Luterilainen paastoperinne

Paasto on vanha kristillinen käytäntö, joka tunnetaan myös monissa muissa uskonnoissa. Kristilliset paastonajat edeltävät juhla-aikoja, kuten pääsiäistä ja joulua.

Kristillinen paasto muistuttaa siitä, kuinka Jeesus valmistautui jumalalliseen tehtäväänsä rukoilemalla ja paastoamalla ruuasta.

”Hengen johdattamana hän kulki autiomaassa neljäkymmentä päivää ja Paholainen kiusasi häntä. Hän ei syönyt noina päivinä mitään, ja kun tämä aika oli kulunut, hänen tuli nälkä.” (Joh. 4:1-2)

Paasto ei ole päämäärä vaan apu juhlaan valmistautumisessa

Paaston avulla ihminen tavoittelee mielenmuutosta ja keskittyy olennaiseen. Osallistuminen paastoon on aina vapaaehtoista. Paastonaikana elämä yksinkertaistuu: syödään eri lailla, hidastetaan vauhtia ja hiljennytään. Samalla annetaan tilaa hengellisyydelle. Aineellisesta hyvästä ja nautinnoista – esimerkiksi ruuasta, juomasta tai muusta kuluttamisesta – karsimisen toivotaan kasvattavan kykyä keskittyä olennaiseen, kuulla sydämen ääntä ja Kristusta.

Arki ja pyhä rytmittävät elämää

Ennen vanhaan juhla ja arki erottuivat selvemmin toisistaan kuin nykyään. Arki oli yksinkertaista, usein puutteellistakin, ja juhlaan varauduttiin säästämällä ja valmistelemalla ruokia pitkään. Sitä kuvastavat monet tutut joulu- ja pääsiäisruokamme, joiden valmistuksessa nähtiin ja nähdään vieläkin vaivaa. Kaupan aukioloaikojen laajentaminen sunnuntaille hämärtää myös arjen ja pyhän eroa. Elämme 24/7-yhteiskunnassa, joka on aina vauhdissa. Arki on monelle niin yltäkylläistä, että paastoaminen on merkittävä tapa korostaa arjen ja juhlan eroa.