Kirkko haluaa puhua työttömyydestä ja toimia
Kirkko haluaa tehdä näkyväksi Suomen työllisyystilanteen tämänhetkisen vakavuuden. Se haluaa antaa äänen työttömille, etsiä uusia ratkaisumalleja ja edistää myös omaa rooliaan työllistämisessä. Irja Askolan sanoin: kirkko haluaa kulkea rinnalla myös tässä asiassa.
”Olisin järkyttynyt, jos kirkko ei olisi työttömyyskeskustelussa mukana”, vastaa Helsingin piispa Irja Askola kysymykseen, miksi kirkko puhuu työttömyydestä. Hän toimi koollekutsujana Kirkko, työ ja työttömyys -raportin äskettäin julkaisseessa työryhmässä.
Työryhmän raportti on kokonaisuudessaan luettavissa Kytkin-verkkolehdessäLinkki avautuu uudessa välilehdessä.
”Sen lisäksi, että diakoniassa annetaan taloudellista apua, me voimme antaa tilaa niiden ihmisten äänelle, joita työttömyys koskee. Kirkossa on asianosaisia eli kokemusasiantuntijoita, ja heitä me haluamme tuoda keskusteluyhteyteen päättäjien kanssa. Kirkolla on myös arvovaikuttamisen voimavaraa, ei välttämättä valmiita vastauksia”, Irja Askola sanoo.
#1001työtä
Työttömyys nostetaan siis puheeseen ja kohtaamisiin. Työryhmän tavoite on myös se, että kirkko etsii ja luo tulevina vuosina aktiivisesti voimaannuttavia ja osallistavia työmahdollisuuksia. Hanke käynnistyy ensin pilottiseurakunnissa Helsingissä, Turussa ja Tampereella.
Työmahdollisuuksia ei rajata keneltäkään pois, mutta ne pyritään kohdistamaan erityisesti vaikeasti työllistettäville työttömille. Näitä ovat muun muassa pitkäaikaistyöttömät nuoret, yli 55-vuotiaat ja maahanmuuttajat.
Tavoitteena on luoda 1001 työpaikkaa, mistä syntyi somekäyttöön #1001työtä.
Esimerkki keskeisestä toimintatavasta on kuuden kuukauden työkokeilun ja kolmen–neljän kuukauden palkkatuetun työn yhdistelmä. Seurakunnan suorat kulut yhden työllistettävän osalta voisivat olla esimerkiksi noin 5000 euroa. Työkokeilun ja palkkatukijakson pituudet arvioidaan aina tilanteen mukaan, ja ne perustuvat aina molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen.
Johtava asiantuntija Kari Latvus Kirkkohallituksesta sanoo, että työkokeilu voi aidosti olla porras elämässä eteenpäin. Kirkossa on jo nyt hyviä kokemuksia siitä, että tukityöllistyminen on johtanut esimerkiksi kouluttautumiseen ja myöhemmin työllisyyteen.
Hyviä esimerkkejä löytyy muun muassa Alppilan kirkolta, jonka toiminnanjohtajana Latvus aiemmin toimi. Alppilassa vaikeasti työllistettäviä on työskennellyt muun muassa kahvilan pitäjänä, keittiöapulaisena ja suntiona.
Kirkko avaa oven
Tukityöllistämismallit ovat herättäneet voimakasta yhteiskunnallista keskustelua. Polkeeko kirkkokin nyt siis taksoja, yrittää saada halpatyöllä säästöjä aikaiseksi?
”Välityömarkkinoilla on huono leima, vaikka niiden avulla syntyy paljon hyvää”, Kari Latvus sanoo.
”Jos sama ilmiö voi synnyttää sekä huonoja että hyviä asioita, pitääkö silloin jättää toimimatta? Eikö ole parempi, että pyritään hyviin asioihin ja huonojen kitkemiseksi tehdään töitä? ”
”Kirkko ei tietenkään päätä tukityöllistämisen rahoista. Niitä anotaan aina erikseen paikallisesti. Mutta kirkko voi avata oven, paikallisesti tukea työttömiä, tarjota työkokeilupaikkoja ja etsiä tukityömahdollisuuksia, kun se on mahdollista ja kun sitä halutaan.”
Latvus toteaa, että toki kirkon hartiat ovat heiveröiset ja eväät pienet pitkäaikaistyöttömien parissa.
”Mutta kirkossa elää ajatus, että se tehdään mitä voidaan. Avataan paikallisia yhteisöjä, tarjotaan tiloja, kohdataan ihmisiä ja kuullaan kertomuksia. Yrittämällä, ja ehkä myös erehtymällä ja oppimalla, voi päästä eteenpäin. Positiivinen halu auttaa ja tarjota omat eväät jakoon on kirkon avaus asiassa.”
Irja Askola näkee työllisyysasiaan tarttumisen kansalaisvastuuseen tarttumisena. ”Onnistumisen tarinat eivät aina ole suuria budjettiratkaisuja tai isoja komiteoita. Usein asiat ovat yksikertaisia: rinnalla kulkemista.”