Kirkon tutkimuskeskuksen historia

Kirkon tutkimuslaitos aloitti toimintansa 1.3.1969. Laajennettu piispainkokous hyväksyi tutkimuslaitoksen ohjesäännön. Laitoksen perustehtäväksi tuli "suorittaa kirkon päätöksenteolle ja toiminnan kehittämiselle tarpeellista ja hyödyllistä kirkon ja uskonnollisen elämän sekä yhteiskunnassa vaikuttavien erilaisten virtausten tutkimista".

Oman tutkimuksen ohessa sen tulisi koota tieto vastaavista muualla tehdyistä tutkimuksista, pitää yhteyttä sen tutkimusalaa sivuaviin korkeakouluihin, laitoksiin ja tutkijoihin sekä tukea kirkon kannalta tärkeää tutkimusta. Laitos sai tehtäväksi myös laatia kirkolle tärkeitä selvityksiä ja katsauksia, auttaa kirkon toiminnan kehittämisessä ja harjoittaa tutkimustuloksiinsa perustuvaa julkaisutoimintaa.

Vuonna 1984 nimi muutettiin Kirkon tutkimuskeskukseksi. Vuoden 1994 hallinnonuudistuksessa siitä tuli Kirkkohallituksen kansliapäällikön alaisuudessa toimiva erillisyksikkö, jonka toimintaa ohjaamaan asetettiin toimikunta (nyk. neuvottelukunta).

Aikajana

1958

Kirkolliskokouksessa tehtiin aloite yhteiskunnallisten muutosten tutkimisesta. Kirkolliskokous asetti komitean tutkimaan "yhteiskunnassamme tapahtuneitten nopeitten muutosten vaikutuksia kirkon toiminnan edellytyksiin sekä tekemään tarpeellisia ehdotuksia toimenpiteistä". Komitean puheenjohtajaksi valittiin professori Heikki Waris.

1962

Wariksen komitean mietintö esiteltiin pappeinkokouksissa.

1963

Em. mietintöä pidettiin kirkolliskokouksen tärkeimpänä asiakirjana ja tutkimuslaitoksen perustamista sen mielenkiintoisimpana ja kauaskantoisimpana yksityiskohtana. Asetettiin neuvottelukunta hahmottelemaan tutkimuslaitoksen rakennetta ja tehtäviä sekä aloittamaan rajoitetusti itse toiminta. Neuvottelukunnan jäseniksi valittiin piispa Martti Simojoki, professori Erkki Kansanaho ja professori Heikki Waris.

1965

Kotimaa-lehden palstoilla keskusteltiin vilkkaasti tutkimuslaitoksen tehtävästä. Laitoksen perustamista kiirehdittiin.

1966

Syyskuun alusta lähtien teol. tri Paavo Kortekangas toimi 2,5 vuotta päätoimisena tutkijana toimipaikkanaan Tampere.

1968

Neuvottelukunnan ehdotus valmistui ja esiteltiin kirkolliskokouksessa. Eniten kokousväen mielipiteet erosivat keskusteltaessa tutkimuskeskuksen sijaintipaikasta. Neuvottelukunnan ehdottamat vaihtoehdot olivat Helsinki, Turku ja Tampere. Kirkolliskokous antoi laajennetun piispainkokouksen tehtäväksi laitoksen perustamisen ja sijaintipaikan valinnan.

1969

Tutkimuslaitos perustettiin 1.3.1969 Tampereelle.

1984

Vuoden alusta nimi muutettiin tutkimuslaitoksesta tutkimuskeskukseksi.

1994

Vuoden alusta tutkimuskeskuksesta tuli kirkkohallituksen ns. erillisyksikkö, joka toimii kansliapäällikön alaisuudessa erityisen toimikunnan ohjaamana. Toimikunnan puheenjohtajan ja kuusi jäsentä henkilökohtaisine varajäsenineen valitsee kirkkohallituksen täysistunto. Hallintomallin muutoksessa ei kajottu keskuksen perustarkoitukseen ja tehtäviin. Muutos kevensi hallintoa ja nopeutti päätöksentekoa.

2004

Tampereen seurakuntayhtymä luopui virastotalostaan Satakunnankadulla ja muutti uusiin toimitiloihin. Tässä yhteydessä seurakuntayhtymä irtisanoi pitkäaikaisen vuokrasopimuksen ja tutkimuskeskus muutti Hammareninkatu 7:ään. Vuokraisännäksi tuli Pispalan rukoushuoneyhdistys ry.

2009

Tutkimuskeskus juhli 40-vuotista taivaltaan järjestämällä juhlaseminaarin Tampereelle 5.–6.3.

2016

Elokuun alusta tutkimuskeskuksen toimintaa ohjaa neuvottelukunta. Jäsenten valinnan tekee edelleen kirkkohallituksen täysistunto.

2019

Tutkimuskeskus juhli 50-vuotista taivaltaan järjestämällä juhlaseminaarin Tampereella 13.3. Seminaarin teemana oli tutkimus kirkon tukena.