Hyppää sisältöön

Ensimmäinen adventtisunnuntai

Keskiajan lopulle tultaessa läntisessä kristikunnassa vakiintui käytäntö, jonka mukaan uusi kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Sana adventti tulee latinankielisestä sanonnasta adventus Domini, Herran tuleminen.

Adventtiaika valmistaa meitä jouluun. Vanhastaan ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisestä maanantaista on alkanut jouluaattoon asti ulottuva adventtipaasto. Tätä paastoa kutsutaan myös pieneksi paastoksi erotuksena pääsiäistä edeltävästä suuresta paastosta.

Ensimmäisestä adventtisunnuntaista alkaa uusi kirkkovuosi

Ensimmäisestä adventtisunnuntaista alkaa uusi kirkkovuosi. Ensimmäinen adventtisunnuntai on yksi vuoden suosituimmista kirkkopyhistä. Silloin kirkoissa lauletaan tuttu Hoosianna-hymni, virsi numero yksi.

Hoosianna! -huudahdus on alunperin rukous "oi auta, pelasta!" Jo juutalaisessa perinteessä ennen Jeesusta siitä muodostui yleinen juhlahuuto ja riemunilmaus.

Adventti ja palmusunnuntai kertovat samasta tapahtumasta, pelastajan eli Messiaan odotuksesta. Juutalaisille kyse oli kuninkaasta, jonka odotettiin vapauttavan kansansa vieraiden valtojen alaisuudesta. Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, häntä tervehdittiin Hoosianna-huudoin ja heittelemällä palmunoksia tielle. Uuden testamentin tekstit muistuttavat, että Jeesus saapui hiljaisena ja nöyränä. Me tiedämme jo adventtina, ettei Jeesuksen tie johtanut maalliseen valtaan.

Päivän evankeliumit liittävät adventin ja joulun palmusunnuntaihin ja pääsiäisen tapahtumiin. Näin kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien. Joulu saa merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Neljä adventtikynttilää, joista yksi on sytytetty.