasta keskusteleminen

Hautajaissuunnitelman luominen on hyvä aloite kuolemaan liittyvälle keskustelulle. Jos kaipaa laajempaa keskustelua aiheesta ja ei ole ketään, kenen kanssa keskustelua käydä, niin tällöin osallistuminen Death Cafe -tapahtumaan (suomeksi kuoleman kahvila) voi olla toimiva vaihtoehto. Idean kuoleman kahviloista on alun perin kehittänyt sveitsiläinen sosiologi ja etnologi Bernard Crettaz (1938—2022). Hän järjesti elämänsä aikana noin sata kuoleman kahvilaa, joista ensimmäisen oli vuonna 2004 Neuchâtelissa, Sveitsissä. Tavoitteena oli luoda uusia tapoja keskustella kuolemasta. Brittiläinen verkkokehittäjä Jon Underwood innostui kuoleman kahvila -ideasta ja lähti kehittämään sekä levittämään sitä eteenpäin. Hän aloitti pitämään kuoleman kahviloita Lontoossa ja loi niille omat verkkosivut. Sittemmin kuoleman kahviloita on järjestetty ympäri maailmaa. Suomessa ensimmäinen kokoontuminen on pidetty tiedettävästi Lappeenrannassa vuonna 2014.

Kuten nimestä voi päätellä, kuoleman kahvilassa toimitaan kuten kahvilassa, mutta samalla keskustellaan kuolemasta. Tarkoituksena ei ole toimia suru- tai terapiaryhmänä eikä keskustelu ole välttämättä ryhmämuotoista. Avoimen ja kunnioittavan ilmapiirin tapahtumassa voi keskustella vapaasti kuolemasta ja kaikesta siihen liittyvästä yhdessä muiden samoja aiheita pohtivien kanssa. Kahvilaan osallistujilla on mahdollisuus määritellä itse, miten puhuminen etenee ja millaisista aiheista keskustelua käydään. Aiheita voivat olla esimerkiksi hautajais- ja hautaamiskäytännöt, kuolemanpelko tai läsnäolo läheisen kuollessa.  Osallistua voi joko aktiivisesti keskustellen tai vain kuunnellen muita. Tapaaminen kestää useimmiten pari tuntia. Tapahtumat ovat maksuttomia, vain täysi-ikäisille ja osallistujamäärä on rajattu. Niissä on useimmiten tarjolla kahvilalle tyypillisesti kahvia ja teetä sekä pientä syötävää. Perimmäinen tarkoitus kuoleman kahvilan järjestämiselle on muistuttaa elämän arvokkuudesta.

Toinen esimerkki kuolemaan liittyvästä tapahtumasta on tänä vuonna loka-marraskuussa Tampereella järjestettävä kulttuuritapahtuma, joka kantaa nimeä Kuolevainen. Järjestäjänä toimii Tampereen evankelis-luterilaiset seurakunnat yhteistyökumppaneidensa kanssa. Tapahtumassa kuolemaa ja surua pohditaan taiteen, hengellisyyden ja tieteen kautta. Ohjelmassa on kulttuuritapahtumia hyvin monipuolisesti, kuten esimerkiksi taidenäyttelyitä, keskustelutilaisuuksia, konsertteja, elokuvanäytöksiä ja työpajoja. Tapahtuman tarkoituksena on herättää keskustelua ja ajatuksia kuolevaisuudesta sekä auttaa käsittelemään sitä ja sen herättämiä tunteita.

Joskus kuolema ja siihen liittyvät asiat tulevat ajankohtaisiksi oman tai läheisen sairastumisen myötä. Tällöin keskusteluapua tarjoavat sairaalapapit tai toiselta nimeltään sairaalasielunhoitajat. He työskentelevät yhdessä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa ja heillä on työhön vaadittaa erikoiskoulutus. Heidän kanssaan voi keskustella mistä tahansa, myös kuolemasta. Sairaalapapit tarjoavat tukeaan potilaille ja heidän läheisilleen sekä hoitotyöntekijöille luottamuksellisesti, katsomuksesta riippumatta. Keskusteluiden lisäksi sairaalapapit voivat toimittaa kirkollisia toimituksia sairaalassa, kuten kastaa, jakaa ehtoollista ja siunata. Työ on arvostettua, ja Suomessa sairaalasielunhoitoa on järjestetty jo 100 vuoden ajan.

Kuolema on väistämätön osa jokaisen elämää, mutta siitä huolimatta puhuminen elämän päättymisestä voidaan kokea hankalaksi. Tätä helpottamaan on olemassa erilaisia apuvälineitä, kuten hautajaissuunnitelma ja kuolemaan liittyviä tapahtumia sekä ammattilaisia, joiden kanssa puhua kuolemasta. Aiheesta on tärkeää pystyä puhumaan, koska se voi auttaa käsittelemään kuolemaan liittyviä ajatuksia ja tunteita sekä vähentää siihen mahdollisesti liittyvää ahdistusta ja pelkoa.

Ada Heikkinen

Teologian ylioppilas ja harjoittelija Kirkkohallituksessa