Väitös: Papiksi opiskelevien soveltuvuustutkimukset tärkeitä kirkon tulevaisuudelle

Suomessa testataan papin tehtävää tavoittelevien teologian opiskelijoiden soveltuvuutta kansainvälisesti verrattuna ainutlaatuisen systemaattisesti. Soveltuvuustutkimus tehdään opintojen keskellä, seurakuntaharjoittelun yhteydessä, ja ne toteutetaan kaikille opiskelijoille samalla tavalla.

Aura Nortomaa tutki pappien soveltuvuustutkimuksia kirkkososiologian oppialaan kuuluvassa väitöskirjassaan. Hänen kohderyhmänään olivat soveltuvuustutkimukseen vuosina 2006–2010 osallistuneet opiskelijat. Väitöskirja tarkastettiin perjantaina 9.12.2016 Helsingin yliopistossa.

Soveltuvuustutkimus nähtiin tärkeänä

Sekä papiksi pyrkivät että tuomiokapitulin edustajat painottivat Nortomaan tutkimuksessa, että soveltuvuusarviointi on tärkeää ja että arviointien tulisi jatkua entisellään. Vuosina 2006–2010 tutkitut eivät pitäneet soveltuvuustuloksia omakohtaisesti kovin vaikuttavina.

Nortomaa näkee uusien pappien rekrytoinnin merkittävänä asiana kirkon tulevaisuuden kannalta. ”Uskonnon rooli yhteiskunnassa on muuttumassa samalla kun yhteiskunta on siirtymässä rajattoman työn aikaan. Mitä ominaisuuksia tulevien pappien rekrytoinnissa kannattaisi jatkossa painottaa kestävien työurien edistämiseksi?” Nortomaa kysyy.

Koulutussuunnittelija Eeva Salo-Kopperi Kirkon koulutuskeskuksen asettaman soveltuvuustutkimuksen seurantaryhmästä näkee kysymyksen mielenkiintoisena. ”Soveltuvuustutkimuksen kokonaisuutta kehittäessä jatkossa voisi olla tarkoituksenmukaista kartoittaa myös muutosvalmiuksia”, hän pohtii.

Nortomaan tutkimuksen tuloksia on jo hyödynnetty soveltuvuustutkimuksen kehittämisessä pitkin matkaa. Muun muassa opiskelijoiden autonomian huomioimista ja mahdollisuuksia hyödyntää tutkimustuloksia itsensä ja työuran kehittämisessä on edistetty.

Soveltuvuustutkimus on itsetuntemuksen väline

Kirkossa soveltuvuustutkimus nähdään ennen kaikkea opiskelijan itsetuntemuksen välineenä. ”Tutkimuksen tavoitteena on tukea opiskelijan itsetuntemusta ja itseohjautuvuutta vaiheessa, jossa hän rakentaa omaa työorientaatiotaan”, Salo-Kopperi kuvaa.

Nortomaan tutkimustulokset vuosilta 2006–2010 osoittivat hiippakuntien välillä olevan suuria eroja siinä, miten soveltuvuustutkimusten tuloksia käytetään. Eeva Salo-Kopperi näkee käytäntöjen pitkälti yhdenmukaistuneen. Varsinaiset soveltuvuustutkimuksen tulokset jäävät opiskelijalle itselleen. Kirkolle tutkimuksesta tulee vain pappisvihkimysasiakirjoihin vihittävän liittämä osallistumistodistus, josta käy ilmi soveltuvuuden kokonaisarvosana.

Soveltuvuusarvioinnin tietoa antavaa roolia olisi Nortomaan mukaan edelleen selvennettävä osallistujille ja ehkäistävä arvioinnin kokemista kontrolloivana. Tämä tukisi soveltuvuustulosten täysipainoista hyödyntämistä.

Lisätietoja:

Aura Nortomaa, p. 040 7291 607

Koulutussuunnittelija Eeva Salo-Kopperi, Kirkon koulutuskeskus, p. 0400 844 828