Hyppää sisältöön

Yhteistyö huoltajien kanssa

Kasvatusyhteistyö ja katsomuskasvatus huoltajien kanssa

Lasten elinpiiri laajenee heidän aloittaessaan varhaiskasvatuksen. Varhaiskasvatuksen aikana lapset pääsevät kohtaamaan toisenlaisia tapoja ajatella ja toimia.

Yksi varhaiskasvatuksen tehtävistä onkin tukea lasten valmiuksia ymmärtää lähiyhteisön monimuotoisuutta ja harjoitella siinä toimimista.

Kasvatusyhteistyö huoltajien kanssa alkaa heti ensimmäisestä kohtaamisesta. Ammatillinen, avoin ja kunnioittava suhtautuminen monimuotoisiin perheisiin ja perheiden erilaisiin kieliin, kulttuureihin, katsomuksiin ja uskontoihin, perinteisiin sekä kasvatusnäkemyksiin luo edellytyksiä hyvälle kasvatusyhteistyölle (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, s. 21). 

Kiinalainen pikkutyttö metroasemalla äitinsä vieressä
Lapsi Kioton juna-asemalla. Kuva: Ilkka Tahvanainen

Lapsen varhaiskasvatuspolku alkaa lapsen tutustumisella varhaiskasvatusyksikköön yhdessä huoltajan/huoltajien kanssa. Aloitusvaiheen aikana henkilöstö luo pohjaa hyvälle kasvatusyhteistyölle huoltajien kanssa ja tutustuu perheiden tapoihin toimia lapsen kanssa. Aloitusvaiheessa käytävien keskustelujen aikana henkilöstöllä on mahdollisuus tutustua myös perheiden katsomuksiin ja uskontoihin. '

Utelias suhtautuminen kieliä, kulttuureja ja katsomuksia kohtaan sekä avoin keskustelu huoltajien kanssa luo pohjaa hyvälle ja moninaisuutta kunnioittavalle kasvatusyhteistyölle.

Lasten varhaiskasvatuksen suunnittelu ja arviointi sekä yksilöllisten varhaiskasvatussuunnitelmien laatiminen (lapsen vasu) ovat prosessimuotoinen kokonaisuus. Prosessimaisuus tarkoittaa sitä, että lasten varhaiskasvatuksen suunnitteluun liittyy myös päivittäiset kohtaamiset ja muu viestintä huoltajien kanssa. Päivittäiset kohtaamiset mahdollistavat vuorovaikutteisen yhteistyön ja hyväksyvän ilmapiirin luomisen.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa on tärkeä tuntea lapsi. Huoltajien tuntemus oman lapsensa osaamisesta, vahvuuksista, kiinnostuksen kohteista sekä yksilöllisistä tarpeista on merkittävässä roolissa. Vasua tehdessä otetaan huomioon myös lapsen kielellinen, kulttuurinen ja katsomuksellinen tausta. Myös mahdollinen suunnitelma oman äidinkielen tukemisesta laaditaan yhdessä huoltajien kanssa ja se kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Keskusteluihin on hyvä varata riittävästi aikaa ja jos huoltajat kokevat tarpeelliseksi, on niissä hyvä käyttää myös tulkkia.

 

Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on pedagoginen vastuu vasunmukaisen katsomuskasvatuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista. Henkilöstön on hyvä pohtia missä vaiheessa ja millä tavalla katsomuskasvatuksesta keskustellaan huoltajien kanssa; esimerkiksi aloitusvaiheen keskustelut ja lapsen vasu-keskustelut ovat oivallisia paikkoja keskustella katsomuskasvatuksesta ja ottaa keskusteluun mukaan myös perheiden omat katsomukset ja uskonnot. Myös vanhempainillat ovat hyviä paikkoja keskustella huoltajien kanssa katsomuskasvatuksesta, ja niitä voidaan toteuttaa myös eri toimijoiden välisenä yhteistyönä. Rakentava vuoropuhelu ja yhteinen työskentely vähentää ennakkoluuloja ja edistää oppivan yhteisön kehittymistä.

Yhteistyö voi tarkoittaa taidelähtöistä toimintaa, ulkona oppimista tai autenttisiin tiloihin tutustumista.

Huoltajille kerrotaan myös mahdollisista uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä. Mikäli huoltajat eivät toivo lapsensa osallistuvan uskonnollisiin tilaisuuksiin, on ryhmän työntekijöiden huolehdittava siitä, että näille lapsille tarjotaan vaihtoehtoista pedagogista toimintaa.

Hyllyjä ja materiaaleja Educa-messuilla
Pyhä tila -installaatio. Kuva: Greta Muuri

Varhaiskasvatuksessa kaikki kielet, kulttuurit ja katsomukset nähdään elämää rikastuttavina ja arvokkaina asioina. Henkilöstön tehtävänä on kunnioittaa ja tuoda esille moninaisuutta niin sanoissa kuin teoissa. Katsomuskasvatus edellyttää henkilöstöltä avointa ja uteliasta mieltä sekä aika ajoin myös rohkeutta ottaa itselleen vieraita asioita puheeksi. Olennaista on kohdata jokainen lapsi ja huoltaja yksilönä eikä tietyn katsomusperinteen edustajana.

Tarkastellaan omia uskomuksiamme

Emme selviä globaalin ajan sosiaalisten suhteiden haasteista ilman vahvistuvaa katsomusdialogia, jossa yhteisöjä rakennetaan eettisyyden ja kaikille katsomuksille yhteisten hyveiden kautta.  Meistä jokaisen on myös tarkasteltava omia uskomuksiamme ja tapojamme kriittisesti. Näin voimme kasvattajina välttää sellaisten normien ja perinteiden siirtämisen, jotka rajoittavat yksilön oikeutta kasvaa omaksi itsekseen kaikkia vahvuuksiaan kehittäen. Tähän liittyvät myös perinteiset sukupuoliroolit, jotka ohjaavat tiedostamattoman vahvasti tiettyihin muotteihin liittyen esimerkiksi leikkivalintoihin, tunteidenilmaisuun, pukeutumiseen ja moniin muihin vaatimuksiin toimia sukupuolelle normitetulla tavalla.

Huomionarvoista on, että jo kolmivuotias lapsi ymmärtää vältellä uskonnollisia aiheita, jos kasvatusyhteisön aikuiset suhtautuvat niihin vältellen ja torjuen. Kun katsomukset ovat tunnustettu osa lasten elämää myös kasvatusyhteisöissä, voivat he jakaa kokemuksiaan, tapojaan ja ajatuksiaan rikastaen kaikkien yhteisön jäsenten elämää.

 

Yhteistyön periaatteita

  • Yhteistyöhön jokaisen lapsen huoltajan kanssa kuuluu keskustelu kieleen, kulttuuriin ja katsomuksiin liittyvistä kysymyksistä.
  • Uskallus antautua dialogiin. Myönteisen kiinnostuksen kohteena oleminen on kenestä tahansa mukavaa!
  • Yhdessä keskustelu ja asioista sopiminen helpottavat ja rikastuttavat toiminnan suunnittelua ja kasvattajien työtä.
  • Yhteisen keskustelun kautta mahdollistuu huoltajien osallistuminen toimintakulttuurin ja toiminnan kehittämiseen katsomuskasvatuksenkin osalta.
  • Kasvattajan tulee avata huoltajille, mitä moninaisuuden näkyminen toiminnassa ja juhlassa tarkoittaa ja avoimesti kysellä ja keskustella aihepiiriin liittyvistä teemoista