Yhteistyömme varhaiskasvatuksen ja koulun kanssa

Mitä eroa on katsomuskasvatuksella ja uskonnonopetuksella? Millainen yhteistyö tukee lasten ja nuorten hyvinvointia?

Me kirkossa haluamme olla mukana rakentamassa sellaista yhteiskuntaa, jossa lapset, nuoret ja perheet voivat elää itsensä näköistä elämää. Sellaisessa elämässä myös katsomukset ja uskonnot saavat olla läsnä. 

Lapsen oikeus omaan kieleen, kulttuuriin, uskontoon ja katsomukseen turvataan laissa. Yhteistyössä varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen kanssa käytetään Neljän korin mallia. Se pohjautuu voimassa olevaan Opetushallituksen ohjeistukseen. Teemme yhteistyötä päiväkotien ja koulujen kanssa  seuraaviin sopimuksiin, lakeihin ja ohjeistuksiin perustuen: 

• Lasten oikeuksien sopimus (27 artikla) tunnustaa jokaisen alle 18-vuotiaan oikeuden hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.
• Varhaiskasvatuslaki (2018/540, §3) takaa lapselle oikeuden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ymmärtäen kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa.
• Perusopetuslaki (1998/628, §2, §13) säätää oikeudesta saada uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta.
• Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2022) sekä esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) seurakunnat nimetään yhteistyökumppaneiksi.
• Opetushallituksen ohjeistus (2022) linjaa yhteistyötä katsomuskasvatuksessa ja katsomusaineiden opetuksessa  sekä yhteisissä juhlissa ja mahdollisissa uskonnollisissa tilaisuuksissa.
• Kunnan ja seurakunnan yhteistyösopimus ohjaa yhteistyön laajuutta ja sisältöjä

Eri kirkoilla ja katsomusyhteisöillä  on tärkeä rooli kasvatuksessa . Ne tarjoavat asiantuntijuutta, oppimateriaaleja, työpanosta ja erilaisia oppimisympäristöjä ja näin tekevät näkyväksi kulttuurista ja katsomuksellista moninaisuutta. Opettajilla on päävastuu katsomuskasvatuksen ja uskonnonopetuksen  toteutumisesta. Kirkon, päiväkotien ja koulujen yhteistyössä lähtökohtana on luottamuksen rakentaminen, tasavertaisuus ja keskinäinen kunnioitus. Yhteistyössä huomioidaan myös perheiden moninaisuus.

Mitä eroa on katsomuskasvatuksella ja uskonnonopetuksella?

Katsomuskasvatus on oppimista ja toimintaa, joka toteutuu perhepäivähoidossa, päiväkodeissa ja esiopetuksessa. Se kuuluu kaikille lapsille.
Uskonto on peruskoulun ja lukion oppiaine, jossa opiskellaan sekä omaa että muita uskontoja ja katsomuksia. Sen rinnakkaisaine on elämänkatsomustieto.

Katsomuskasvatuksessa lapset

• saavat tukea kulttuurisen ja katsomuksellisen identiteettinsä kehittymiseen
• tutustuvat lapsiryhmässä uskontoihin ja erilaisiin katsomuksiin  
• oppivat kunnioittamaan ja ymmärtämään eri katsomuksia 
• tutustuvat vuoden aikana vietettäviin juhliin ja tapahtumiin, kuten esimerkiksi pääsiäiseen tai jouluun
• ihmettelevät ja pohtivat elämänkysymyksiä

Uskonnonopetuksessa oppilaat 

• perehtyvät opiskeltavaan uskontoon ja sen monimuotoisuuteen
• tutustuvat eri uskonto- ja katsomusperinteisiin Suomessa ja muualla 
• pohtivat eettisiä kysymyksiä, uskon ja tiedon suhdetta sekä uskonnon kieltä ja symboliikkaa
• saavat valmiuksia käydä uskontojen ja katsomusten dialogia  
• saavat aineksia oman identiteetin, elämänkatsomuksen ja maailmankatsomuksen rakentamiseen

Uskonnonopetuksesta vastaa kunnan opetustoimi. Evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen osallistuvat kaikki luterilaiseen kirkkoon kuuluvat oppilaat sekä halutessaan myös muihin uskontokuntiin kuuluvat tai uskonnottomat oppilaat. Opetus ei ole sitouttavaa eikä sisällä uskonnon harjoittamista. Opettajan ei tarvitse olla evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Opetussuunnitelman mukaisesti uskonnonopetukseen voi kuulua esimerkiksi Raamattuun, virsiin ja kirkkotilaan tutustumista sekä kirkon työntekijän oppituntivierailuja. 

Perinteiset juhlat

Juhlakulttuuri ovat tärkeä osa varhaiskasvatuksen ja koulun toimintaa. Juhlat eivät ole uskonnon harjoittamista, vaikka ne sisältäisivät yksittäisiä uskontoon viittaavia elementtejä. Juhlat ovat osa suomalaista kulttuuriperintöä. Esimerkiksi Suvivirsi ja joulukuvaelma sisältyvät useimpien päiväkotien ja koulujen kevät- ja joulujuhliin. Pitkälle viety uskonnollista alkuperää olevien perinteiden välttäminen ei myöskään edistä uskonnollista suvaitsevaisuutta. Juhlia voidaan järjestää kirkkotilassakin, kunhan kaikkien uskonnonvapautta ja yhdenvertaisuutta kunnioitetaan. 

Uskonnolliset tilaisuudet

Uskonnolliset tilaisuudet sisältävät uskonnon harjoittamista, esimerkiksi rukousta. Uskonnonvapauslaki turvaa lapsille mahdollisuuden uskonnon harjoittamiseen. Päiväkoti tai koulu voi tarjota oppilaille mahdollisuuden osallistua uskonnolliseen tilaisuuteen, esimerkiksi joulukirkkoon tai pääsiäishartauteen. Opetushallituksen ohjeen mukaisesti opetuksen järjestäjä huolehtii tällöin vaihtoehtoisten tilaisuuksien järjestämisestä ja viestinnästä kotien kanssa. Kunta voi päättää myös niin, ettei uskonnollisia tilaisuuksia järjestetä varhaiskasvatuspäivän tai koulupäivän yhteydessä. 

Seurakunta tukee päiväkoti- ja kouluyhteisöä

Seurakunnat tekevät yhteistyötä päiväkotien ja koulujen kanssa. Yhteistyötä tehdään laajasti opiskeluhuollon tukena. Ryhmäytykset, koulupäivystykset, pienryhmät ja harrastuskerhot vahvistavat yhteisöllisyyttä ehkäisten kiusaamista ja yksinäisyyttä. Kasvatuksen ammattilaiset seurakunnasta ovat yhteistön arjessa kaikkia varten, myös surun ja kriisin yllättäessä. Seurakunta voi myös tukea henkilöstön työssä jaksamista tarjoamalla virkistystä ja koulutusta. Yhä useampi seurakunta järjestää heille hiljaisuuden retriittejä ja pyhiinvaelluksia. 

Mitä kaikkea seurakunnan yhteistyö on paikallisella tasolla? Se voidaan määritellä kunnan ja seurakunnan yhteistyösopimuksella.

Katso Kirkosta terve – kunta ja seurakunta yhdessä -video