Hyppää sisältöön

Evankelioiminen

Evankelioiminen on keskeinen osa seurakunnan elämää. Tällä sivustolla on evankeliumiin ja evankelioimiseen liittyviä aineistoja.

Evankeliumi ja evankelioiminen

Evankeliumilla on kaksi merkitystä, jotka molemmat esiintyvät jo Uudessa testamentissa. Ensimmäisen mukaan evankeliumi on Jeesus Kristus; hänen elämänsä, toimintansa, puheensa, ristinkuolemansa, ylösnousemuksensa ja taivaaseen astumisensa. Toisen merkityksen mukaan evankeliumi on todistus Jeesuksesta ja hänen pelastusteostaan. Jälkimmäinen laajenee siihen, mitä evankeliumi vaikuttaa : se vapauttaa ja muuttaa, kuten Jeesus sanoo aloittaessaan oman julkisen toimintansa:

Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta. 

(Luuk. 4:18)

Evankeliointi on hyvän sanoman, evankeliumin välittämistä.

Seurakunta toteuttaa evankelioimistehtäväänsä silloin, kun se pyrkii saattamaan kaikki alueellaan elävät ihmiset osalliseksi evankeliumista. 


Kaikkia kristittyjä, kirkkoja ja seurakuntia kutsutaan viemään innokkaasti viestiä Jeesuksen Kristuksen evankeliumista, joka on pelastuksen ilosanoma. Evankelioiminen on vakaata mutta nöyrää uskon ja vakaumuksen jakamista toisten ihmisten kanssa.  
(Yhdessä kohti elämää: lähetys ja evankelioiminen muuttuvassa maailmassa, Kirkkojen maailmanneuvoston lähetysasiakirja 2013)

Evankeliumi on välitettävä niillä kielillä, symboleilla ja kuvilla, jotka ovat merkityksellisiä kussakin ajassa ja paikassa. Erityisesti on huolehdittava siitä, että haavoittuvassa asemassa olevat, mieleltään tai hengeltään vajavaiset sekä kielellisesti kehittymättömät voivat myös ottaa evankeliumin vastaan omana itsenään.  

Monia tapoja evankelioida

Evankelioimisen tapoja on monia, samoin käsityksiä siitä, mitä evankeliointi on.  Suomessa tapahtuvassa evankelioinnissa on perinteisesti pidetty keskeisenä julistusta.  Jossain evankelioimisena pidetäänkin vain kirkon julistavaa ja kutsuvaa toimintaa, toisaalla taas evankelioinnin oleellisena osana nähdään ihmisten elinolojen parantaminen. Julistusta ja diakonista todistusta ei voi erottaa toisistaan, mutta niitä ei myöskään pidä sekoittaa. Ihmisten haavoittuvuutta hätätilanteissa ei tule käyttää hyväkseen, vaan evankelioimisen tulee aina tapahtua toisia kunnioittavasti ja vastuullisesti.

”Kreikan sana evangelion, tarkoittaa hyvää uutista. Ei ole kyse meistä. Uutisen pitää olla hyvä sille, joka ottaa sen vastaan. Käännyttämisessä näin ei ole.” (Jooseop Keum, Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen komission johtaja, 2018) 

null Lähetystyön ja kansainvälisen diakonian uudistettu taloustilasto tuo kokonaisuuden paremmin näkyviin

Lähetystyön ja kansainvälisen diakonian uudistettu taloustilasto tuo kokonaisuuden paremmin näkyviin

Kirkon lähetystyön toimikunta toteutti vuonna 2021 tilastojen uusimisen. Nykyisin saamme laajemmin tietoa siitä, kuinka paljon kirkkomme lähetystyön ja kansainvälisen diakonian sopimusjärjestöillä on käytössään varoja työn toteuttamiseen ja mikä on seurakuntien osuus kokonaisuudessa.
Julkaistu 14.6.2022

Tilastot on uudistettu varsin suuresti. Kyse on ollut pitkästä prosessista. Tilastojen yhteismitallisuuteen on kiinnitetty huomiota järjestöjen keskinäisissä neuvotteluissa jo vuosien ajan. Erityisesti vapaaehtoiset lahjoitukset suoraan järjestöille on ollut vaikeasti käsiteltäviä. Pitkään käytössä ollut tapa oli, että kukin järjestö sijoittaa saamansa lahjoitukset jonkun seurakunnan nimiin. Tämä on vuosien varrella vaikeutunut, sillä läheskään kaikista lahjoituksista ei ole tiedossa, minkä seurakunnan alueella lahjoittaja asuu eikä edes sitä, kuuluuko hän johonkin seurakuntaan.

Niinpä Kirkon lähetystyön toimikunnassa päätettiin aloittaa uudistustyö. Yhdessä järjestöjen kanssa vuoden 2021 aikana toteutettua prosessia veti Lauri Haavisto. Toimikunta hyväksyi uuden ehdotuksen lokakuussa 2021. Uudistuksesta ja sen perusteluista tarkemmin Kirkkomme LähetyksessäLinkki avautuu uudessa välilehdessä.

Uudistuksen pääkohdat

  • Seurakuntakohtaisesta tilastoinnista on luovuttu. Näitä tietoja voi edelleen kysyä kultakin järjestöltä.
  • Uutena asiana tilastoissa ilmoitetaan tuloista myös valtionapu, kirkkohallituksen avustus, kansainvälinen rahoitus, sijoitustoiminnan sekä toiminnan kautta tulevat tuotot ja kulut
  • Näiden lisäksi: kansanopistotoiminta, elinkeinotoiminta, järjestön toiminta kotimaassa sekä Kirkkohallituksen antamat erillistehtävät (kuten raamatunkäännöstyö)

Uudistuksen myötä saamme paremman kokonaiskuvan siitä, kuinka paljon järjestöt käyttävät kansainväliseen työhön kokonaisuudessaan. Merkittävin, aiemmin näkymätön osuus on kehitysyhteistyömäärärahat, joita valtio antaa kansalaisjärjestöille. Nämä yhdessä kansainvälisen rahoituksen kanssa kasvattavat kokonaissummaa lähes puolella. Aiemman n. 50 miljoonan euron sijasta puhumme nyt lähes sadasta miljoonasta eurosta (yli 96 M€).

Omarahoitusosuus on oleellinen

Seurakuntien kautta saadut sekä suoraan yksityisiltä kootut varat muodostavat järjestöjen ns. omarahoitusosuuden. Sitä tarvitaan sekä kehitysyhteistyömäärärahoja anottaessa että usein myös kansainvälistä rahoitusta haettaessa. Vaikka seurakunnilta tulevien varojen osuus kokonaisuudesta onkin vuosien varrella laskenut, ne ovat taanneet muiden rahoituslähteiden käyttämisen. Siten – karkeasti laskien – seurakuntien lähetystyön ja kansainväliseen diakoniaan osoittamat rahat voivat jopa moninkertaistua, kun niitä käytetään omarahoitusosuutena.

Ei vain rahan jakamista

Seurakuntien näkökulmasta kyse ei ole vain järjestöjen rahoittamisesta. Kirkon strategia 2026 mukaan ”kirkon perustehtävä eli missio on edistää Jumalan valtakuntaa ja julistaa Jeesusta Kristusta maailman pelastajana. (Ovet auki s. 3) Tämä on kirkon olemassaolon perimmäinen syy”. Tähän liittyy oleellisesti se, että elämämme ei rajoitu vain maamme rajojen sisälle: ”kirkko on luonteeltaan kansainvälinen ja kansallisuuksien rajat ylittävä”. (Ovet auki s. 7)

Seurakunnat siis toteuttavat missionaarista olemustaan mahdollistamalla – sovitun työnjaon mukaisesti – järjestöjen kokonaisvaltaisen toiminnan. Nämä talousluvut omalta, kapealta osaltaan kuvastavat juuri tätä.

Sen, mitä näillä varoilla saadaan aikaan, missä olemme kirkkona ja seurakuntina mukana, voi lukea kunkin järjestön vuosikirjoista ja raporteista.

Kirkon lähetystyön keskus julkaisee vuosittain tilastot Suomen ev.lut. kirkon lähetystyön ja kansainvälisen diakonian kannatuksesta. Tilastoissa ovat mukana kirkon seitsemän lähetysjärjestöä ja Kirkon Ulkomaanapu. Tilasto koottiin ensimmäisen kerran v. 1965. Kirkon Ulkomaanapu on ollut mukana vuodesta 2004.

Seurakunnat käyttävät näitä tietoja mm. valmistellessaan päätöstä seurakunnan antamista talousarvioavustuksista kansainväliseen työhön.

Tilastot on julkaistu evl.fi/plus -palvelussa.

Lisätietoja voi kysyä vesa.hakkinen@evl.fi.

Takaisin