Kirkon tutkimuskeskuksen historia

Kirkon tutkimuslaitos aloitti toimintansa 1.3.1969. Laajennettu piispainkokous hyväksyi tutkimuslaitoksen ohjesäännön. Laitoksen perustehtäväksi tuli "suorittaa kirkon päätöksenteolle ja toiminnan kehittämiselle tarpeellista ja hyödyllistä kirkon ja uskonnollisen elämän sekä yhteiskunnassa vaikuttavien erilaisten virtausten tutkimista".

Oman tutkimuksen ohessa sen tulisi koota tieto vastaavista muualla tehdyistä tutkimuksista, pitää yhteyttä sen tutkimusalaa sivuaviin korkeakouluihin, laitoksiin ja tutkijoihin sekä tukea kirkon kannalta tärkeää tutkimusta. Laitos sai tehtäväksi myös laatia kirkolle tärkeitä selvityksiä ja katsauksia, auttaa kirkon toiminnan kehittämisessä ja harjoittaa tutkimustuloksiinsa perustuvaa julkaisutoimintaa.

Vuonna 1984 nimi muutettiin Kirkon tutkimuskeskukseksi. Vuoden 1994 hallinnonuudistuksessa siitä tuli Kirkkohallituksen kansliapäällikön alaisuudessa toimiva erillisyksikkö, jonka toimintaa ohjaamaan asetettiin toimikunta (nyk. neuvottelukunta). Vuonna 2021 kirkolliskokous päätti Kirkon tutkimuskeskuksen ja Kirkon koulutuskeskuksen yhdistämisestä Kirkon tutkimus ja koulutus -erillisyksiköksi, joka aloitti toimintansa vuoden 2022 alusta.

Aikajana

1958

Kirkolliskokouksessa tehtiin aloite yhteiskunnallisten muutosten tutkimisesta. Kirkolliskokous asetti komitean tutkimaan "yhteiskunnassamme tapahtuneitten nopeitten muutosten vaikutuksia kirkon toiminnan edellytyksiin sekä tekemään tarpeellisia ehdotuksia toimenpiteistä". Komitean puheenjohtajaksi valittiin professori Heikki Waris.

1962

Wariksen komitean mietintö esiteltiin pappeinkokouksissa.

1963

Em. mietintöä pidettiin kirkolliskokouksen tärkeimpänä asiakirjana ja tutkimuslaitoksen perustamista sen mielenkiintoisimpana ja kauaskantoisimpana yksityiskohtana. Asetettiin neuvottelukunta hahmottelemaan tutkimuslaitoksen rakennetta ja tehtäviä sekä aloittamaan rajoitetusti itse toiminta. Neuvottelukunnan jäseniksi valittiin piispa Martti Simojoki, professori Erkki Kansanaho ja professori Heikki Waris.

1965

Kotimaa-lehden palstoilla keskusteltiin vilkkaasti tutkimuslaitoksen tehtävästä. Laitoksen perustamista kiirehdittiin.

1966

Syyskuun alusta lähtien teol. tri Paavo Kortekangas toimi 2,5 vuotta päätoimisena tutkijana toimipaikkanaan Tampere.

1968

Neuvottelukunnan ehdotus valmistui ja esiteltiin kirkolliskokouksessa. Eniten kokousväen mielipiteet erosivat keskusteltaessa tutkimuskeskuksen sijaintipaikasta. Neuvottelukunnan ehdottamat vaihtoehdot olivat Helsinki, Turku ja Tampere. Kirkolliskokous antoi laajennetun piispainkokouksen tehtäväksi laitoksen perustamisen ja sijaintipaikan valinnan.

1969

Tutkimuslaitos perustettiin 1.3.1969 Tampereelle.

1984

Vuoden alusta nimi muutettiin tutkimuslaitoksesta tutkimuskeskukseksi.

1994

Vuoden alusta tutkimuskeskuksesta tuli kirkkohallituksen ns. erillisyksikkö, joka toimii kansliapäällikön alaisuudessa erityisen toimikunnan ohjaamana. Toimikunnan puheenjohtajan ja kuusi jäsentä henkilökohtaisine varajäsenineen valitsee kirkkohallituksen täysistunto. Hallintomallin muutoksessa ei kajottu keskuksen perustarkoitukseen ja tehtäviin. Muutos kevensi hallintoa ja nopeutti päätöksentekoa.

2004

Tampereen seurakuntayhtymä luopui virastotalostaan Satakunnankadulla ja muutti uusiin toimitiloihin. Tässä yhteydessä seurakuntayhtymä irtisanoi pitkäaikaisen vuokrasopimuksen ja tutkimuskeskus muutti Hammareninkatu 7:ään. Vuokraisännäksi tuli Pispalan rukoushuoneyhdistys ry.

2009

Tutkimuskeskus juhli 40-vuotista taivaltaan järjestämällä juhlaseminaarin Tampereelle 5.–6.3.

2016

Elokuun alusta tutkimuskeskuksen toimintaa ohjaa neuvottelukunta. Jäsenten valinnan tekee edelleen kirkkohallituksen täysistunto.

2019

Tutkimuskeskus juhli 50-vuotista taivaltaan järjestämällä juhlaseminaarin Tampereella 13.3. Seminaarin teemana oli tutkimus kirkon tukena.

Tutkimuskeskuksen yhdistymistä Kirkon koulutuskeskuksen kanssa ja siirtymistä Helsinkiin Kirkon taloon alettiin valmistella Kirkkohallituksessa. 

2021

Kirkkohallituksen virastokollegio päätti tutkimuskeskuksen Tampereen tilojen irtisanomisesta maaliskuussa. Tampereen-toimisto suljettiin 30.9.2021.

Elokuulle siirretyssä kirkolliskokouksessa hyväksyttiin Kirkkohallituksen ohjesäännön muutos, jonka myötä tuli mahdolliseksi tehdä päätös tutkimuskeskuksen ja koulutuskeskuksen yhdistymisestä Kirkon tutkimus ja koulutus -erillisyksiköksi.

2022

Kirkon tutkimus ja koulutus aloitti toimintansa 1.1.2022.

Tutkimuskeskuksen johtajat

• TT Paavo Kortekangas 1969–1970
• YTT Seppo Randell 1971
• TT Jouko Sihvo 1971–1978
• TT Heikki Mäkeläinen 1978–1982
• Dos. Harri Heino 1982–1999
• TM Kari Salonen 1999–2001
• Dos. Kimmo Kääriäinen 2001–2010
• TT Harri Palmu 2010–2012
• TT, YTT Hanna Salomäki 2012–2014
• FT Kimmo Ketola 2014–2017
• YTT, vs. Veli-Matti Salminen 2021–2022
• TT, YTT Hanna Salomäki 2017–2021, 2022–

Neuvottelukunta

Kirkon tutkimuskeskus toimi vuoden 1993 loppuun johtokunnan ohjaamana, vuodesta 1994 toukokuuhun 2016 toimikunnan ohjaamana ja vuosina 2016-2021 neuvottelukunnan ohjaamana.

Neuvottelukunta 24.8.2016–31.12.2021

Varsinaiset jäsenet

Piispa Jari Jolkkonen
Professori Heikki Hiilamo
Professori Auli Vähäkangas
Dosentti Ilkka Huhta
Kappalainen Anja Nurminen
Teologian tohtori Jutta Jokiranta
Professori Peter Nynäs

Varajäsenet

Dosentti Virpi Mäkinen
Filosofian tohtori Aaro Harju
Professori Anne Birgitta Pessi
Professori Martin Ubani
Teologian tohtori Leo Glad
Professori Arja Ropo
Teologian tohtori Stefan Djupsjöbacka

Aikaisemmat puheenjohtajat

Professori Heikki Waris 1969–1974
Professori Pertti Pesonen 1975–1977
Piispa Erkki Kansanaho 1978–1982
Professori Seikko Eskola 1983–1996
Piispa Wille Riekkinen 1996–2012

Aikaisemmat varapuheenjohtajat

Piispa Erkki Kansanaho 1969–1974, 77
Piispa John Vikström 1975–1976
Professori Kalevi Tamminen 1978–1980
Apulaisprofessori Fredric Cleve 1981–1982
Professori (sittemmin piispa) Eero Huovinen 1983–1991
Professori Hans-Olof Kvist 1992–1996
Professori Gustav Björkstrand 1996–2004
Professori Eila Helander 2004–2016