Herätysliikkeet

 

Herätysliikkeet

Herätysliikkeiksi nimitetään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimivia organisoituja kansanliikeitä, jotka ovat saaneet alkunsa hengellisinä uudistusliikkeinä. Herätysliikkeille tyypillisiä piirteitä ovat henkilökohtaisen jumalasuhteen ja kirkon hengellisen tehtävän korostaminen.

Suomen vanhat herätysliikkeet ovat syntyneet 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla. Neljä vanhaa herätysliikettä ovat: rukoilevaisuus, herännäisyys (”körttiläisyys”), evankelisuus ja lestadiolaisuus eri suuntauksineen. Lestadiolaisuuden suurin haara on vanhoillislestadiolaisuus, jota edustaa Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK). 1900-luvun jälkipuoliskolla syntyi niin sanottu viides herätysliike.

Kirkon piirissä on syntynyt ja vaikuttaa myös muita hengellisiä liikkeitä kuten Hengen uudistus kirkossamme ja Tuomasmessu-yhteisö. Vaikka liikkeiden välillä on myös teologisia eroja, niin yleisesti ottaen vanhojen herätysliikkeiden kuin uudempien hengellisten liikkeiden toimintaa määrittää pyrkimys selkeään hengellisyyteen ja hengellisyydestä nousevaan arvopohjaan.

Lisätietoja: Kirkon tutkimuskeskus, ktk@evl.fi

Herätysliikkeet